Anni-Iona

Olen todella tyytyvainen. Kay hyvin yhteen kihlasormuksen kanssa ja on yksinkertainen ja kaunis. Ja mika tarkeinta ei tartu talvella lapaseen kiinni

Otin mieheni sukunimen, joka ei ole suomalainen sukunimi. Minulle ei ollut haikeaa luopua omasta tyttonimestani, silla en koskaan erityisemmin ollut sukunimestni pitanyt. Vanha sukunimeni oli myos yhta vaikea ja harvinainen suomessa (vaikka suomalainen nimi olikin) kuin mieheni sukunimi- nyt vain luetellaan eri satsi kirjaimia virastoissa Ongelmallisinta oli oppia esittelemaan itsensa, varsinkin puhelimessa uudella nimella

Meilla meni kaikenkaikkiaan 5000e kaikkeen paitsi haamatkaan, joka saatiin lahjana. Silla hinnalla saimme ihanat haat 70 hengelle, kauniin puvun itselleni ja kauniit sormukset meille molemmille

Kimpassa ollaan oltu huhtikuusta 2006 alkaen, niin aina silloin talloin kun menneita muistellaan, niin yhdessa lasketaan etta kuinkas kauan sita toisen naamaa on oikein tuijoteltu. Ehka se sitten on se haapaiva... silloin otetaan molemmat vapaata toista (jos sattuu arkipaivalle) ja vietetaan paiva hyvin syoden ja rentoutuen...

Meilla tarjottiin iltapalaa. Meilla oli valtavasti seka liha, etta kallkunataytteisia kolmiovoileipia. Olivat erittain hyvia ja kiiteltyja vieraiden puolelta - niiden voimilla jaksettiin kongata aamu viiteen Lisaksi sipseja, nameja, hedelmia...

Ei hymyilyttanyt eika itsetyttanyt. Olin pyortya ja kuvittelin saavani sydankohtauksen. Keskityin hengittamaan rauhallisesti etten ala hyperventiloimaan... no mutta kun alttariille oltiin siihen asti kun pappi kysyi mieheltani: Do you want to take this woman to be your lawfully wedded HUSBAND... jannitys kaikkosi naurun purskahdukseen ja loppun paivaa jo hymyilyttikin...

Sen takia, koska han on mun vastakappale. Tukee siina missa itse olen heikko ja antaa tukea itseaan missa itse olen vahvempi. Pitaa minusta huolen, valittaa ja kertoo sen, on minun turvani. Valloittaa minut paivittain olemuksellaan ja nayttaa ihanalta jopa silloin kun kiukustuu. Ja ennen kaikkea mina luotan haneen ja rakastan hanta.

Meilla oli kaksikieliset haat. Sulhanen on irlannista. Pappi vihki meidat niin etta puolet toimituksesta tapahtui suomeksi ja puolet englanniksi, niin etta samoja asioita ei toistettu kahdesti. Vierailla oli vihkiohjelma, josta pystyi seuraamaan toimitusta, jos tippui karryilta. Onnistui loistavasti, mita nyt pappi kysyi sulhaselta ottaako han minut aviomiehekseen (tama tapahtui englanniksi Haajuhlassa kaikki puheet tulkattiin ystaviemme toimesta. Hyvin sujui

Ei juuri hymyilyttanyt, ikina ennen ei ole niin paljon missaan ja ikina jannittanyt, ja ma en yleensa jannita yhtaan mitaan. Siina vaiheessa kun kun pappi kysyi mieheltani etta ottaako han minut aviomiehekseen, tilanteen jannitys laukesi ja pystyin rentoutumaan

En mitaan, mutta niin meilla etukateen jo sovittiinkin ettei lahjota

Ota tulevan mieheni sukunimen, koska haluan että meidän perheellä on yhteinen nimi. Lisäksi en ole myöskään koskaan ollut kiintynyt omaan sukunimeeni- enkä ole koskaan ollut läheinen isäni tai isänpuolen suvun kanssa.

Me suoritettiin esteiden tutkinta 3kk ennen häitä eli viime Maaliskuussa. Syynä tähän oli että koska sulhanen ei ole suomenkansalainen, niin oli ihan hyvä varautua hyvissä ajoin, mikäli olisi enempi paperisotaa pitänyt käydä. Koko homma kävi onneksi kivuttomasti ja ilman vatvomisia

Nyt on sitten vihdoin ja viimein päädytty häämatkakohteena Shanghaihin. Liput on varattu ja matkakuumetta on jo ilmassa. Onko kenelläkään kokemuksia Shanghaista, hyviä ostos tai ravintola ym. tippejä?

Uutta: ihana hääpukuni Lainattua: äidin helminauha Vanhaa: jaa-a, tämä on vielä työn alla ellei helminauhaa lasketa tähän Sinistä: teen sukkanauhan sinisellä silkkinauhalla

Alunperin ajattelin että en puvustani 700€ enempää maksa- noh kuinkas kävikään- unelmien puku maksoi 1195€... eli heti häiden jälkeen alkaa intensiivinen puvun vuokraus että päästään omilleen