S&J

Täytyy kommentoida, että nuo tähtisadetikut on ihan sika kalliita täällä Suomessa. 5 kpl 40 cm tikkuja makso 1,99 euroa. Olisi pitänyt ostaa aikas monta pakettia, että kaikille vieraille olisi riittänyt. Onneksi kaaso asuu Saksassa ja hän sai hommattua 40 kpl 30 cm tikkuja (palavat 1,5 - 2min) hintaan 1 EURO!!!! Pieni ero täkäläisiin hintoihin. Nyt olisi tulossa muutamia paketteja sitten postissa (lentokoneessa ei kyseisiä vehkeitä voi tuoda mukana). Postikuluineen tikuille tuli hintaa hurjat 6 euroa...

Itse olen haaveillut häälehdestä, mutta luulen, että haaveiluksi jää. Aika ei vaan tahdo riittää kaikkeen. Ideoita häälehden sisällöksi voisi olla edellisten lisäksi vaikka seuraavat: - Anoppien aukeama: aukeamalla molemmat anopit pääsisivät vaikka hieman muistelemaan oman lapsensa lapsuutta ja antamaan vinkkinsä avioparille. Tämä toimii varmasti hiemankaan huumorista ymmärtävien anoppien kohdalla. En suosittele pareille, joilla on kitkaa anoppien kanssa jo ennestään... - Bestmanin/Kaason kirjoitukset, joissa he kertovat omia kokemuksiaan sulhasen/morsiammen kanssa vietetyistä vuosista. Muistelot ovat varmasti mukavat, varsinkin jos he eivät varsinaisesti pidä puheita itse juhlassa. - Hääparin bravurit: Ruokasivut, jossa sekä morsian että sulhanen esittelevät oman kokkaus/leipomus bravurinsa (olkoot vaikka keitetty vesi tai kananmunat, kunhan vaan resepti löytyy...) Mielestäni siis häälehdessä saa olla huumoria ja morsiusparihan itse tekee/kokoaa lehden ja osaa samalla myös tehdä yhtenäisen linjan, jota lehti noudattelee. Tsemppiä kaikkille lehden väkerrykseen! muoks. Piti vielä lisätä, että kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin niitä kannattaa sivuilla viljellä ahkerasti!

Piti käydä itse tarkistamassa, että milloin aurinko laskee vihkimispaikkakunnalla silloin kun meidän on takoitus mennä naimisiin. Juuri ennen klo 16:sta pitäisi auringon laskea, joten tullessamme kirkosta ulos pitäisi olla tarpeeksi pimeää tähtisädetikuille . Tuo kokoasia on alkanut itseäni mietityttämään. Toivottavasti ne lyhyet tikut kelpaa kaikille, kun olen ajatellut sellaisia käyttää. Jos jostain sattuisi niitä 40 cm saamaan halvalla, niin niitä voisi ehkä harkita. 70 cm ovat mielestäni hieman liiankin pitkiä. Tuntuisi jotenkin oudolta jättää vieraat pakkaseen polttelemaan tikut loppuun ... Kunhan ne palaisivat edes sen aikaa että ehditään kipaista kirkosta autoon. Pusut jos vielä vaihdetaan portailla (kuvia varten) ennen pinkaisua, niin homma olisi ihan täydellistä. Täytynee kysyä kaasolta, millaisia tikkuja löytyy Saksasta ja millä hinnalla. Jos vaan sieltä löytyy sopivia halvalla, niin saa tuoda mukanaan juhliin tullessaan... Sitten tuosta paloturvallisuudesta. Tuskin nyt kukaan niitä tikkuja ihan vaatteiden vieressä polttelee tai niillä suuremmin vieruskavereita huitoo. Itse ainakin joka uutena vuotena polttelen useammankin tikun, koska en välitä ilotulitteista, ja en ole vielä tähän päivään mennessä saanut itseäni tai vaatteitani millään tapaa vahingoitettua. Tietysti sytyttäminen kannattaa tarkkaan hakita, sillä esimeksiksi roihut saattavat "räiskiä" varsinkin, jos lunta tulee taivaantäydeltä. Mielestäni vanhemmilla on myös vastuu omista lapsistaan ja meille on ainakin tulossa vieraaksi sen ikäisiä lapsia, jotka varmasti osaavat hoitaa homman. Nuorimmat eivät mitään tikkuja tarvitse kuin ikää on alle 6 kk. Itselläni vielä mietityttää mihin tikkujen jäänteet laitetaan. Pitää katsella, että onko kirkon edessä roskiksia ja antaa sitten kaasolle ohjeeksi katsoa, ette kukaan tyhmyyksissään heittele tikunjääteitä maahan. Tuo peltisanko idea, joka esiteltiin tässä ketjussa aikaisemmin, kuulosti todella toimivalta.

