Jenna

Edelleenkin, Margot, päädyimme siihen niistä syistä, että.... Myös mies olisi voinut ottaa nimeni ongelmitta. Minusta on vain kutkuttavaa, että vaikka miehen nimi (ja siis myös omani) onkin yleinen, se ei ole sama kuin anopin tai kotikotini. Muodostamme siis ihan oman perheen

Koska se on sellainen perinne, mikä ei aiheuta minulle näppylöitä ;D En koe huntuja tai valkoisia hääpukuja tai neitsyenä vartomista omaksi jutukseni, mutta pienestä pitäen olen ajatellut, että otan mieheni nimen (ellei se ole aivan kammottava). Minusta perheellä kuuluu olla yhteinen nimi. Miehen sukunimi sointuu kuitenkin paremmin etunimeeni kuin miehen etunimi vanhaan sukunimeeni. Miehen sukunimi on lyhyempi. Olisimme voineet päätyä kumpaan vaan, mutta kuten jo todettua, minulla ei ole mitään miehen nimen ottamista vastaan. En koe menettäväni mitään erikoista, en lentäväni pihalle omasta suvustani, eikä sukumme siihen pääty Yhdysnimeä en taas ikinä ottaisi. Ja parasta tässä mielestäni se, että ottamalla miehen nimen, muodostamme ihan oman perheemme. Miehen sukunimi kun ei ole anopin, eikä minun vanhempieni nimi

Ehdokas muiden joukossa

Hyvin helposti. Minulle oli selvää, että otan mieheni nimen jo ennen kuin olin tavannut hänet ;D Ainoana poikkeuksena, jos tuon nimi olisi ollut joku Räkäfinnilä, tms. Minusta tuntuu hyvältä, että perheellä on yhteinen nimi. Mieheni nimi on myös lyhyempi kuin minun oli, joten se helpotti valintaa entisestään. Kuukausi ennen häitä vaihdon etunimeni (ennen yhdysnimi), joten kun vihdoin olin päässys yhdysnimestä eroon, ei tullut pieneen mieleenkään vaihtaa yhdistelmäsukunimeen! ;D Sitäpaitsi meillä molemmilla on hyvin perinteinen ja tavallinen nen-loppuinen nimi Valinta olisi ollut vaikeampi, jos oma nimeni olisi ollut tavattoman harvinainen. Mutta niin, ei minulla mitään ihmeellisiä syitä ole. Minä olen ollut tähän valintaan täysin tyytyväinen

Minusta tuo "Moi kulta" on tavattoman söpö

Eikös kaikkiin sormuksiin tule leimat sisäpuolelle ??? maisu, ihana idea ;D

Olen miettinyt ihan samaa. Minä kyllä kuolaan kamalasti, mutta ei kai se ole syövyttävä myrkky? ;D Kokeilin yksi yö nukkua ilman, mutta tuntui niin omituiselta, että kolmen aikaan annoin periksi ja hain sormuksen takaisin "omalle paikalleen" : Leivon ilman sormuksia ja rasvaan kätöset myös ilman. En tee puutarhatöitä, enkä ota sormuksia pois yöksi. En ota sormuksia myöskään pois, jos pesen astiat, mutta käytän hanskoja. Putsaan vihkisormuksen (ja pari muuta, joita käytän päivittäin) n. kerran viikossa.

Vihki 19,25. Kihla 19. Nimim. Miten niin nakkisormi ;D

Ajokortti maksaa 41 euroa. Ennen maksoi vielä jotain senttejä, mutta ne jostain syystä poistettiin. Uusista pankkikorteista menee maksu, tai sitten ei. Riippuu pankista ja paikkakunnasta Itse sain Jyväskylän Osuuspankista ilmaiseksi editmuok: Ai mutta perhana, minullahan ei varsinaista pankkikorttia ole, tuo kortti oli siis Visa Electron. Eli se siitä neuvosta

En tiedä pitikö, mutta varsin monet kaveripiirissä menivät Kihlasamis ;D Tätä olen oikeasti pohtinut (eihän sitä ikinä tiedä, milloin joutuu oikeuteen ;D), että mitä jos pariskunta on kihloissa, mutta juuri ilman niitä sormuksia? Miten kihlauksen voi "todistaa" oikeudelle?

No voi kakka, mä menin naimisiinkin ilman :-[ :

Meillä se yleisempi versio= manni +nen ;D

Eihän kihlautumiseen selvää ikärajaa ole, mutta minusta tuntuu kummalta, että alaikäinen kihlautuu. Ei siis sillä, etteikö voisi olla tosissaan, mutta kun ei kuitenkaan voi naimisiin mennä, niin miten voi antaa aviolupauksen ??? (ok, oikeusministeriön luvalla, mutta noin muuten). Yhdessä vaiheessa minun tuttavapiirissäni oli oikea kihlabuumi ja yleinen käsitys oli, että suhde oli vakava vasta sitten, kun ne rinkulat oli hommattu. Minulle jäi aina vähän hämäräksi, miksei enää voi "vain" seurustella vakavissaan.

