Tämä on todella surullinen ketju ja surullisia kohtaloita. Tämä teksti ihanasti kiteytti ajatukseni. "Naiset antavat anteeksi, mutta eivät koskaan unohda." Niinpä kysynkin aloittajalta; pystytkö antamaan anteeksi? Siis TODELLA antamaan anteeksi ja unohtamaan miehesi virheen. Tämä tarkoittaa että et ajattele asiaa, hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on etkä kaiva asiaa esiin kun sinulla on paha mieli tai riitelette. Itse en pystyisi siihen, en varmastikaan ilman apua. Kauhistun ajatuksestakin että minun pitäisi elää suhteessa, missä luotettavin läheiseni, kumppanini on minut pettänyt.. Toisaalta rehellisyyttä arvostan, enkä siksi olisi valmis valehtelemaan itselleni että asia ei vaivaisi. Luojan kiitos oma suhteeni ja meidän molempien arvomaailma on täysin pettämistä vastaan, niinpä asioista mitkä vaivaavat puhutaan läpi. Toivon teille kaikille, jotka ovat petetyiksi joutuneet voimaa ja rohkeutta jos aiotte suhdetta jatkaa. En todellakaan väitä etteikö suhde voi korjaantua ja luottamus palautua; niille joilla tämä onnistuu - ihailen teitä. Ihailen rohkeuttanne, voimaanne, rakkauttanne ja luottamustanne tulevaisuuteen. Rakastakaa toisia kuten rakastatte itseänne, antakaa anteeksi se minkä olette valmiita anteeksi antamaan itsellenne. -Kisses to you all.- <3 Olen samaa mieltä. Jos pystyt ihan oikeasti antamaan anteeksi niin että se ei vaivaa sinua koko ajan niin kannattaa jatkaa ja ehkä käydä terapiassa keskustelemassa syvällisesti asioista jotta saa puhdistettua ilmapiirin. Onhan hän aidosti katuva? Silloin hän tekee mitä tahansa parantaakseen suhteenne. Mutta... mietitkö jos miehesi on matkoilla tai juhlimassa että käyköhän hän pettämässä taas? Onko turvaton ja epävarma olo etkä luota häneen? Sellainen ei ole kunnon elämää, eikä kannata tuhlata nuoruuden vuosia sellaiseen.