Maikku2010

Heippa, häät on vietetty ja tulin kertomaan miten aikataulullisesti sujui. Suosituksia vastoin menimme vielä tiukemtamaan aikataulua, mutta siltikään mitään stressiä tarvinnut ottaa koko päivänä! =) Vieraita n. 80, häissä ei muuta ohjelmaa kuin n. puoli tuntia kestänyt puheiden pito, joka oli osin ruokailun kanssa samaan aikaan. Kyseessä siis häät, jossa siviilivihkiminen hääpaikalla. TOTEUTUNUT AIKATAULU (en nyt aivan kello kädessä seurannut, mutta kutakuinkin näin se meni) 18.00 Kutsussa ilmoitettu aloitusaika, kaikki olivat paikalla tähän mennessä. 18.05 Vihkiminen (turha seisottaa vieraita, päästiin aloittamaan heti) 18.15 Vihkiminen ohi, onnittelut ja maljojen nosto 18.45 Ruokailu: alkuruoat tulivat buffetpöytään ensin, niitä sai otettua kahdesta suunnasta. Sitten pääruoka tuotiin pöytiin, ja vielä pidettiin puheita (osa ihmisistä saattoipi syödä samalla vielä). 20.30 Hääkakku ja kahvit Tämän jälkeen oli vain vapaata oleilua ja tanssia mielen mukaan. 00.30 Valomerkki, ihmiset alkoivat valua jatkoille.

Me pidetään omat nimemme. Koen oman nimeni omakseni, enkä halua sitä vaihtaa. Myöskään mies ei halunnut vaihtaa, joten omilla jatketaan. Helppoa, kun ei tarvitse hankkia uusia papereita!

Oho, anteeksi kun vastaus on viipynyt... Biisit tuleekin nyt iPodilta, joka liitetään ravintolan äänentoistoon. Joka biisin välillä on sitten se pieni tauko, ei se mun mielestä haittaa. Aika homma olis nimittäin alkaa miksailemaan kuuden tunnin soittolistaa... (tai siis, itse en ainakaan osaa!)

Mun mielestä vähänkin isommissa juhlissa istumajärjestys on hyvä systeemi. Itse rikon ilmeisesti kaikkia etikettisääntöjä, koska olen sijoittanut ihmiset pöytiin, jossa kaikki tuntevat toisensa. (Äidin puolen sukulaiset yhdessä, isän puolen toisessa, sulhasen sukulaisissa sama jako + kaverit omissa pöydissään). Olen myöskin pannut pariskunnat istumaan vierekkäin, sekin vissiin etiketin vastaista, hui! Ajattelin, että itse kokisin tunnelman jäykäksi, jos joutuisin vieraiden ihmisten kanssa samaan pöytään, ja siksi ratkaisu oli tämä (vaikka äitini mielestä tämä järjestely on jotenkin tyhmä). Luulisin, että vieraiden on helpompi alusta asti keskustella rennosti, kun tuntevat toisensa.

Me vietetään koko päivä yhdessä, mennään samalle kampaajallekin! Musta on jotenkin rauhoittavaa, että voidaan olla toistemme tukena koko päivä, ei mee sitten ehkä ihan hermoiluksi Ja puvun sulhanen näki jo tällä viikolla (häät ylihuomenna). Tää sopii meille, karsitaan ikään kuin kaikki ylimääräinen jännityksen aihe pois! (Mun ei nyt tarvitse esimerkiksi olla huolissaan, että tykkääkö se mun puvusta vai ei...kyllä tykkää!)

Me istutaan vanhempien kanssa samassa pöydässä. Miehen vanhemmat on eronneet ja heillä on uudet puolisot, mutta ovat silti kaikki samassa pöydässä. Enpä usko että alkavat kyräilemään, käyttäytyvät hyvin muissakin juhlissa. Tällä tavalla säilyy mun mielestä jotenkin kiva tasapaino, kun kaikki pöydät on samankokoisia. Enkä kyllä haluaisi syödä kaksistaan omassa pöydässä muutenkaan, ahdistavaa!

Heh, meillä samat teemavärit ja myös Mariannerakeita! Niiden lisäksi mustia turkinpippurikuulia (sellaisia pieniä pehmeitä, ei niitä kovia siis). Meillä tulee karkit mustiin, valkopilkullisiin muffinssivuoksiin ja sellofaania koko höskän ympärille.

Heh, sain sormuksen viime viikolla (oli liikkeessä muutaman päivän kaiverrettavana) ja häihin on kuukausi. Että aika myöhään oltiin liikkeellä, mutta en ollut kamalan huolissani, täydellinen löytyi! Miehelle pitää vielä mennä ettimään...aikaa on!

