Helmi--

Olen käynyt Ullamariassa kerran leikkauksessa ja värissä. Hinta oli mielestäni lähes sama kuin keskustan kampaamoissa eli 80-90 e (hiukseni olivat tuolloin pitkähköt, ylettyivät juuri ja juuri lapaluihin asti). Leikkaus eli latvojen tasoitus oli ok, mutta värin suhteen olin pettynyt. Annoin kampaajalle vapaat kädet, joten toisaalta oma moka kun en selventänyt mistä tykkään. Lopputuloksena oli neljää eri väriä, jotka oli sijoiteltu päähän niin, että niiden uudelleen värjäys juurikasvun myötä oli mahdotonta, värisuikaleita oli joka suuntaan, näytti vähän sekavalta. Kampauksista ei ole kokemusta ja toisaalta olen kuullut tuttavaltani paikasta todella positiivista palautetta. Duosta löytyy myös kampaamo, jos en ihan väärin muista nimeä niin se taisi olla Hairlekiini (?), onko paikka kenellekään tuttu? Mieheni käy parturi-Jarmolla hervannassa, kehui että paikasta löytyy nykyään myös osaava nuorimies, joka värjäilee ja leikkaa myös naisten hiuksia edullisesti. Mutta jälleen: kampausten tasosta ei ole tietoa. Kiva kuulla että täällä on muitakin hervantalaisia morsmaikkuja!

Tällainen hapantaikinalimpun ohje sattui silmään tässä samalla tuota kirjaa selaillessa: Hapantaikinalimput 2 kpl Hyvin karkea ruisleipä, joka muistuttaa aitoa suomalaista maalaisruisleipää. Leipä on mehukkaimmillaan 1-2 vuorokauden kuluttua paistamisesta. taikina 1 = hapantaikina 25 g tuorehiivaa 8 dl haaleaa vettä (37 astetta) 1 l karkeita ruisjauhoja taikina 2 hapantaikina 25g tuorehiivaa 1 l karkeita ruisjauhoja 2 tl suolaa 1 rkl murskattuaja fenkolin tai aniksen siemeniä n. 3 dl vehnäjauhoja Murenna hapantaikinan hiiva isoon taikinakulhoon. Lisää haalea vesi ja sekoita, kunnes hiiva liukenee. Sekoita joukkoon ruisjauhot. Peitä kulho tuorekelmulla. Seisota taikinaa huoneenlämmössä kaksi vuorokautta tai kunnes taikina kuplii ja tuoksuu happamelta. Lisää taikinaan uusi, murennettu hiiva ja sekoita kunnes se liukenee. Lisää ruisjauhot, suola, mausteet ja hiukan vehnäjauhoja. Alusta taikinaa voimakkaasti niin, että se irtoaa kulhon reunoista. Kohota noin 30 min. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle. Alusta siihen loput vehnäjauhot. Muovaa taikinasta kaksi pyöreää limppua. Kohota niitä leivinpaperin päällä pellillä noin 30 min. Pistele leivät, voit mös ripottaa päälle karkeita ruisjauhoja. Kypsennä limppuja 200 asteen lämmössä uunin alimmalla tasolla 45-50 min. Jäähdytä limput leivinpiinan sisällä ristikolla.

