Brudeferden

On ihan turha verrata eteläeurooppalaista ja suomalaista alkoholikulttuuria. Ymmärrettävistä syistä viini on Suomessa laajemmissa kansankerroksissa verrattain uusi ilmiö, joten pitäisi jokaisen tajuta olla halveksimatta täkäläisiä tapoja vain sillä perusteella, että ne ovat erilaisia kuin jossain muualla. Itsensä korottaminen muiden yläpuolelle se vasta junttia onkin!

Olisi tosiaan aika noloa saada kirjelmä, jonka vastaanottajaa pidetään korkeintaa yläkouluikäisenä. Pykälät 2 ja 3 menevät sellaisenaan, ja niiden lisäksi voisi pyytää ilmoittamaan allergioista ja kertoa mahdollisuudesta ottaa omia juomia mukaan. Kaikki muu pois - jos ei voi luottaa vieraiden olevan sen verran normaaliälyisiä, että ymmärtävät nuo asiat ilmankin, eikö kannattaisi harkita vieraslistaa vielä kerran?

Hotelli Seurahuone, Katajanokan Best Western hotelli, Hotelli Linna? Olisiko näistä hinta-arviota?

Minusta Meidän häät on sympaattisempi. Satuhäissä yritetään esittää parit kovin omituisessa valossa. Meidän häissä on myös paljon hyviä vinkkejä, vaikka ne tarjotaankin tuotesijoittelun kautta.

Kuinkahan pitkään on pitänyt olla kasvissyöjä, että elimistö ei pysty käsittelemään lihaa ollenkaan? (edit. lyhensin) Taitaa olla enimmäkseen taikauskoa koko juttu. Mikä tahansa äkillinen muutos ruokavaliossa voi aiheuttaa ongelmia, mutta ei kasvissyöjä mitenkään menetä kykyään syödä lihaa.

Tuleeko sulhasillenne myös pellavapaita? Saako niitä valmiina vai pitääkö teettää?

Ehkä joissakin yhteiskuntaluokissa on mahdollista ajatella tällä tavalla, mutta omassa tuttavapiirissäni on paljon pienituloisia, työttömiä ja opiskelijoita, joten 20 euroakin on iso lahjasumma. Vieras joutuu usein maksamaan hääkustannuksia helposti pari sataa euroa, kun matkat ja mahdollisesti uusi pukukin pitää ostaa. Olisin itsekin hämmästynyt, jos joku erityisen hyvin tienaava sukulainen antaisi 20 euroa, mutta taviksilta en odota sen enempää.

Olen ollut tällaisissa häissä vieraana. Juuri kukaan ei tanssinut, mutta siihen saattoi tietenkin vaikuttaa vieraiden mieltymykset ja tilakin.

Muistakaa nyt kuitenkin lukea ne sanat ajatuksella. Metallissa tuppaa ns. rakkauslauluissakin olemaan synkähkö pohjavire.

Kuitenkin tilastojen mukaan lyhyen seurustelun jälkeen avioituneet eroavat harvemmin kuin pitkään seurustelleet.

Kuulostaa todella hyvältä, hienoa! Tämä linkki kannattaa kaikkien katsastaa: http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava Siellä on valmiita MIPS-taulukoita ja vastauksia tässäkin keskustelussa esitettyihin kysymyksiin.

Kultasormuksen MIPS-arvo (=luonnonvarojen kulutus) on jotain 1000 kg, muovisormuksen joitakin grammoja. Tarkat taulukot löytyvät muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivuilta. Muoviin tarvitaan tietenkin öljyä, mutta eipä se kultakaan sieltä maan alta sormukseen päädy ilman polttoaineita. En halua pilata kenenkään morsiusmyyttejä, mutta pieni asioihin perehtyminen ei ehkä olisi haitaksi. Nyt keskustelu karkaa ihan offtopiciksi, mutta esimerkiksi elektronisten laitteiden epäekologisuus johtuu suurelta osin jalometalleista, joita niiden valmistamiseen käytetään.

Kyllä. Ei se oikein sovi ainakaan sellaisessa työpaikassa, jonka arvoihin kuuluu ekologisen elämäntavan opettaminen nuorisolle. Nyt heräsi uteliaisuus.. Missä mielessä sormuksen pitäminen antaa epäekologisen kuvan? Kaikki sormukset kun eivät ole kultaa, kaikissa ei ole timantteja jne jne.. Lisäksi esim. kotimaassa tehty sormus tukee kotimaista käsityötä ja työllistymistä. En ilkeile, vaan ihan oikeasti haluan tietää. Sormuksen pitäminen antaa epäekologisen kuvan, koska jalometallikorujen valmistaminen on erittäin epäekologista - toki esimerkiksi hopea on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kulta. Jos käyttää epäekologisia tuotteita, eikö se vaikuta ulkopuolisesta tarkkailijasta hiukan epäekologiselta? Perintökorun käyttöönotto ei tietenkään kuluta luonnonvaroja enää uudestaan, mutta esimerkiksi em. nuorten on käytännössä mahdotonta tietää, ettei sormus ole uusi. Kasvatustyössä asialla ei siis ole merkitystä. Esimerkiksi puinen tai muovinen sormus on tietenkin ihan ok. En tuomitse sitä, että joku kokee sormuksen pitämisen välttämättömyydeksi, koska kaikkihan me kulutamme tavalla tai toisella. Sen sijaan minusta on jokseenkin pöyristyttävää, että samaan touhuun pakotetaan sellaisia ihmisiä, joille se ei ole tärkeää.

Kyllä. Ei se oikein sovi ainakaan sellaisessa työpaikassa, jonka arvoihin kuuluu ekologisen elämäntavan opettaminen nuorisolle.

Mielestäni sitoutumisen täytyy perustua johonkin muuhun kuin sormeen kiinnitettävään omistusmerkkiin. Jos kumpikin haluaa omasta vapaasta tahdostaan käyttää sormusta, mikäs siinä sitten. Mutta jos toinen ei halua tai pitää sormuksen käyttämistä tarpeettomana, kenellekään ei todellakaan ole oikeutta vaatia sitä, kun koko tapa on muutenkin moraalisesti arveluttava ja huonoa esimerkkiä nuorisolle (ainakin omassa työssäni tällainenkin näkökulma täytyy ottaa huomioon). Jotain kohtuutta puolisolle esitettyihin vaatimuksiinkin!