Älä nyt tämmösestä stressaa! Jos et tykkää sormuksista ylipäätään, niin ei kai sellasta ole pakko ostaa? Jos jalometallit ahdistaa, niin entäs tatuointi Tai mitä jos toteuttaisit ton alkuperäsen kihla-idean ja ostaisit valkokultaisen rinkulan vihkisormukseksi? Tai pidät kihlasormusta ja kaiverrutat sinne lisäksi vihkipäivän? Ei kukaan oo sanonu että on pakko olla timantteja...itsekään en halunnu, mutta tulevassa sormuksessa niitä kuitenkin on, ei tosin pääosassa =) Tämä on mun, n. 500 euroa maksoi (oli alessa): http://www.kohinoor.fi/index.php?section=131

Tässä pari Mirkka Rekolan runoa (Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille, WSOY 1972) Nimikkoruno: Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille Toinen: Rantakadulla kun vanha pariskunta kulki välitsemme minä aion sanoa sen sinulle Meille tulee varmaan tää seremoniaan: Minä en keksinyt tätä ja jos sinä tunnet samalla tavalla niin kuka sitten saa tuon saman linnun laulamaan molemmille.

Me ollaan pohdittu tätä samaa ideaa jo melkein vuosi, mutta ei päästä yksimielisyyteen oikeen mistään, hih! Häihin aikaa reilu kuukausi, saas nähdä miten käy! Mun mielestä just tollanen evolution-tyyppinen olis hauska, että biisi vaihtuis välillä. Ja ehdottomasti että se alkaisi jollain tavallisella hitaalla. Ajattelin nimittäin, että jos alottaa jollain perinteisellä häävalssilla, vanhemmat vieraat saattaa ehkä loukkaantua tai pettyä kun se katkastaan... Jos ne ajattelee että tehdään pilkkaa?

Me ollaan vihdoin saatu päätettyä musiikit! Sisääntulomusiikkina Pachelbelin Canon D (versio ei oo vielä ihan varma) "Poistumismusiikki" (ei me hirveän kauaksi kävellä ) Beatlesin All You Need Is Love, vieraista yksi laulaa ja toinen säestää kitaralla...siitä tulee varmaan hyvä!

En haluaisi... ...että tultaisiin yllättäen hakemaan kotoa aamulla kun ei jaksa tavata ihmisiä ja on ajatellu vaan lölliä verkkareissa ...että ohjelmassa olisi saunomista ...että polttarit kestäisi koko päivän (aamusta seuraavaan aamuyöhön...puhumattakaan viikonlopusta!) ...että juomat loppuu kesken. Tykkäisin ...syödä hyvin ...tanssia ...mennä kerrankin sellaseen baariin, missä soitettaisiin mun mielestä kivaa musaa

^Niin ja tarkoituksena on vielä tehdä sellanen biisilista, jossa on meidän molempien suosikkeja - sillon setistä löytyy varmasti miehen kaveripiiriä miellyttävää metallia ja mun laajasta musamausta (blues, jazz, rock'n'roll, disco, reggae...) varmasti osa miellyttää keski-ikäisiä ja sitä vanhempiakin, vaikka suomihumppaa ei olekaan. 60-luvun kasvatit diggailee varmasti kun tulee Elvistä ja Sinatraa =) Eli uskon, että jokainen vieras kuulee vähintäänkin yhden omasta mielestään hyvän biisin!

Sellanen systeemi järkättiin kaverin häihin, että musaa tuli läppäriltä, joka toimi myös jukeboxina. Eli koneella oli estetty biisien katkaisu ja poistaminen listalta, mutta niitä sai lisätä jonon jatkoksi. Ei tullut sillisalaattia =) Omiin häihin ehdottomasti sama meininki. En tiedä onko korrektia sanoa näin, mutta meillä on niin lyhyet häät, että livemusiikki olisi aika ärsyttävää...tuntuisi että siihen on "pakko" keskittyä! Lisäksi ketjussa aiemmin mainitut syyt kaiken kotimaisen musiikin välttämisestä ja alkuperäisten biisien hienoudesta sekä tietysti merkittävästä säästöstä pätevät meilläkin.

Meille oli itsestäänselvää, että kutsutaan vain yhteisiä ystäviä. Ja sukulaiset. Näistä ihmisistä tulikin jo yli 90 ihmisen vieraslista, joten kaikki entiset ja nykyiset työ- ja koulukaverit on jätetty pois. Kyseessähän on kuitenkin meidän häät eli kahden ihmisen juhla, joten en pidä tärkeänä että siellä olisi ihmisiä jotka ei tunne molempia juhlakaluja. Heitä voipi sitten tapailla muina aikoina. Muutenkin olen sellanen tyyppi, joka tykkää pitää työt töinä...eli vaikka tykkään kaikista työkavereistani ja puhutaan muistakin asioista kuin työjutuista, niin en koe kuitenkaan että he olisivat ihan sellaisia ihmisiä, joita häihimme tulee.. Tajusikohan kukaan mitä yritän sanoa?!

