Maikku2010

Heippa, häät on vietetty ja tulin kertomaan miten aikataulullisesti sujui. Suosituksia vastoin menimme vielä tiukemtamaan aikataulua, mutta siltikään mitään stressiä tarvinnut ottaa koko päivänä! =) Vieraita n. 80, häissä ei muuta ohjelmaa kuin n. puoli tuntia kestänyt puheiden pito, joka oli osin ruokailun kanssa samaan aikaan. Kyseessä siis häät, jossa siviilivihkiminen hääpaikalla. TOTEUTUNUT AIKATAULU (en nyt aivan kello kädessä seurannut, mutta kutakuinkin näin se meni) 18.00 Kutsussa ilmoitettu aloitusaika, kaikki olivat paikalla tähän mennessä. 18.05 Vihkiminen (turha seisottaa vieraita, päästiin aloittamaan heti) 18.15 Vihkiminen ohi, onnittelut ja maljojen nosto 18.45 Ruokailu: alkuruoat tulivat buffetpöytään ensin, niitä sai otettua kahdesta suunnasta. Sitten pääruoka tuotiin pöytiin, ja vielä pidettiin puheita (osa ihmisistä saattoipi syödä samalla vielä). 20.30 Hääkakku ja kahvit Tämän jälkeen oli vain vapaata oleilua ja tanssia mielen mukaan. 00.30 Valomerkki, ihmiset alkoivat valua jatkoille.

Me pidetään omat nimemme. Koen oman nimeni omakseni, enkä halua sitä vaihtaa. Myöskään mies ei halunnut vaihtaa, joten omilla jatketaan. Helppoa, kun ei tarvitse hankkia uusia papereita!

Oho, anteeksi kun vastaus on viipynyt... Biisit tuleekin nyt iPodilta, joka liitetään ravintolan äänentoistoon. Joka biisin välillä on sitten se pieni tauko, ei se mun mielestä haittaa. Aika homma olis nimittäin alkaa miksailemaan kuuden tunnin soittolistaa... (tai siis, itse en ainakaan osaa!)

Mun mielestä vähänkin isommissa juhlissa istumajärjestys on hyvä systeemi. Itse rikon ilmeisesti kaikkia etikettisääntöjä, koska olen sijoittanut ihmiset pöytiin, jossa kaikki tuntevat toisensa. (Äidin puolen sukulaiset yhdessä, isän puolen toisessa, sulhasen sukulaisissa sama jako + kaverit omissa pöydissään). Olen myöskin pannut pariskunnat istumaan vierekkäin, sekin vissiin etiketin vastaista, hui! Ajattelin, että itse kokisin tunnelman jäykäksi, jos joutuisin vieraiden ihmisten kanssa samaan pöytään, ja siksi ratkaisu oli tämä (vaikka äitini mielestä tämä järjestely on jotenkin tyhmä). Luulisin, että vieraiden on helpompi alusta asti keskustella rennosti, kun tuntevat toisensa.

Me vietetään koko päivä yhdessä, mennään samalle kampaajallekin! Musta on jotenkin rauhoittavaa, että voidaan olla toistemme tukena koko päivä, ei mee sitten ehkä ihan hermoiluksi Ja puvun sulhanen näki jo tällä viikolla (häät ylihuomenna). Tää sopii meille, karsitaan ikään kuin kaikki ylimääräinen jännityksen aihe pois! (Mun ei nyt tarvitse esimerkiksi olla huolissaan, että tykkääkö se mun puvusta vai ei...kyllä tykkää!)

Me istutaan vanhempien kanssa samassa pöydässä. Miehen vanhemmat on eronneet ja heillä on uudet puolisot, mutta ovat silti kaikki samassa pöydässä. Enpä usko että alkavat kyräilemään, käyttäytyvät hyvin muissakin juhlissa. Tällä tavalla säilyy mun mielestä jotenkin kiva tasapaino, kun kaikki pöydät on samankokoisia. Enkä kyllä haluaisi syödä kaksistaan omassa pöydässä muutenkaan, ahdistavaa!

Heh, meillä samat teemavärit ja myös Mariannerakeita! Niiden lisäksi mustia turkinpippurikuulia (sellaisia pieniä pehmeitä, ei niitä kovia siis). Meillä tulee karkit mustiin, valkopilkullisiin muffinssivuoksiin ja sellofaania koko höskän ympärille.

