Sapiska

Oi joi, meillä oli kamalan huonot häät, kun ei ollut tarjolla muuta kuin alkumaljat. Niin ja takakonttibaari pihalla, jota mainostettiin itse vieraille sekä käskettiin myös vanhempiemme mainostaa. Lisäksi tarjosimme loppuillan juotavat saunalla, mutta ruokajuomansa ja avecinsa kustansivat vieraat itse (tosin paikka oli erittäin edullinen, esim. viinipullojen hinnat olivat 15-25 euroa ja olut maksoi 3,50 iso tuoppi). Tästä tiedotettiin kutsussa eikä kukaan siitä ainakaan meille valittanut. Sen sijaan takakonttibaarilla vierailtiin monella porukalla ja taskumatteja kilisteltiin urakalla (sulhasellakin oli). Ehkä nää sitten olivat perinteiset junttihäät?

Meidän taas ei tarvinnut maksaa ulkopaikkakuntalaisinakaan mitään, koska vanhempani asuvat samalla paikkakunnalla ja maksavat kirkollisveronsa tähän seurakuntaan. Ei tarvinnut maksaa sen enempää tilasta tai kanttorista, papinkin olisi saanut, mutta meillä oli ystävä vihkimässä.

Itse järjestän parhaillaan ystäväni polttareita sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Eipä tässä kummempia ongelmia ole. Pistin ehdotuksen polttareiden rungosta morsiamen antamalle listalle ja pyysin ehdotuksia ja vinkkejä. Hyvin niitä sainkin. Ihan kaikkia osallistujista en tunne, mutta suurimman osan olen tavannut ja osa on myös omia ystäviäni. Silti näiltä tuntemattomiltakin on tullut hyviä kommentteja. Budjettia pyritään pitämään pienenä, koska suurimmalle osalle tulee matkakuluja polttareihin. Eiköhän pikkurahallakin saada riittävästi hauskaa pidettyä - sille se ainakin nyt vaikuttaisi! Meillä onnena on se, että porukka voi majoittautua samaan paikkaan (periaatteessa vuokratila, mutta meille onneksi ilmainen). Muuten suunnittelu hoidetaan ilman erityisiä palavereita, kun ei niitä kenelläkään ole aikaa organisoida - riittävän vaikeata on löytää yksi yhteinen viikonloppu pitää koko kekkerit. Eikä tällaiset jutut oikeasti niin vaikeita ole, kun niistä ei tee sellaisia.

Miten olisi ravintolahäille tolla henkilömäärällä Serra? Tosin Krouvia en ole testannut, mutta Serrasta on yleensä saanut sekä hyvää palvelua että ruokaa, mitä nyt kerran kasvislasagne oli hivenen kuivaa. Wolkoffia mietin, että onko se vähän ahdas?

En olisi vaihtanut mitään ulkonäössäni hääpäivänä. Kampaus ja meikki olivat juuri minulle sopivat, samoin puku. Eikä alusasussakaan ollut mitään moitittavaa.

Luumäellä pääsee ajamaan cartingia ja Salpasafarit järjestää sillä suunnalla kaikenlaista seikkailua ja elämystä - tosin melko tyyristä sellaista, Imatralla voi ylittää kosken vaijeriliulla (tyyristä puuhaa sekin, mutta olisiko ollut luokkaa 30-40 euroa, joten ei ihan kohtuuttoman hintaista isommalla porukalla kustannettuna), kanavaristeily tai saaristoristeily on myös mukava kokemus (jos ei sellaisella ole aiemmin ollut ja jos keli on hyvä eli aikaa voi viettää kannella - hyvä paikka jutustella rauhassa ystävien kanssa, mutta ryhmää varten kannattaa varata paikat etukäteen erikseen). Tuossa nyt muutamia, mitä tuli pikaisesti mieleen.

Eipä mahdu. Muistaakseni vajaa kolkyt mahtuu isoon saliin ja loput on sijoitettava muualle. Muistaakseni viidellekymmenelle hovissa saa istumapaikat hyvin ja ilman, että joka huoneessa on pöytiä. Toki sinne pääsaliin voi tunkea enemmänkin porukkaa, mutta ei sinne mun mielestä juuri yli 30 henkeä syömään mahdu. Tosin halpahan se on...

