Olen lähestulkoon sanaton... noh, oma koneeni ei näyttänyt kuin kuvan sieltä täältä, joten tuo ohjelman katselu meni lähinnä kuunnelman puolelle Valitettavasti ärsyyntyminen kasvoi koko ajan sekä konetta että nuortaparia kohtaan. Tunsin oloni vanhaksi, väsyneeksi ja hyvin kyyniseksi kun kuuntelin (huokaus) tätä matkaa alttarille. Olisin toivonut, että nämä kaksi söpöläistä olisivat nyt herran tähären edes seurustelleet muutaman vuoden! Katselleet toisiaan muussakin kuin alkuhuuman söpöstelyhuuruissa. Kasvattaneet luottamusta toisiaan kohtaan ja nähneeet toisen luonteet niin hyvässä kuin pahassa.. Yksinkertaisesti odottaneet hetken! Ja se vastuun sysääminen muille, ei ei ja vielä kerran ei. Itse kun koen olevani kohtalaisen itsenäinen ihminen joka osaa edes jotenkin hoitaa asiansa, tunsin suurta ärtymystä näitä nuoria kohtaan. Miten voi alkaa itkemään paineen alla, kun kaiken paineen ja vastuun harteilleen saivat muut ihmiset...? Meinasi tosiaan meikit levitä, voi iiks! Saahan sitä avutonkin olla, ja vastuuta tuleekin opetella ottamaan... mutta jotenkin tympäisi... hivenen... Opin tästä jaksosta paljon, lähinnä sen miten en voisi koskaan menetellä omien häideni kohdalla. Voihan toki olla että niitä omia häitä ei koskaan tulekkaan. Mutta olen hyvin tyytyväinen tähän "karuun" arkeeni ja ennenkaikkea siihen että maltetaan olla toistemme kanssa, eikä hösötetä turhalla kiireellä kohti alttaria. Jokainen tyylillään, ja omassa aikataulussaan! Toivon, ettei kukaan nyt suutu minulle. Ilmaisen asiani välillä turhankin kyynisesti.