Tuhannesti kiitos michie!!!

^ Itsellä oli tarkoitus tehdä juuri tuollaisia elena87 tekemiä hopeisia pajuservetti renkaita. Pajutkin olisivat jo valmiina, mutta näyttää siltä, että aika loppuu kesken. Hyvältä nuo kuvissa näyttävät, että jospas sitä itsekin alkaisi niitä väkertämään illanratoksi. Ajattelin itse lisätä niihin renkaisiin nimilaput, niin ne samalla toimisivat paikkakortteina. Katsotaan väkeräänkö kuitenkin koko setin paperista.

Talvihäihin olisi tulossa tällainen Pakkasyö-merkki

Ihania runoja täällä vieraskirjan viereen, mutta olisiko kellään tekstiä sellaisen kirjan viereen, johon on myös tarkoitus liittää kuvat. Tarkoituksena on siis, että vieraskirjan vieressä on digikamera, jolla vieraiden olisi tarkoitus ottaa itsestään/porukastaan kuvia. Kuvat teetetään ja liitetään vieraskirjaan kirjoitusten vierelle sitten häiden jälkeen. Tällaiseen ideaan nyt siis tarvitsisin apua riimittelyihin. Itsellä ei tuo runosuoni oikein syki...

Tää on niin hyvä! Tosin missä välissä ton kierukan sais hameen alle piilotettua? Nuo jouset on vaan niin turkasen suuria... Ehkä mä tyydyn villapöksyihin tai mummokalsareihin.

Austraalia olisi ihana häämatkakohde meillekin, sillä me molemmat haaveillaan sinne pääsystä. Jos me päädytään lähtemään Australiaan, niin silloin joudutaa odottamaan vuosi häiden jälkeen matkalle lähtöä. Haluan nimittäin ehdottomasti Melbourneen katsomaan Australian avointa tennisturnausta, sillä se on ollut jo pitkäaikainen haaveeni. Muutama päivä Melbournessa, niin saan pahimmat "poltot" pois, ja sitten suuntana voisi olla ihan mikä vaan. Pari viikkoa reissulla ainakin oltaisiin, jotta nähtäisiin tarpeeksi paljon. En haluaisi pysähtyä yhteen kohteeseen liian kauksi aikaa. Rahaa vaan pitäisi alkaa jostain säästelemään, mutta mistä, kun kaikki liikenevä menee häiden järkkäämiseen...

