Sesilia88

Olen huomannut, että täällä on monella ongelmia kuvien kanssa. Oma sähköpostini on mennyt monta kertaa tukkoon, kun sinne on lähetetty "liian isoja kuvia". Itse käytän kuva suhdetta 480 x 640, se ei ole liian pieni eikä liian suuri. Koska itselläni ei ole kuvanmuokkaus ohjelmaa, teen sen näin: --> menen paint- ohjelmaan ( pitäisi löytyä kaikista windows systeemeistä) --> avaan haluamani kuvan (Tiedosto -> Avaa) --> katson valokuvan varsinaisesta kansiosta kuvan koon (esim. 2304 x 3072) , ja jaan 480: 2304= 0,20833.. eli kuva täytyy pienentää 21 prosenttia (100% =1,0). Jaoin siis pienen kuvan lyhyen sivun ison kuvan lyhyellä sivulla --> kuvan saa pienennettyä: Kuva -> Muuta kokoa tai viistota --> kun painaa 'Muuta kokoa tai viistota' avautuu pienempi ikkuna, jossa syötetään laskun prosenttitulos kahteen ylimmäiseen laatikkoon sadan prosentin tilalle ja sitten painetaan OK --> jotta tekemäsi työ näkyy myös kansiossa, tiedosto tulee tallentaa näin: Tiedosto -> Tallenna Toivottavasti neuvoni auttaa jotakuta.

Olen huomannut, että täällä on monella ongelmia kuvien kanssa. Oma sähköpostini on mennyt monta kertaa tukkoon, kun sinne on lähetetty "liian isoja kuvia". Itse käytän kuva suhdetta 480 x 640, se ei ole liian pieni eikä liian suuri. Koska itselläni ei ole kuvanmuokkaus ohjelmaa, teen sen näin: --> menen paint- ohjelmaan ( pitäisi löytyä kaikista windows systeemeistä) --> avaan haluamani kuvan (Tiedosto -> Avaa) --> katson valokuvan varsinaisesta kansiosta kuvan koon (esim. 2304 x 3072) , ja jaan 480: 2304= 0,20833.. eli kuva täytyy pienentää 21 prosenttia (100% =1,0). Jaoin siis pienen kuvan lyhyen sivun ison kuvan lyhyellä sivulla --> kuvan saa pienennettyä: Kuva -> Muuta kokoa tai viistota --> kun painaa 'Muuta kokoa tai viistota' avautuu pienempi ikkuna, jossa syötetään laskun prosenttitulos kahteen ylimmäiseen laatikkoon sadan prosentin tilalle ja sitten painetaan OK --> jotta tekemäsi työ näkyy myös kansiossa, tiedosto tulee tallentaa näin: Tiedosto -> Tallenna Toivottavasti neuvoni auttaa jotakuta.

Tällainen osana polttareita olisi ihan unelma Toi saunottajaeukkokin kuullosti tosi veikeeltä.. voivoi

Mä pelkään enemmän polttareita kun häitä.. Häitä olen nähnyt muutamat kappaleet ja tiedän mitä se on, mutta yksissäkään polttareissa en ole ollut. Siskon polttaripukeutumisesta jonkinmoinen käsitys, muuten ei mitään konkreettista tuntua. Itseäni hermostuttaa, että ketä polttareihin pyydän, kun ystäväni eivät ole ystäviä keskenään. Itseasiassa olen vain kahdesta henkilöstä varma, että heidät haluan sinne. Eli lähinnä pelkään, miten järjestän henkilökemiat siellä sopiviksi, ja ainakin yksi kenet olen ajatellut kutsua haluaa päteä, ja pelkään että hän pilaa tunnelman tms. En usko, että pääni pantiksi mitään kamalaa keksitään ja jos sinne joku strippari, jollain ihmeellä eksyisi, saattaisin hänet heti ovelle. Eli en usko, että minua pystyy nolaamaan pahemmin, mutta pelkään niin että henkilökemia kusee. Kuinka läheisiä ystäviä polttareihin edes kutsutaan? Näin vain viime kesänä kaupungilla kuljeskelevan kauhean kokoisen polttariryhmän, ja itselleni tuli paniikki, että ketä minä sitten kutsun..

Meillä on vielä polttareihin onneksi aikaa.. Meidän molempien mielestä strippaus polttareissa (siis sellainen vastakkaisen sukupuolen esitys) on mautonta..Joku hauska extreme-tekeminen olisi hauskaa tms. rentoutuminen/hemmotteleminen. Itse myös kokisin stripparin loukkauksena... Tiedän myös, että oma sulhoni olisi aivan raivona jos minun polttareissa esiintyisi mieshutsu.. Mielestäni kyse ei ole luottamuksen puutteesta, en vain muutenkaan pysty arvostamaan strippareita yms., he ovat myyneet ihmisarvonsa. Aloitus viestiin: Mielestäni sinulla on täysi oikeus olla vihainen, mutta toivon ettei suhteenne siihen kaadu.

Suhtautumiseeni vaikuttaa pariskunnan ikä..Itse olen menossa vasta 7 yhteisen vuoden jälkeen. Tosin itselläni ei olisi ollut mahdollisuutta mennä alle vuoden seurustelun jälkeen naimisiin, kun ikää olisi ollut vasta (minulla) 15-16 vuotta ja sulholla 17.

Olin ajattellut ennen kuin rupesimme suunnittelemaan häitä, että ehdottomasti otan mieheni sukunimen. Mutta nyt kun suunnittelu on alkanut, niin olen vähän vaikeana asiasta. En haluaisi luopua sukunimestäni, koska minun sukunimeni on erikoisempi ja hienompi. Mieheni sukunimi on tosi yleinen ainakin siellä päin missä me vaikutetaan. Jos totta puhutaan niin en myöskään usko, että miehelläni olisi munaa ottaa naisen sukunimeä... siitä kai ajatellaan nykyään yleisesti, että jätkä on tossun alla jne.. Tosin myös ymmärrän miestäni siinä, että hän haluaa oman sukunimensä jatkuvan, koska hän on siitä suvusta ainoa mies joka voisi jatkaa sitä sukunimeä.. Minua ei haittaa, vaikka tulevat lapsemme sitten tulisi olemaan hänen sukunimensä alla, mutta jotenkin on itselle tullut ns. viimehetken paniikki, etten halua nöyrtyä ja luopua sukunimestäni. Ehkä saan vielä mieheni taipumaan omaan sukunimeen tai sitten nöyrryn itse, olisi kiva että koko perheellä tulisi olemaan sama sukunimi.