Tässä rieskaohje toisesta luottoleivontakirjastani (Leivo itse hyvää leipää). En ole itse testannut tätä ohjetta, mutta muuten kirjan reseptit ovat olleet mielestäni tosi onnistuneita: Rieskat 10 kpl 50 g tuorehiivaa 25 g leivontamargariinia tai voita 1/2 dl tummaa siirappia 5 dl maitoa 1 tl suolaa 7 dl sihtiruisjauhoja 5 dl ohrajauhoja vehnäjauhoja leipomiseen Murenna hiiva taikinakulhoon. Sulata rasva kattilassa tai mikroaaltouunissa täydellä teholla (max. 800 W) noin 30 sekuntia. Lisää joukkoon siirappi ja maito. Lämmitä seos kädenlämpöiseksi (37 astetta) ja kaada hiivan päälle. Sekoita niin että hiiva liukenee. Lisää suola, sihtiruisjauhot ja ohrajauhot. Vaivaa tai alusta taikina kimmoisaksi ja kohota sitä noin 30 min. Kumoa taikina vehnäjauhoilla leivitetylle leivinpöydälle ja vaivaa uudelleen. Leivo taikinasta tanko ja jaa se kymmeneen osaan. Kaaviloi jokainen taikinapala isoksi, pyöreäksi ja litteäksi, paksuudeltaan noin 1/2 cm leiväksi. (Itse tykkään kaulia rieskat puisella "rösökaulimella", niitä saa muistaakseni ainakin Pinetasta. Antaa kivan pinnan rieskoille. )Nosta rieskat leivinpaperin päälle pelleille ja pistele haarukalla. Kohota rieskoja noin 20 min. Kypsennä leipiä uunin yläosassa 250 asteessa noin viisi minuuttia tai kunnes ovat kauniin ruskeita. Jäähdytä ristikolla. (Itse olen pinonnut rieskat päällekkäin ritilälle ja kietaissut vielä liinaan, niin eivät kovetu.) Säilytä riskat muovipusseissa tai leipälaatikossa, jolloin ne pysyvät pehmeinä. Kerro millainen lopputulos oli, jos satut tätä ohjetta kokeilemaan!

Meistä tulee virallisesti herra ja rouva 14.8.2010. Häitä juhlitaan Nokialla Knuutilan kartanossa, vihkikirkoksi saadaan toivottavasti varattua Messukylän vanha kirkko!

Meillä hääpaikka (Knuutilan kartano Nokialla) noin 1200e. Sisältää: - paikan vuokran elokuussa pe-la (perjantaina saa mennä koristelemaan, lauantaina sopii juhlia niin kauan kuin juhlaväki jaksaa ja sunnuntaina hääväki voi olla paikalla iltapäivään, avaimet luovutetaan sunnuntaina sopimuksen mukaan noin puolelta päivin) - kaksi juhlarakennusta (väenpirtti + kartanon päärakennus), tanssilavan, keskiaikaisen kellarin - majoituksen ja aamiaisen aittahotellissa hääväelle Mielestäni on hintansa arvoinen paketti, meistä on mukavaa tarjota vieraille myös mahdollisuus yöpymiseen paikan päällä. Todella kaunis, tunnelmallinen paikka.

Meille sanottiin korukaupassa, että hopeasormuksen kaveriksi ei kannata ottaa valkokultaa, koska ajan myötä hopea tummentaa valkokullan, mikäli ovat pitkään kosketuksissa kuten sormuksissa. Värierot hopean ja valkokullan välillä riippuvat seoksien "puhtaudesta" ja siitä onko valkokulta rodinoitu. Oletko harkinnut materiaalina palladiumia tai platinaa? Platinasta saa infoa ensihätään ainakin osoitteesta: http://haatjajuhlat.fi/?id=1491. Ammattilaisen mielipiteen asiaan saat varmaan tuolta Kysy ammattilaiselta -palstalta, kannattaa kysellä asiasta myös siellä!

Molemmat on mielestäni todella kauniita. Hankimme valkokultaiset kihlasormukset, jotka miellyttivät molepien silmää, mutta käydessäni viime vuonna värianalyysissa, alan ammattilainen kertoi että ihoni sävylle sopii paremmin keltakulta. Itse olen vähän vierasanut tuota keltakultaa, ehkä lähinnä siitä syystä että valkokulta-/hopeakoruista tuntuu löytyvän enemmän moderneja korumalleja erityisesti riipusten ja korvisten suhteen. Huomaan kyllä itsekin että keltakultaa vasten ihoni näyttää paremmalta. Vihkisormukseksi on tulossa keltakultaa isomamman perintösormuksen muodossa. Kunnon kompromissi siis!

Sama juttu täällä! Olin ajatellut käyttää puvun hankintaan maksimissaan noin 800 e, mutta kun The Puku sitten osui kohdalle, oli aivan sama mitä hintalapussa luki. Sellaisen puvun löytäminen, joka on minun näköiseni oli mulle alusta asti hirmuisen tärkää, nyt siis kelpaa hymyillä vaikka kukkaro kevenikin reilulla 1000 e:lla.