Tähän sisko asiaan en halua kommentoida, kun nämä sukulaisuussuhteet on joskus aika kinkkisiä. Ihan pakko oli kommentoida tähän sinun toisen kaason ongelmaan, kun luin kirjoituksesi. Itselläni tuli heti mielee tapaus, joka sattui omassa ystäväpiirissäni. Itselläni on tietty ystäväporukka, jonka kanssa ollaan tunnettu jo ihan pienestä pitäen ja yhteyttä pidetään tiiviisti. Yhtenä keväänä tässä muutama vuosi takaperin eräs meidän porukasta ei enää vastannutkaan viesteihin niin innokkaasti kuin ennen, jos vastasi ollenkaan. Hän ei enää ilmoitellut milloin oli tulossa entiselle kotipaikkakunnallemme käymään ja kävikin usein niin, että hän kyllä oli paikkakunnalla, mutta ei tullu meitä tapaamaan, vaikka oltiin hänet mukaan kutsuttu. Mitään kontaktia häneen ei oikein saanut ja aloimme olla jo aika närkästyneitä hänen käytökseensä. Sitten tulis syksy ja hän viimenkin sai lähetettyä meille pitkän viestin, mitä hänelle kuuluu. Paljastuikin, että hän oli kärsinyt jo pidemmän aikaa burnoutista ja se kevät oli vienyt hänen viimeiset voimat ja illat ja yöt olivat menneet lähinnä itkiessä miehensä kainalossa. Kilttinä tyttönä hän kärsi erityisesti suorituspaineita opiskeluissa ja lopulta homma karkasi aivan käsistä. Hän ei ollut edes meille jaksanut kertoa tästä tilanteestaan, koska me kaikki asuimme eri paikkakunnilla. Hänen käytöksensä totaalinen muuttuminen ja välinpitämättömyys selittyi kyllä täysin tällä burnoutilla. Olisin tietysti halunnut häntä auttaa siinä tilanteessa, jos hän olisi vain asiasta aikaisemmin kertonut, mutta nyt olen herkempi hänen tilanteelleen. Kun hän oli saanut asiat selvitettyä, hän "palasi" taas omaksi vanhaksi itsekseen ja viestit kulkee taas. Tuo Helina_08 kirjoitus toi vaan mieleeni tämän tapauksen. En tietysti halua maalailla piruja seinille, mutta voi olla että ystävälläsi ei ole tällähetkellä voimia oikeasti vastata viesteihisi. Toivottavasti saatte asiat selvitettyä, että hääpäivästäsi tulee sinulle kaunis ja ikimuistoinen, ilman mitään turhaa draamaa.

Minulle saa riittää yksi kaaso (rakas serkkuni). Kaasoni tosin asuu Saksassa, joten en pysty häntä kovinkaan paljon esim. askarteluhommissa yms. työllistämään. Tosin on hyötyä, että hän asuu ulkomailla, sillä hän on nyt selvitellyt kaikenlaisia asioita hääpuvuista siellä, mutta taidan silti päätyä ostamaan täältä käytetyn puvun. Samoin ajattelin häntä työllistää katselemaan askartelutarvikkeita, joiden uskon olevan halvempia Saksassa kuin täällä. Olen menossa sulhasen kanssa elokuussa matkalle heidän luokseen, joten silloin sitten hössötetään oikein urakalla. Ei olla vielä puhuttu, että miten aikaisin hän tulee Suomeen ennen häitä (työt määrittelee), joten pitää katsoa miten voin häntä sitten juuri ennen häitä työllistää. En kaipaa hirmuista apua kaasoltani näin etukäteen, sillä minusta on mukava askarrella pikkuhiljaa näitä hääjuttuja valmiiksi ihan itsekseen. Inhoan sellaista liukuhihna työskentelyä, jossa kaikille tulee vaan selkä kipeäksi ja pahamieli. Hän saa olla minun tukenani ja turvanani sitten hääpäivänä ja hoidella juoksevia asioita silloin.

Vielä ollaan ihan hyshys, mutta molempien perheet kyllä tietää sekä kaaso&bestman. Ei oikeastaan haluta vielä mitään yleistä hässäkkää, vaan minusta on mukava, että kaverit ja muut kutsutu saa tietää häistä sitten vähän lähempänä. Eipähän tarvitse kaikille toitottaa, missä vaiheessa järjestelyt ovat. Paitsi täytyy sanoa, että välillä tuntuu siltä, että haluaisi huutaa koko maailmalle: "ME MENNÄÄN NAIMISIIN!"

Pakko kommentoida, että itse olin häissä, jossa tällainen hääparivisailu jaettiin myös vanhempien pöytään. Häävieraita oli noin 30, niin olisi ollut kumma, jos vanhemmat eivät olisi päässeet osallistumaan. Tuloksena oli, että vanhempien pöytä jäi viimeiseksi . Siis pöytiä oli kolme isompaa ja visalla ratkaistiin, ketkä pääsee morsiusparin jälkeen ottamaan hääkakkua. Joten ei ne vanhemmatkaan aina ihan kaikkea tiedä, kun kysymykset on vaan tarpeeksi vaikeita (ei mitään perinteisiä lapsuusmuistoja yms...).