Muakin jännittää valokuvat...haluaisin ulkokuvia, mutta helmikuussa ei sitten tiedä jos puskee räntää. Jännittää se, että kaikki tuijottaa enkä osaa rentoutua keskipisteenä olevana. Mulla on traumoja vanhojen tansseista, joissa olin ku puupökkelö koko ajan ja valokuvissa näytän siltä että oon kyllästynyt koko maailmaan Ja ihan kauheasti jännittää, että tuleeko hyvät juhlat ja onko vierailla kivaa!

Me halutaan just se karmaiseva tyy-ty-dy-dy-dyy... Se tulee levyltä, ja ollaan ajateltu jotain viulu+kitaraversiota tms. Sitten pitäisi vielä keksiä poistumismusiikki, joka saisi olla kohtalaisen reipasta eikä enää niin virallisen juhlavaa. Me jaetaan pitkä juhlatila kahteen osaan, niin että takaosassa on vihkiminen ja myöhemmin siellä voi tanssia. Ideana olis, että vieraat siirtyy suoraan sinne seisomaan, kun tulevat paikalle. Sitten kun vieraat on paikoillaan, sulhanen, vihkijä, kaaso ja bestman voisi kävellä vihkimispaikalle odottamaan. Sitten musiikki alkaa, ja minä kävelen isäni saattelemana "alttaria" kohti. Poistumisessa meillä on vähän sama ajatus kuin edellisilläkin: hääpari kävelee ensin poistumismusiikin saattelemana kahden tilan "rajalle" (siihen tulee sellainen portintapainen, kapeahko kulkuväylä). Sitten jäädään seisoskelemaan ja odottamaan, että vieraat siirtyy vihkimispaikalta ruokailupuolelle, onnittelee ohikulkiessaan ja saa sen jälkeen alkumaljat. Kun kaikki on ehtineet onnitella, lausutaan tervetulosanat ja nostetaan malja.

Mitenkäs te, joilla siviilivihkiminen juhlapaikalla? Millainen aikataulu on ollut? Meillä juhla on iltajuhla, ja olen ajatellut itse juhlan menevän jotenkin näin (päivän muita valmisteluita en oo kerennyt miettiä): 18.00. vieraat saapuvat, riisuvat takkia ja siirtyvät vihkitilaan 18.15. vihkiminen 18.30. onnittelut ja alkumaljat 19.00. ruokailu (ruokailun yheydessä pieni ohjelmanumero ja mahd. puheet) 21.00. hääkakun leikkaus 21.30. leikki 21.45. vapaata oleilua ja tanssia 23.30. valomerkki Vieraita tulee n. 80. Ajattelin että kaksi tuntia jos varaa alku- ja pääruokaan (noutopöydässä yhtä aikaa), niin ainakin kaikki ehtii santsaamaankin ja vielä ramppaamaan vessassa ja tupakalla. Sekä seurustelemaan keskenään ja hääparin kanssa. Luulisin?!

Missä oot teettänyt tuon, jos saa kysyä? Entä hinta? Teettäminen voisi olla fiksua, kun mulla on kyllä visio, johon liittyy mustaa pitsiä ja helmiä... =)

Meillä on kyllä kihlasormukset, mutta en aio käyttää sitä enää häiden jälkeen. En oikein tajua, mikä pointti on käyttää kahta sormusta (ei mun nakkisormilla ainakaan!)...

Tornimaisista kakuista pöljä kysymys: mitä niille tapahtuu leikatessa? Levähtääkö se kaakku pöydälle vai? Ne näyttää upeilta, kun en oikein tykkää niistä portailta näyttävistä kerrostelineistä... Ja haluaisin teemaväreihin sopivan suklaakakun eli musta-valkoisen. Mitä mieltä ootte, hämääkö se ihmisiä ihan kamalasti jos suklaa on värjätty mustaksi?

Haaveilen mustasta höyhenkoristeesta, joka kiinnitettäisiin nutturaan. Täytyy vaan löytää joku kiva! Huomasin muuten, että hääpukuliikkeessä sellaset hiuskorut maksaa 70 euroa, ja hyvällä lykyllä jostain Ninjasta saa sellasen kympillä..

Onko kukaan viettänyt häitä (tai muita juhlia) Sipulin talvipuutarhassa? Me ollaan varattu se helmikuulle (vieraita tulee n. 80) ja olisi kiva kuulla kokemuksia. Esimerkiksi pöytien sijoittelu tilassa pohdituttaa..

Meillä haavena saada miehelle mustat suorat housut, musta samettitakki ja alle röyhelöpaita (siis niin että takin hihoista ja kauluksesta rönsyilee merirosvomaista röyhelöä...). Mutta mistä tällaisen ihmepaidan voi löytää? Vaihtoehtona ehkä jokin "irtoröyhelö" (plastron?). Onko kellään vinkkejä?