Meidät vihittiin maistraatissa parin todistajan läsnäollessa. Kirkkohäät eivät tuntuneet siinä elämänvaiheessa hyvältä ratkaisulta. Maistraatin käytännöt tuntuivat kyllä vähän kylmiltä, maljan kohotus kiellettiin oikein kyltein ja aikataulu oli hätäinen. Ystäville järjestimme "hääbileet" paria viikkoa myöhemmin ja suvulle kerrottiin avioitumisesta jälkeenpäin. Reaktiot olivat ookoo, varsinkin uskonnolliset appivanhemmat olivat tyytyväisiä, kun olimme menneet "pienesti ja hiljaa naimisiin". Avioliittoa edeltänyt avoliitto oli ollut hirveä järkytys appivanhemmille, saimme mm. porttikiellon heidän kotiinsa, eikä appiukko astunut kotimme ovesta ennen kuin vasta vihkimisen jälkeen... (tapahtui siis 90-luvun lopulla, ei 1800-luvulla...) Oma äitini oli kyllä ehkä hiukan pettynyt kun ei päässyt hössäämään häitä pystyyn. Olisin itse halunnut kirkollisen siunauksen, mutta sitä ei sitten koskaan saatu aikaiseksi. Erosin miehestäni pari vuotta sitten ja nyt tuntuu että toivottavasti pikku hiljaa lähestyvällä ensi kerralla haluan kohtuullisen isot, ihanat, lämmintunnelmaiset kirkkohäät...