Lautailijoille suosittelen lämpimästi Söldeniä - kohde on melko korkealle eli on lumivarma ja siellä ei ole juurikaan siirtymiä eli laskeminen paikasta toiseen sujuu ilman kiroilua tai ylämäkihiihtoa. Offareitakin löytyy ihan kivasta, ja koska paikka ei ole mikään offarinetsijöiden mekka, niin ne ovat myös sopivasti tarjolla kohtalaisen koskemattomina. Itse rakastan Ischgliä. Suuri kohde, jossa voi laskea niin Sveitsin kuin Itävallankin puolella. Parasta Ischglissä on iltaelämä. Sitä riittää! 8-) Ja vaikka me ollaan siellä oltu yhdessä ja mä kerran aiemminkin, niin suunnitelmissa on kyllä mennä taas! Italiassa pidin ruokailun puoleen Canazeista, mutta siirtymiä joutuu laskemaan urakalla esim. Sella Ronda kierroksella. Tämäkin kohde on korkealla, joten lunta riitti meidänkin häämatkalla huonona vuonna! Mies taas ei ihan kamalasti kohteesta pitänyt juuri noiden siirtymien vuoksi. Ranskassa kolme laaksoa on myös hyvä kohde lumivarmuuden suhteen, kylä on korkealla. Siellä laskettavaa riittää paljon ja muistaakseni siirtymiä ei ollut mitenkään kummasti. Ranskalaiseen ruokaan tosin petyin, vaikka kahteen kertaan kohteessa olenkin ollut. Muutamat kaverit ovat aivan hulluina Verbieriin ja myös St. Antonia mulle on suositeltu (mutta myös varoiteltu kapeahkojen rinteiden vuoksi). Molemmat kuuluvat kuitenkin to-do-listalle. Muita käymättömiä kohteita ovat Mayerhofen, Zermatt ja Morzine. Itse olen ollut vaeltamassa vain Garmischissa, mutta mukavaa sielläkin oli. Tosin mitään ihmeellisyyksiä Garmishin kylästä on turha etsiä! Ja miksi kummassa mä tulin tähän ketjuun. Nyt tekisi mieli ottaa äkkilähtö alle ja mennä taas laskemaan viikoksi mäkeä... 8-) Vaikka me vasta tultiin Livignosta. Siitäkin kohteesta pidin, mutta en ehkä suosittelisi häämatkalaisille.

-Bombardino -Vaalea glögi

Meillä ei silloin niin läheinen koirakaveri, siis harrastusten kautta tuttu, hoiti koiria hääpäivänä. Tänä päivänä tosin ko. henkilö on jo niin läheinen treenikaveri, että olisi luultavasti saanut kutsun häihin. Tämä sama henkilö piti huolta meidän koirasta, äitini koirasta sekä yksien vieraiden koirasta. ;D

Myria, aivan totta, että ei pieniäkään vihkiäisiä ole pakko pitää pienessä tilassa. Serkkuni taas oli mielummin halunnut sakastiin, jossa alttarille ei ole yhtä pitkä matka kuin kirkkosalissa. Toki vihkiminen suoritetaan, missä pari sen tahtoo suoritettavaksi (kirkossa, sakastissa, pihamaalla).

Meille oli selvää, että häät eivät ole pienet. Tosin ei niiden mielestäni olisi tarvinnut olla niin isotkaan kuin mitä lopulta olivat, mutta kuitenkin tarkoitus oli saada kirkollinen vihkiminen ja "riittävästi" vieraita paikalle. Serkkuni sen sijaan meni kymmenen vuoden seurustelun jälkeen naimisiin salaa. Heillä vietettiin miehen 40-vuotissyntymäpäiviä. Samalle aamulle oli sitten hankittu kampaaja ja kuvaaja, vihkiminen tapahtui kirkossa (sakastissa) morsiamen sisaren perheen ollessa todistajina. Omille lapsilleen kertoivat tapahtumasta vasta samana aamuna. Juhlissa sitten paljastivat rouvan uuden sukunimen hääkakun kera. Häävalssikin tanssittiin ja lähdettiin porukalla kaupungille hummaamaan. Oli selvästi parille paras tapa, kun eivät pidä mistään keskipisteenä olemisesta ja lisäksi morsiamen äiti oli todennut, ettette sitten mitään isoja häitä järjestä noin kauan kun olette susiparina eläneet :. Ei olisi itselle sopinut, mutta ihania muistoja jäi meillekin näistä "häistä".

Me kyllä katsoimme pappia vastatessamme kysymyksiin ja toisiamme sormuslupausten aikana. Ja ihan toisiamme tahdottiin rakastaa, vaikka ei toisiamme katsottukaan.

Meillä juhlat jatkuivat yli puolen yön ja yhdentoista maissa tarjottiin iltapalaa. Pöydässä oli salaattia ja karjalanpiirakoita sekä munavoita. Taisi siellä jotain muutakin olla, mutta en minä enää kahden vuoden jälkeen muista mitä.

Niinpä, mutta meillä onkin varmaan aivan kieroontuneet miehet ja kaveripiirit.