Itsekin entisenä pahana kontrollifriikkinä, nykyisenä enää osa-aikaisena vain kauhistelen, miten yleistä se on, varsinkin naisilla. Ei osata suhtautua mm. raskauteen, synnytykseen ja lapsenhoitoon tai yleensäkään elämään ns. normaalisti. Kaikkea pitäisi voida hallita, jopa synnytyksen kulkua (sori, vähän OT), vaikka kyse on luonnollisesta tapahtumasta, joka etenee tietyllä tavalla, ilman, että siihen aina voidaan vaikuttaa. Sitten haukutaan sairaalan henkilökunta, kun homma ei mee niinkun halutaan. Mulla kontrollifriikkiys häiritsi ihan vakavasti normaalia elämää ja parisuhdettakin (miesparka), juttelin asiasta ihan psykiatrille ja pikkuhiljaa olen opetellut löysäämään pipoa. Monia kehottaisin tämän luonteenpiirteen osalta katsomaan peiliin, ennenkuin alkaa esim. parisuhde tai muu elämänalue kärsimään pahasti. Ei tässä todellakaan ole pelkistä meikeistä kyse. Mutta onhan se kamalaa, kun tiskikone on väärin täytetty, pyykit väärin pesty, koti sotkuinen kun tulee yllärivieraita eikä tietenkään mitään tarjottavaakaan.