Phoebe

Kylla sopii vaikka asuinpaikka muuttuukin parin kuukauden paasta Tukholmaksi ! Olenkin jo aika taynna tata Hollantia, joten maanvaihdos tekee hyvaa!

Me muutettiin takaisin Hollantiin hollantilaisen mieheni kanssa n. 1,5kk häiden jälkeen, jotka pidettiin siis Suomessa. Olin pyytänyt maistraatista kait se sitten virka- tai jokin muuttotodistus oli Apostille leimoineen, jossa oli merkitty, että on menty naimisiin ja sukunimi muuttunut. Maistraatistahan saa myös oikean vihkitodistuksen mutta se ei Hollannissa käynyt vaan piti olla tosissaan tuo Apostille leimalla varustettu todistus. Täällä en pääse koskaan tyttönimestäni eroon, vaikkei sitä passissanikaan mainita, vaan se aina liimataan uuden sukunimeni taakse.

Joo, olis kiva laajentaa tuttavapiiriä, jotenkin on aina helpompi tutustua kohtalotovereihin samasta maasta kuin paikallisiin. Puhutteko muuten hollantia vai englantia partnereidenne kanssa? Meillä on hollanti ollut kotikielenä jo monta vuotta mutta töissä puhun enimmäkseen englantia ja suomea.

Hei Sanni74, ei se mitään, ajattelinkin, että tarkoitit minua. Asuin ensin Hollannissa n. 4 v. ja sitten muutimme mieheni kanssa Suomeen, jossa hän oli opiskelijan oleskeluluvalla. Eli asuimme virallisesti Suomessa häiden aikaan. Esteettömyystodistus saatiin sitten Espoon maistraatissa, jossa meidät myös virallisesti vihittiin (kirkossa pidimme sitten siunauksen vieraille). Meillä ei ollut mitään ongelmia papereiden kanssa, koska mies oli hakenut ennen Suomeen tuloa Hollannin asuinpaikkakunnaltaan lomakkeen, josta näkyi, että on naimaton. Miestäni ei ole kastettu (kuten ei moniakaan hollantilaisia), joten meitä ei voitu vihkiä kirkossa. Hankalampaa on täällä Hollannissa todistaa, että on mennyt naimisiin Suomessa ja sukunimi on todellakin VAIN miehen sukunimi (täällä työntävät tyttönimen aina nykyisen sukunimen perään tai postia tulee vain tyttönimellä...). Pian häiden jälkeen muutimme kuitenkin takaisin Hollantiin parempien töiden perään ja täällä on tullut asuttua taas jo yli 2 vuotta, eli yhteensä melkein 6 vuotta! Belgiassakin tulee silloin tällöin vierailtua, kun sinne ei älyttömän pitkä matka täältä ole.

Hei Amst, näin sattumalta sun viestin, kun en täällä niin usein enään vieraile. Häät holtskumieheni kanssa pidettiin Suomessa vuonna 2004. Tällä hetkellä asutaan taas Hollannissa ja perheenlisäystä on tulossa. En tiedä millaista tietoa kaipaat vai muuten vaan juttukaveria mutta kaikki käy. Voit laittaa myös privaa tai sitten keskustella täällä. Edit: Asumme Rotterdamin liepeillä.

Me menimme viime vuonna naimisiin hollantilaisen mieheni kanssa pääkaupunkiseudulla. Pukeutumisesta kerroimme "epävirallisissa" juhlaohjesäännöissä, jossa oli muutakin tietoa suomalaisista hääperinteistä + infoa yöpaikoista yms. Puvuista sanoimme tyyliin, että täällä saa pukeutua hienommin ja että yleensä miespuoliset pukeutuvat pukuun. Tätä neuvoa olikin sitten suurin osa vieraista noudattanut . Kirkkosiunauksen meille piti Leppävaaran kirkkoherra (tai oli ainakin silloin) Kauko Puranen. Hän toimitti tilaisuuden suomen ja hollannin kielellä, joka oli todella kiva hollantilaisia vieraita ajatellen. Myös häätilaisuudessa meillä oli sekä suomen- ja hollanninkielinen juonto, koska kaikki eivät olisi ymmärtäneet vain englantia, kuten vanhemmat. Iltapalana meillä oli hollantilaisia snacksejä, juuston-, makkaran- ja kurkunpalasia, sekä toasteja. Sekä paljon juotavaa! Juhlat olivat todella ikimuistoiset!

Minun oli vaikea keksiä tähän ketjuun aihetta, koska mieheni tykkää Suomesta älyttömästi. Hänellä on paljon kokemusta Suomesta. Ensiksi hän oli täällä työharjoittelussa 5 kk, jolloin me tapasimme, ja sittemmin olemme vierailleet Suomessa n. 2 kertaa vuodessa ja nyt sitten asumme Suomessa. Hän kehuu ja mainostaa Suomea aina kavereilleen ja tutuilleen ja monet heistä ovat ihan vain sen takia tulleet tänne lomalle ja kaikki ovat tykänneet ainakin tähän asti. Ainoan huonon puolen mitä tähän nyt keksin on ihmisten keskinäinen kateus. Sulhoni harrastaa yhtä urheilulajia ja on jatkanut harrastustaan myös Suomessa. Hän on huomannut kuinka erilailla täällä urheilijat suhtautuvat toisiinsa kuin hänen kotimaassaan. Täällä urheilijat kyräilevät toisiaan ja puhuvat p*skaa selän takana ja ovat kateellisia toisten menestyksestä. Hänen kotimaassaan taas toisiin suhtaudutaan toverillisesti ja melkein kaikki ovat kavereita keskenään. No, toivottavasti hänen positiivinen asenteensa säilyy vielä pitkään, eikä hänelle tule sellaista koti-ikävää, mitä itse podin hänen kotimaassaan asuessamme. Se on kyllä jännä miten aika kultaa muistot, nyt kun on vaikea muistaa kaikkia niitä valituksenaiheita mitä itselläni oli siellä asuessani. Kaikissa maissa kun on hyvät ja huonot puolensa, ja niinkuin Johanna hyvin sanoi, sopeutuminen alkaa silloin, kun sovittaa ympärillä olevia mahdollisuuksia elämäänsä .