Minusta olisi ihanaa nauttia lasillinen kuohuvaa kampauksen tai meikin yhteydessä, ei niinkään rohkaisuryyppynä, vaan lähinnä itsensä hemmotteluna. Tosin jännittyneenä en yleensä saa hyvin syötyä, joten voipi olla että jää kuohari nauttimatta jos vatsa huutaa tyhjyyttä vihkimisen aamuna! Veikkaan, että bestman tarjoaa sulholle jotain rohkaisuksi ennen seremonian alkua, mutta överiksi ei todellakaan ole tarkoitus tilaisuutta vetää!

Varasimme juhlapaikan ensin. Tampereella kirkon saa varata vasta vuotta ennen h-hetkeä ja meille sen oikean juhlapaikan löytäminen oli tärkeämpää kuin kirkon valinta.

Kannattaa piipahtaa lähimpään Alkoon ja kysyä myyjiltä neuvoa, osaavat vinkata hyviä vaihtoehtoja sen mukaan, minkä verran teillä on budjettia ja tietysti mistä itse tykkäätte/mikä sopii moneen makuun? Pommac on varmaan lapsille ja autoileville mieluinen vaihtoehto.

toadstool, Varraspossua kuolaava morsmaikku kiittää palvaamotiedoista! Satutko muistamaan sitä Hämeenkyröläisen paikan nimeä? Tuleeko teille muuten sieltä palvaamosta joku leikkelemään possua sitten itse juhlaan vai miten olette ajatelleet hoitaa tuon tarjoilupuolen?

Kiitos selvennyksestäPilkettä! Täytyypä pistää korvan taakse tuo sahdin omakätinen valmistus. Sahti on ollut yhtenä juomahankintavaihtoehtona häihin, mutta taitaa olla itse valmistettuna huomattavasti halvempaa kuin Alkosta ostettuna.

Hei omanlaatuinen! Laitoin sulle yksityisviestinä ruisleivän ohjeen. Kone tuntuu takkuilevan oikein ekstrapaljon tänään, joten ilmoittele jos viesti ei jostain syystä tule perille niin laitan uuden tulemaan! Leipäohjeisiin suosittelen yleisesti sellaista leivontakirjaa kuin Seitsemän tähden leivontakirja tai Leivo itse hyvää leipää. Molempien ohjeet ovat osoittautuneet hyviksi. Muistaakseni noita myy Kirjatori ja Kirjapörssi, ovat ihan kohtuuhintaisia opuksia!

Heh, en nyt sanoisi pitkät perinteet, kuten Poppis-78kin sanoi valkoinen alkoi yleistyä vasta 1900-luvulla, josta ei ole loppujen lopuksi kovin kauaa. Eli jos tahtoisi oikeasti olla perinteinen, menisi naimisiin mustassa tai sinisessä puvussa.. Tottakai tuo reilut 100 vuotta tuntuu kokonaismittakaavassa aika mitättömältä. Omaan ikääni verrattuna miellän kuitenkin tuon 100 vuoden ajanjakson jo aika perinteikkääksi, mutta mielipiteitä on toki niin monta kuin meitäkin!

Olen jäänyt totaalisen koukkuun molempiin sarjoihin, mutta mielestäni Satuhäät vie voiton. Varsinkin tämä uusin kausi, jossa ei ole varsinaista juontajaa, on mielestäni mukava. Sarjana Satuhäät on mielestäni lämminhenkisempi ja arjen askareita ja suunnitteluakin on kuvattu enemään kuin Meidän häissä. Meidän häissä jotenkin häiritsee se, että kaikki pariskunnat ovat jotenkin "erityisen erikoisia" (älkää nyt ymmärtäkö tätä väärin missään negatiivisessa mielessä), Satuhäissä pariskunnat ovat jotenkin enemmän taviksen oloisia, joten heihin samaistuminenkin käy itseltä helpommin. Mukavia sarjoja silti molemmat. Ja hyvä että ovat eri tyylisiä, turhahan sitä olisi samanlaisia sarjoja telkussa pyörittää kahden kanavan täydeltä.

