Mimsi

Olen kulkenut paikan ohi melkein päivittäin parin vuoden ajan, ja yleensä haju tuntuu pahemmin ihan siellä toisella puolella kakkavatkaamoa. Kovin usein kuitenkin tuntuu tuulevan järveltä (ja siis myös tuolta Soutupaviljongilta) sinne laitokselle päin...

Ehkä minäkin hössötin vähän liikaa, erityisesti häitä edeltäneet pari kuukautta, mutta toisaalta, se oli niin ihanaa aikaa että en missään tapauksessa tekisi mitään toisin. Ei tuollaista juhlaa kuitenkaan luultavasti tule enää koskaan, joten kyllä se mielestäni ansaitsi tuon ajan. Jos ei ole ollenkaan hössöttäjätyyppiä, niin ei siinä mitään pahaa ole. Enkä usko, että jälkeenpäin tuntuu siltä, että on menettänyt mitään. Jokainen tyylillään.

Heräiltiin varmaan yhdeksän jälkeen auringonpaisteeseen bestmanin perheen mökillä, keitettiin aamukahvit ja juotiin ne laiturilla pienen lammen veden välkkyessä. Se oli ihana hetki! Pari tuntia myöhemmin alkoikin ukkostaa sen hurjan helleviikon päätteeksi, ja loppupäivän pidimme sadetta mökissä vilttiin kääriytyneenä, leffoja katsellen ja toistemme seurasta nauttien.

Olen äärimmäisen tyytyväinen sekä vihkiini itsekseen että erityisesti sormusyhdistelmääni. Aivan täydellinen

Hymyilin. Vähän nousi liikutuksen kyyneliä silmiin, mutta kun katselin kaikkia läheisiä ja heidän hymyileviä kasvojaan, ja sitten toki omaa miestäni siellä alttarin päässä... Ei siinä kyennyt kuin hymyilemään. Alttarilla sitten vähän itkettikin.

Me vietettiin hääyö ja muutama häitä seurannut päivä piilopirtissä järven rannalla, ja avasimme lahjat sieltä palattuamme. Kolme päivää häiden jälkeen, muistaakseni.

^ Juuri noin.

Me maksettiin kolmelle kaasolleni heidän mekkonsa sekä järjestettiin hääviikonlopun majoitus hääpaikkakunnalla. Lisäksi ostin heille korut muistoksi päivästä. He maksoivat itse kampauksensa ja matkakulunsa.

Me suudeltiin kahdesti vihkimisen aikana. Pappi oli sitä mieltä, että oikea paikka suudelmalle on aivan vihkimisen lopussa kun käännytään taas vieraisiin päin ennen poistumismarssin alkua. Me sovittiin miehen kanssa että pussataan papin mieliksi sekä siinä että omasta mielestämme parhaassa kohdassa, eli aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. Ja niinpä me sitten tehtiinkin

No todellakin itkin, mutta enpä mitään muuta odottanutkaan. Miestä itketti vähän alttarilla ja ensitanssimme aikana kuulemma, miä en tuota jälkimmäistä tosin huomannut omilta kyyneliltäni lainkaan. Oh well.

Meillä lasketaan yhdessäolovuosia seurustelun alusta, mutta se ei olekaan ihan yksioikoinen juttu. Virallisesti aloimme seurustella touko-kesäkuun 2009 vaihteessa, mutta sitä ennen oli paljon jahkailuja. Vihkikeskustelussa papin kanssa kävimme pääpiirteittäin seurusteluhistoriaamme läpi, ja alttarilla pappi sanoi että olemme "tutustuneet vuonna 2004 ja pitäneet tiiviisti yhtä vuodesta 2005 saakka" Kai se on sitten niin kun on kerran kirkossa kuulutettukin.

Korun sekä lahjakortin Ravintola Farangin maistelumenu Sonkhaan x2. Tiesin että tuo kokkailua rakastava mieheni arvostaisi asiaa kovasti, ja oikeassa olin. Käytiin syömässä häämatkalle lähtöä edeltävänä iltana ja oltiin kyllä molemmat ihan taivaissa! Myös koru oli mieluinen, Kalevala Korun joku ei-niin-tavallinen kaulakoru, en muista nimeä.

Kiitos lingonberry tuosta virrestä! Olen tuskastellut virren valintaa ties kuinka pitkään ja nyt se sitten selvisi. Kiitos

Kävin tilaamassa morsiuskimpun ja sulhasen vieheen Puistokukka Katri Rantalaisesta. Palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa, ja uskon saavani sellaisen kimpun kuin haluankin. Kimppuun tulee vaaleaa ruusua, vihertävää neilikkaa sekä koristeeksi pellavaa ja jotain vihreää.

Kävin kolmisen viikkoa ennen hääpäivää sopimassa omasta morsiuskimpustani ja sulhasen vieheestä.