SnowWhite

Me ei suudeltu. Mulla on sellainen fiilis, että tämä kirkossa pussaaminen ja nimien julistaminen on liian amerikasta perittyä meikäläiselle. Ja kun pappi oli vanhankansan mies ja jo iäkäs, mielestämme hänen vihkikaavaansa sormusvaloineen ei olisi oikein pusuttelut sopineet. Pussasimme vasta juhlapaikan parvekkeella, ja kuvista tuli extra-romattisia! ;D

moi! Aikaa on häistä jo kulunut tovin verran, enkä ole täällä käynyt sitten viimeisen kirjoituskertani (9.8.). Viime viikonloppuna yksi vieraistamme soitti miehelleni ja kertoi juuri jutelleensa toisen vieraamme kanssa ja olivat yhteistuumin huomanneet ettei kumpikaan ollut antanut meille mitään lahjaa "No, joillakin on hoksottimet hiukan hitaalla" totesi mieheni He kun voivat kaveriporukassa olla suorasukaisiakin toisen loukkaantumatta. Mun mielestä, nyt kun aikaa on kulunut, ei asialla ole enää niin väliä, onneksi kaikki ovat kuvissa mukana ja päivästä on muuten ihanat muistot Mutta käsittämätöntä on tällä palstalla kerrotut varkaudet´. sillä varkaudestahan tuossa on kysymys. Kyllä se matkalahjakortin varastanut naikkonen on saatava vastuusen tekosestaan. Nimi selville ja rikosilmoitus sanon minä!

Kiitoksia vastauksista, kiva kuulla etten ole ihan hakoteillä asiaa kummeksuessani! En usko että lahjat olisivat "kadonneet" kuten mimmi74 arveli. Eivätkä ihan perinteiset kirkkohäämme ruokineen ja ohjelmineen olleet kaveripiirin ensimmäiset, en kyllä kehtaa kysyä edellisiltä hääpareilta oliko heillä sama tilanne. Ei meilläkään välit ko. vieraisiin mitenkään muutu, sitä vain jäin miettimään että onko se kortti sitten tulevaisuudessa riittävä muistaminen? Jos joku pari näistä meitä "muistamattomista" avioituu ja saamme kutsun, onko se heille noloa jos viemme heille lahjan? Tällaisia täällä pohdin, kertokaa kommenttejanne!

heh, ainahan sitä kysellä voi ! Me ei myöskään otettu ennakkopaineita hääyöstä, itse asiassa mä en edes ajatellut koko asiaa siinä häätössötyksessä ennen häitä enkä niiden aikana. Lähdimme juhlista siinä yhdentoistaaikaan illalla, kun hääväki suunnisti kaupungille jatkoille. oltiin molemmat juotu "rauhallisesti" seuraavan päivän häämatkaa kun ei olis ollu kiva tehdä krapulassa, 9 tunnin lento, you know... kotona odotti skumppapullo, jonka korkaksimme, kuoriuduimme vaatteistamme ja loppu meni niin ihanasti omalla painollaan :-X olimme molemmat aamulla extra onnellisia, ja olemme edelleen!

hei kaikki, Häämme olivat 17.7. Päivä oli aivan ihana, aurinki paistoi sateisesta Heinäkuusta huolimatta ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Ainoa asia, joka minua ja miestäni jäi harmittamaan oli se että aikamoinen osa mieheni lapsuudenkavereista ei muistanut meitä edes kortilla???. Emme ole lahjojenkipeitä, mutta onko mielestänne fiksua saapua ystävän häihin tyhjin käsin? Jäimme myös miettimään miten toimia sitten kun heillä on vastaavia juhlia...