Siskoni häissä oli tällaiset saunajatkot ja hauskaa oli. Morsiuspari kävi itsekin mökillä pyörähtämässä ennen hääyön viettoa. Itsekin haluaisin samantyyppiset jatkot, mutta ei oikein onnistu, kun talvella on nuo häänviettopaikat enemmän tai vähemmän kiven alla.

Meillä varmaan kävisi ihan samalla tavalla. Tosin harvoimpa noihin ohjelmiin halutaan talvihäitä... Aina vaan kesä, kesä, kesä...

Itselläni on sulhasen pukeutumisesta suunnilleen tämän suuntaisia mietteitä: Eli tummapuku hopeisilla lisillä. Kravatti voisi vaihtua tietysti hopeiseksi plastroniksi, jos vaan sulhanen siihen suostuu. Itseäni viehättäisi jostain syystä tuo "liituraita-look", mutta en kyllä ajatellut sulhaselle suositella tuollaisen puvun ostoa. Ei varmaan tulisi pidettyä pukua enää häiden jälkeen... muoks. muokkasin kuvien kokoa

Minulle tulee tällainen sormus: Se on Tillanderin malli 553 (Timanttijoki). Tätä mallia saa useammassa eri timantti koossa, mutta luulen, että minulle tulee juuri tämä kuvassa oleva malli (5x0,05 timantit) Haluan tämän sormuksen siksi, että minun kihlani on juuri samanlainen kuin tämä, mutta ilman timantteja. Tosin meillä lopullisen sormuksen ulkonäön tulee päättämään sulhanen, joka hankkiin sormuksen perinteisesti ihan omilla rahoillaan (ei mene siis hääbudjetista). Katsotaan miten käy

Oikeastaan en tiedä ihan tarkalleen MIKSI menemme naimisiin. Oikeastaan, se on ollut aikomuksena jo pitemmän aikaa. Ilman vihkimistäkin me tätä elämää taapertaisimme eteenpäin, mutta tuntuu, että suhde on hyvä virallistaa. Säästyy monelta selitykseltä (esim.isyyden todistus hamassa tulevaisuudessa.). Onneksi sulhaseni on ollut aina sitä mieltä, että naimisiin mennään, ettei tarvinnut häntä kovinkaan kummoisesti suostutella. En usko, että elämämme tulee mitenkään suuremmin muuttumaan vihkimisen jälkeen. Olemme onnellisia ja otamme tulevat haasteet ja myrskyt vastaan nöyrästi. Parisuhteen eteen on varmasti vielä vuosien varrella tehtävä töitä, oli sitä naimisissa tai ei.

Minä toivon, ettei meidän ammatit tule näkymään juhlissa millään tavalla. Itse valmistun opettajaksi ja miehini on tradenomi (tietojenkäsittely). Jotenkin tuo karttakeppi+näppis ei vaan sykähdytä häiden teemana... Harrastukset saa sitten näkyä auton perään laitettavassa rojussa. Itse pelaan tennistä, joten rämiseviä pallopurkkeja löytyy omasta takaa ihan haitaksi asti. Lisäksi tulee harrastettua muutenkin paljon liikuntaa, joten rikkinäisiä kenkiä yms sälää kyllä löytyy. Mies taas salibandyilee ja pelaa fudista sekä lautailee ja ajaa motocrossia, joten sieltäkin suunnalta olisi vaikka minkälaista vermettä auton perään tarjolla.

Mentiin kihloihin 8/2007 ja naimisiin mennään 1/2010, joten kihlausaika on noin. 2 v. ja 4 kk. Ompahan ehditty hieman rahaa säästellä häitä varten...