Minäkin olen päätymässä Sadonkorjuukokkeihin, sillä se tulee kuitenkin edullisemmaksi kuin muut pitopalvelut, vaikka he veloittavatkin erikseen tarjoilijoista ja muista palveluista. Menumme koostuu seuraavista ruuista: Salaattisinfonia Yrttimarinoidut vihannekset Kreikkalainen salaatti Leppäsavustettua lohta, jogurttikastike Parmankinkkua ja melonia Porsaanfilettä indo china Leipävalikoima ja levite Mehu/vesi Pistoupaahdettua kalkkunanrintaa Hedelmä cous cous (tai kermaperunat) Lämmin vihannessalaatti Varenan suklaakakkua, mango- ja vadelmamelbaa Kahvi/tee Hinta 15e per nenä. Meillä tulee n. 100 vierasta eli 1500 euroa. Lisäksi maksamme tarjoilijoista 22e/h (näyttävät nostaneen hintoja...), liinat 6e/kpl ja kuljetus 40e. Jos haluamme kankaiset lautasliinat, ne maksavat 0,9 e/kpl, mutta en usko, että otamme. Laskin, että pitopalvelu maksaisi meille kaikkineen n. 2200 euroa, ja se tulee n. 250 euroa halvemmaksi kuin esimerkiksi Hupli.

Me olemme varanneet Kauniaisten VPK:n häitämme varten. Olin varsin myöhään liikkeellä paikkojen varaamisessa, koska alunperin meidän piti pitää häät toisessa kaupungissa mutta koska jouduimme työn perässä muuttamaan pääkaupunkiseudulle, tuntui häidenkin järjestäminen täällä kaikkein helpoimmalta ja järkevimmältä ratkaisulta (myös paras vaihtoehto sulhaseni sukulaisten kannalta, jotka tulevat ulkomailta). Paniikki meinasi kyllä iskeä, kun kaikki paikat oli jo varattu. Alunperin suunnittelimme hääpäiväksemme 31.7. mutta koska ainoa vapaa iso paikka oli tämä Kauniaisten VPK 7.8. päätimme siirtää häämme sille päivälle. Tärkeintä on kuitenkin, että meillä on tarpeeksi iso juhlapaikka, minne saa tuoda omat ruuat ja juomat. Ainoa miinuspuoli paikassa on tietysti piha...minä kun aina haaveilin häistä meren rannalla vehreässä ympäristössä. Mutta eiköhän me tuollakin hauskaa pidetä, paikka on sisältä mielestäni ihan hieno!

Tässäpä minunkin sulhoni lista: - Sauna (ja vielä omassa kodissa!!) - Makkara (pitäisi olla aina jääkaapissa...) - Lumi (haluaa myös hiihtämään talvella ) - Puutalot (Hollannissa vain kivitaloja) - Revontulet - Seurasaaren oravat, jotka syövät kädestä - Pulla ja muut leivonnaiset (pitäisi olla koko ajan leipomassa) - Kesällä rauha, valoisat yöt, luonto, saunan jälkeen järvessä uiminen Ja paljon muuta mitä ei nyt tule mieleen!! Hän ei ole edes paljon valittamisen aiheita löytänyt ja toivottavasti positiivisuus säilyy vielä pitkään.

Meidän yhteinen kielemme on hollanti, joka on mieheni äidinikieli. Alussa puhuimme keskenämme englantia mutta vaihdoimme vuoden hollannissa asumiseni jälkeen kielen hollantiin. Kieli oli "pakko" oppia, kun mieheni vanhemmat ja sukulaiset eivät puhuneet kovin hyvin englantia ja kommunikoitava kuitenkin oli. Ja kyllähän sitä tuntee olonsa paljon paremmaksi, kun ymmärtää mitä ympärillä puhutaan. Nyt asumme Suomessa ja miehellä olis tarkoitus opiskella Suomea! Katsotaan, kuinka monta vuotta siihen sitten meneekään. Minunkaan vanhempani eivät puhu muuta kuin suomea ja sitäkin pohojanmaan murteella. Olihan se sitten rattoisaa, kun mieheni vanhemmat tulivat vierailulle Suomeen ja minä sain toimia tulkkina molempien vanhemmille. Häissämme tulee onneksi olemaan paljon kaksikielisiä, joten minä voin keskittyä rauhassa morsiamen osaani

Muutimme kesällä Suomeen, jotta sulhoni oppisi suomen kielen. Parin kuukauden jälkeen hän osaa jo jotain mutta vielä on piiitkä matka edessä! Kovasti on ainakin motivaatiota ja halua. Olemme olleet tänään tasan viisi vuotta yhdessä, joista n. 4 vuotta asuimme Hollannissa. Siinä ajassa opin itse sujuvan hollannin kielen joten sulhonikin haluaa vastaavasti opetella suomea. Mutta onhan tää suomi paljon vaikeampi oppia...

Hei Hessu! Mistäs löytäisin Nummituvan yhteystiedot, tai sen henkilön puhelinnumeron, joka hoitaa varausasiat? Se voisi olla yksi vaihtoehtoni hääjuhlapaikaksemme ensikesäksi (jos se ei ole jo varattu).