Ei varmaan mittään erikoista, kun osuu tänä vuonna pääsiäisen päälle ja perinteiden mukaan mennään minun porukoitteni luokse syömään Mukavaahan tuo on, että ensimmäinen hääpäivä tulee, muttei mielestäni vielä ole suurikaan "juhlan aihe" editmuok: notta näinpä tehtiin. Minun kotikotona syötiin pääsiäisateria, sitten mentiin kotio. Siellä söpöiltiin ilta ja avattiin kuoharipullo, vaan siihen se jäi. Katsoo sitten, kun tulee vaikka 10. vuotispäivä, jos tekisi jotain erikoisempaa

Samaa mieltä minäkin Mutta minulla tosiaan pelkästään positiivinen fiilis siitä paikasta. Herkkä hetki ja kauniit puitteet

Kihloissa molemilla lukee "Amantes Amentes 28.4.02", joka tehtiin koneella. Vihkisormuksessani lukee "Per omne fas ac nefas 11.4.03", kahdessa rivissä, todella kauniisti käsin kaiverrettuna. Nimiä ei ole sormuksissa, sillä aika ihme olisi, jos ne yhtäkkiä unohtuisivat

murripurri, ainakin meidän päivänä tuo oikein hohkasi päivänpaistetta ja minusta paikka oli vallan ihastuttava ;D

Halusin vain korostaa, etten tarkoittanut ulkonäöllä kallista ulkonäköä, vaan yksinkertaisesti sitä, että sormus miellyttää kantajansa silmiä

Hinta ei tosiaan ole olennainen, vaan se, että se kantajaansa miellyttää. Sormustahan pidetään (tai ainakin pitäisi ) loppuelämän. Minun sormukseni on näköiseni, olen varma, että se miellyttää minua vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Olisin mielelläni ottanut sen halvemmalla, jos olisin saanut Mutta en olisi tinkinyt sen ulkonäöstä. Naimisiin pääsee toki ilman sormuksiakin jos tahtoo, mutta jos sormuksen(/sormukset) ostaa, kannattaa kuitenkin hiukan katsoa myös kestävyyttä. Ihan halvimmat sormukset saattavat olla heiveröisempiä, mutta ihan kohtuuhalvalla saa jo tukevat sormukset Kiviä ei ole pakko olla lainkaan, jos ne eivät miellytä. Jos kiviä hankkii, kivien kannattaisi olla kestäviä. Timantit ovat klassinen esimerkki, sinisafiiritkin ovat kohtuukovia, samoin rubiinit (muistaakseni). Tarkempaa tietoa voi kysellä Timanttifoorumilta (www.timanttifoorumi.com/foorumi Eli kertatiivistyksenä: laatu, ulkonäkö, ajattomuus

10-20 euroa. Hyvä päivä, jossa oli sekä aktiviteetteja että hyvää ruokaa. Mukavaa yhdessäoloa ja muistoksi vielä kaikki kuvina kansioon. Enempään ei olisi varaa, mutta tähän asti se on riittänyt mainiosti

Näin myös meillä

Viimeksi kun olin häissä, molemmat polttariporukat laitettiin laulamaan karaokea. Ei mikään hirvittävä nöyryytys, ensin lauloi morsian polttariporukkansa kanssa ja sitten sulhanen vastasi siihen oman polttariröykkiönsä kera. Hauskaa oli ja tyyli vapaa ;D

Me vaihdettiin ihan pikainen pusu yleisön pyynnöstä lopuksi. Ei olla oikein julkisuutelijoita

Meillä oli häät kolmessa osassa Ensin vihkiminen maistraatissa ihan muutaman todistajan kera, sitten alkoton tilaisuus lähisuvun kesken (syötiin, pidettiin puheita, jne.) ja sitten illalla pippalot kavereitten kesken. Meille ihan nappiratkaisu

Meillä on hopeiset kihlat. Hopea ei käytössä juuri tummu (kaapissa kylläkin), mutta saa helposti lommoja ja naarmuja. Meidän sormukset ovat vasta vuoden vanhat, joten hankala sanoa, miten käy vuosien kuluessa : Meille kihlat eivät ole mitenkään erityisen merkitykselliset korut, pidän oikeassa kädessä silloin kun siltä tuntuu. Älä osta hopeisia kihloja, jos tahdot niiden kestävän loppuelämän.