Heh, sain sormuksen viime viikolla (oli liikkeessä muutaman päivän kaiverrettavana) ja häihin on kuukausi. Että aika myöhään oltiin liikkeellä, mutta en ollut kamalan huolissani, täydellinen löytyi! Miehelle pitää vielä mennä ettimään...aikaa on!

Älä nyt tämmösestä stressaa! Jos et tykkää sormuksista ylipäätään, niin ei kai sellasta ole pakko ostaa? Jos jalometallit ahdistaa, niin entäs tatuointi Tai mitä jos toteuttaisit ton alkuperäsen kihla-idean ja ostaisit valkokultaisen rinkulan vihkisormukseksi? Tai pidät kihlasormusta ja kaiverrutat sinne lisäksi vihkipäivän? Ei kukaan oo sanonu että on pakko olla timantteja...itsekään en halunnu, mutta tulevassa sormuksessa niitä kuitenkin on, ei tosin pääosassa =) Tämä on mun, n. 500 euroa maksoi (oli alessa): http://www.kohinoor.fi/index.php?section=131

Tässä pari Mirkka Rekolan runoa (Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille, WSOY 1972) Nimikkoruno: Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille Toinen: Rantakadulla kun vanha pariskunta kulki välitsemme minä aion sanoa sen sinulle Meille tulee varmaan tää seremoniaan: Minä en keksinyt tätä ja jos sinä tunnet samalla tavalla niin kuka sitten saa tuon saman linnun laulamaan molemmille.

Me ollaan pohdittu tätä samaa ideaa jo melkein vuosi, mutta ei päästä yksimielisyyteen oikeen mistään, hih! Häihin aikaa reilu kuukausi, saas nähdä miten käy! Mun mielestä just tollanen evolution-tyyppinen olis hauska, että biisi vaihtuis välillä. Ja ehdottomasti että se alkaisi jollain tavallisella hitaalla. Ajattelin nimittäin, että jos alottaa jollain perinteisellä häävalssilla, vanhemmat vieraat saattaa ehkä loukkaantua tai pettyä kun se katkastaan... Jos ne ajattelee että tehdään pilkkaa?

Me ollaan vihdoin saatu päätettyä musiikit! Sisääntulomusiikkina Pachelbelin Canon D (versio ei oo vielä ihan varma) "Poistumismusiikki" (ei me hirveän kauaksi kävellä ) Beatlesin All You Need Is Love, vieraista yksi laulaa ja toinen säestää kitaralla...siitä tulee varmaan hyvä!

En haluaisi... ...että tultaisiin yllättäen hakemaan kotoa aamulla kun ei jaksa tavata ihmisiä ja on ajatellu vaan lölliä verkkareissa ...että ohjelmassa olisi saunomista ...että polttarit kestäisi koko päivän (aamusta seuraavaan aamuyöhön...puhumattakaan viikonlopusta!) ...että juomat loppuu kesken. Tykkäisin ...syödä hyvin ...tanssia ...mennä kerrankin sellaseen baariin, missä soitettaisiin mun mielestä kivaa musaa

^Niin ja tarkoituksena on vielä tehdä sellanen biisilista, jossa on meidän molempien suosikkeja - sillon setistä löytyy varmasti miehen kaveripiiriä miellyttävää metallia ja mun laajasta musamausta (blues, jazz, rock'n'roll, disco, reggae...) varmasti osa miellyttää keski-ikäisiä ja sitä vanhempiakin, vaikka suomihumppaa ei olekaan. 60-luvun kasvatit diggailee varmasti kun tulee Elvistä ja Sinatraa =) Eli uskon, että jokainen vieras kuulee vähintäänkin yhden omasta mielestään hyvän biisin!

Sellanen systeemi järkättiin kaverin häihin, että musaa tuli läppäriltä, joka toimi myös jukeboxina. Eli koneella oli estetty biisien katkaisu ja poistaminen listalta, mutta niitä sai lisätä jonon jatkoksi. Ei tullut sillisalaattia =) Omiin häihin ehdottomasti sama meininki. En tiedä onko korrektia sanoa näin, mutta meillä on niin lyhyet häät, että livemusiikki olisi aika ärsyttävää...tuntuisi että siihen on "pakko" keskittyä! Lisäksi ketjussa aiemmin mainitut syyt kaiken kotimaisen musiikin välttämisestä ja alkuperäisten biisien hienoudesta sekä tietysti merkittävästä säästöstä pätevät meilläkin.