Nuita pukujuttuja kannattaa vertailla kyllä ahkerasti. Monessa paikassa vuokraaminen maksaa useita satasia (kävin itse katselemassa pukuja ja vuokrat oli n. 200-400 €) Alennuksesta voit saada puvun 400-600 ja häiden jälkeen voit myydä puvun hieman halvemmalla, kuin mitä itse olet siitä maksanut (tietysti kannattaa huomioida puvun pesetysmaksut). Vuokraaminen ei siis välttämättä ole yhtään sen halvempaa, kuin oman puvun ostaminen, jos ei välttämättä halua sitä pukua itsellään loppuelämää säilyttää.

Kajaanin srk:n kirkkojen edessä ei saa heitellä yhtään mitään. En tiedä koskeeko kielto myös Paltaniemen kuvakirkkoa, koska sen omistaa Paltamon srk, mutta luulisin kiellon koskevan sitäkin. Ymmärrän, että varsinkin suosittuina vihkipäivinä kirkon edusta voi olla hyvinkin sottaisen näköinen (sateella varsinkin heiteltävät linttaantuvat asfalttiin), jos jokaiselle parille on nakattu niskaan vaikka ja mitä. Itse kyllä alunperin haaveilin jyväsateesta, mutta pitää keksiä jotain muuta.

Ei järjestetty. Tosin kiikutettiin molempien vanhemmille kakkua, kun mentiin ilmoittamaan asiasta. Kavereille sanottiin, että juhlitaan sitten häitä kunnolla. Me itse juhlistettiin kihlautuimistamme syömällä sushia (elämämme ensimmäistä kertaa ja hyvää oli). Oli tosi romanttista hakea kauppahallista annokset ja mennä autoon syömään ! Mitä sitä turhaan hössöttämään, kun ehtii sitä nyt häittenkin alla ihan tarpeeksi...

Meidät vihitään meidän asuinpaikkakunnalla, joka on samalla minun kotipaikkakuntani. Sulhasenkin suku on tosin kotoisin vain 120 km päästä, joten en usko matkojen olevan mikään ongelma. Tosin minun kaukaisimmat sukulaiseni tulevat Saksasta saakka... Muoks. Kirjoitusvirheet...

Meille tulee sisäsivulle tällainen kaunis runo, joka on esiintynyt näillä palstoilla jo usein... (fontti tulee olemaan Papyrus, joka on ihan Wordin perus fontteja) Minä sinua rakastan, tiedän sen. Se ei ole hetken huumaa, se on nuotion hehkua hiljaista ja roihua polttavan kuumaa. Se ei sammu kun saapuvat hallayöt, se ei kuole kun maassa on routa. Minä sinua rakastan – katsothan, kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet! Ne sinulle yksinään lahjoitan, jos kanssani matkalle lähdet. Ja kun kuljemme raskain askelin, kun aika tuo murheita tupaan, pidän sinua kädestä silloinkin ja yhä rakastaa lupaan. -Anna-Mari Kaskinen- Varsinaisella tekstisivulla lukee näin: Vaikka ulkona on kylmä aika, asuu sydämissämme rakkauden taika. Kun lumi vielä on luonnon yllä, silloin me sanomme toisillemme kyllä. xxxkuun xx. pnä xxxx klo xx xxxxx kirkossa yhteiselomme virallisesti alkaa, jonka jälkeen xxxxx nostamme maljaa. Toivomme, että olette paikalla, ettei tarvitse perästä haikailla. S ja J V.p. xx.xx.xxxx mennessä S: xxx–xxxxxxx J: xxx–xxxxxxx Pistin aika rajusti noita juttuja pimentoon, sillä häät on vielä salaisuus. Talvella kuitenkin... Ajattelin, että sukulaisille ja läheisimmille ystäville lähetämme tekstiviestillä ilmoituksen häistä jo etukäteen, jotta osaavat varata päivän kalentereihinsa. Kun vain saataisiin ensin kirkko varattua... Pistä muistiin päivä tää, jolloin meidän häitä vietetään. xx.x.xxxx koittaa se suuri hetki, josta alkaa loppuelämämme retki. Terveisin: S ja J p.s. Virallinen kutsu saapuu lähempänä h-hetkeä