muffeli

Meidän häihin tuli kaksi pariskuntaa tuomatta lahjaa, rahaa tai korttia, ja mun mielestä se on suoraan sanottuna tosi moukkamaista käytöstä. Häitä ei todellakaan järjestetty lahjojen takia, mutta musta on todella ihmeellistä, että joku tulee juhlistamaan toisten ihmisten tärkeää päivää tuomatta edes korttia. Mä en kehtaisi mennä edes synttärikutsuille tuomatta jotain pientä, vähintään symbolista lahjaa, esim. juurikin sitä korttia.

^ Mulla on yhdistelmänimi, mutta varsin usein esittelen itseni vain omalla nimelläni, koska se on helpompaa. Silloin, kun on virallisempi yhteys tai muuten vaan tärkeää, että se menee oikein, niin käytän toki koko nimeä. Parin kollegan olen huomannut tekevän samalla tavalla. Yleisesti sanoisin, että ei ehkä kannata vaihtaa nimeen, josta ei alun alkaenkaan pidä. Ja tietysti tuo sekaannus siskon kanssa on kanssa aika ikävä tilanne.

^ Mullakin on kaikissa henkilöpapereissa ja korteissa sellainen pidempi versio allekirjoituksesta (oma sukunimi + miehen alkukirjain + epämääräinen viivantapainen perässä), kun siinä vaiheessa oli vielä ihan hakusessa, miten sen kirjoittaisi. Nyt laitan tosiaan vain oman nimen ja miehen alkukirjaimen. Kukaan ei ole vielä urputtanut, että näyttäisi erilaiselta. Ulkomailla olen tarkempi siinä, että se näyttää ihan samalta, koska olen törmännyt muissa maissa tarkempiin käytäntöihin sen allekirjoituksen tarkistamisessa. Ja jos palataan ketjun aiheeseen, niin kyllä mulle on jossain määrin tärkeää nimen harvinaisuus. Oma nimeni on siis suht harvinainen, enkä missään vaiheessa harkinnut siitä luopumista. Olen hyvin kiintynyt nimeeni.

Mä allekirjoitan ihan vanhalla allekirjoituksellani, loppuun vain heitän epämääräisesti miehen sukunimen alkukirjaimen. Epävirallisissa yhteyksissä, jos esittelen itseni suullisesti (esim. varaan kampaaja-aikaa tms.) käytän yleensä vain omaa sukunimeäni (silloin kun sillä ei ole väliä), koska se tulee luontevammin suusta. Minäkin siis pähkäilin oman nimeni pitämisen ja yhdysnimen välillä ja päädyin jälkimmäiseen.

^ On mahdollista, mutta käsittääkseni nimenmuutoksesta joutuu tuolloin maksamaan hakemusmaksun. Täältä löytyy lisätietoja.

Nina Dodd.

Lapsena yksissä sukulaisten häissä, aikuisena kaksissa kavereiden häissä sekä omissa tietenkin Ensi vuonna on kahdet häät tiedossa.

^Ihana idea! Tuon ottaisin heti omiinkin häihin, jos ne ei olisi jo ollut viime vuonna

Käly, joka oli aikoinaan monta vuotta teinikihloissa, on todennut, että nyt uuden miehen kanssa hän ei enää mene kihloihin vaan suoraan sitten naimisiin Musta on jännää, miten jotkut käsittää kihlauksen joksikin naimisiinmenosta erilliseksi olotilaksi, jossa joko ollaan tai ei olla ihan oman tahdon mukaan. Jos joskus päättävät mennä naimisiin, niin aion kyllä vakaasti onnitella kihlauksen johdosta

Kelan etusivulla on ainakin tällainen kohta, johon pääsee kirjautumaan verkkopankkitunnuksilla. Luulisi, että siellä on ajankohtaisin tieto. Asioi verkossa Tarkista etuustietosi tai tee hakemus Kirjaudu sisään

Musta tää on myös hieman erikoinen perustelu. Oikeastihan ainoa tapa varmasti tietää sukunimestä siviilisääty, on kaksoisnimi. Sama sukunimihän voi tarkoittaa sisaruksiakin. Jos pariskuntaa vaikka haastatellaan iltapäivälehteen, että tykkäättekö helteistä ja vastaajat ovat Matti ja Maija Virtanen, niin mistä se pitäisi tietää, että ovat naimisissa eivätkä sisarukset? Jos taas vastaamassa ovat Maija Virtanen ja Matti Nieminen-Virtanen, niin asia on selvä

Mua ärsyttää tää sama ihan hirveästi. Ei se, että otetaan miehen sukunimi, jos se on kivempi tai muuten vaan todellisen punninnan jälkeen päädytään siihen. Mutta se, että miehen nimi otetaan "koska niin sen kuuluu mennä", vaikka oma nimi olisi niin kaunis ja harvinainen ja miehellä on joku hirveä. Tai koska mies vaatii sitä.

Mun mielestä tässä keskustelussa menee nyt jotkut asiat ihan sekaisin keskenään. Mun mielestä suhteessa voi olla täysin sitoutuneena menemättä koskaan naimisiin, enkä väheksy naimatonta paria tai heidän "sitoutumisen astetta" lainkaan. Jokainen tekee täysin niin kuin haluaa, eikä se kuulu mulle tai muille lainkaan. Mä en myöskään näe asiaa niin, että kihloissa oleva pari olisi jotenkin sitoutuneempi kuin avoliitossa oleva. Mutta: mun mielestä termi kihloissa oleminen tarkoittaa sitä aikaa naimisiinmenopäätöksen ja naimisiinmenon välillä. Ja mä näen sen niin, ettei se ole mielipidekysymys, vaan sitä se yksinkertaisesti tarkoittaa. Tämä on puhtaasti terminologinen kysymys, eikä kenenkään suhteen vähättelyä. Jolloin mulle on loogisesti mahdoton ymmärtää, että voisi olla kihloissa "ehkä sitten joskus naimisiin" tai "ei koskaan naimisiin" -periaatteella. Se ei tarkoita, että kenenkään suhde olisi vähemmän aito kuin jonkun muun. Ihan vaan että se sitoutuminen on silloin jotain muuta kuin kihloissa olemista. Voi päivääkin kutsua yöksi, mutta ei se siitä yötä tee.