Tämä olikin ihan uutta minulle: miten tuo sahdin valmistus käytännössä itse tapahtuu? (Jos joku jaksaisi selittää mitä se vierre tarkoittaa... olen sahtiuntuvikko.)

Ehdin jo ajatella, että minun kohdallani sitä halolla päähän -fiilistä ei tulekaan pukujen kohdalla. Käytyäni sovittamassa pukuja kolmessa eri liikkeessä ja selattuani tuntitolkulla pukuja valmistajien sivuilta, näytti siltä että maailmaan mahtuu kyllä monta todella kaunista pukua, mutta se jokin vain puuttui. Olen aika tunteellinen ihminen, joten itseäni lähinnä ihmetytti sen vau-elämyksen puuttuminen. Kunnes... tänään löysin The Pukuni. Se tuntui päällä niin omalta, että aikaisemmin sovitetut sai unohtaa saman tien. Kyllähän se veti hiljaiseksi ja tunteikkaaksi -vielä monta tuntia sovituksen jälkeenkin. Tilauksessa on Pronoviaksen Haiti.

Löysin tänään The Pukuni. Tilauksessa on Pronoviaksen Haiti kullanvaaleana. <3 haiti.bmp

butterfliee, Kiitos vastauksestasi. Kävimme tosiaan viikonloppuna katsomassa paikkaa ja varasimme sen tällä viikolla.

Mansen morsian, En ole juhlinut Antaverkassa, mutta olen ollut siellä työkavereiden kanssa viettämässä tyky-päivää. Tässä joitakin mielikuvia ja ajatuksia paikasta: - Kaunis pihapiiri, josta löytyy mm. suuri kota. - Talossa on tilava, hyvin varusteltu keittiö (astioita ei muistaakseni ollut, mutta keittiönkoneet olivat suurkeittiö-luokkaa). - Paikan päältä löytyi sekä tuolit että pöydät, tosin osa tuoleista oli vähän kulahtaneen näköisiä (tosin kyseessä on leirikeskus, joten mielestäni tämä on ihan ymmärrettävää). - Alakerran salit ovat tilavat ja rakenteeltaan kauniit, omasta mielestäni kaipaavat kuitenkin jotain koristelua. - Saman katon alta löytyy majoitusmahdollisuus. Huoneissa oli muistaakseni kerrossängyt. Mielestäni Antaverka oli paikkana miellyttävä. Rauhallinen sijainti varmasti takaa sen, että häät säilyvät yksityistilaisuutena. Itse näin paikan syksyllä, joten on varmasti kesällä vielä kauniimpi. Toivottavasti tästä on edes jotain iloa! Uskon että saatte vietettyä Antaverkassa ihanat häät.

Itse olen myös sitä mieltä, että valkoinen säästettäköön morsiamelle! Värillä on niin pitkät perinteet, että vaikka nykyään moni morsiankin pukeutuu ainakin osittain muuhun kuin kokovalkoiseen, olisi vieraalta mielestäni epäkohteliasta tulla häihin valkoisessa puvussa.

Tietää kirjoitteluistani ja on suhtautunut positiivisesti, vaikka foorumi onkin koukuttanut niin että jumitan koneella kaiket illat... Teimme alustavan työjaon niin, että minä häärään häitä ja mies häämatkaa, vaikka toki mielipiteitä ja päätöksiä tehdään yhdessä.

Lainaanpa itseäni nyt kun noista edellä mainituista juhlapaikoista on katsastettu sekä Knuutilan kartano että Ranta-Mattila. Ranta-Mattilasta en ainakaan tästä ketjusta löytänyt kokemuksia, joten ehkä näistä on hyötyä jatkossa tietoa etsiville. Malvian pidot jätimme väliin, koska totesimme välimatkan liian pitkäksi, vieraat kun tulevat muutenkin jo parin tunnin ajomatkan takaa ensin Tampereelle kirkkoon. 1) Knuutilan kartano Ihastuimme paikkaan. Pihapiiri on kaunis ja riittävän syrjässä, jotta juhlat säilyvät varmasti yksityistilaisuutena. Paikan esittelijä oli todella mukava ja vastaili lukuisiin kysymyksiimme. Väenpirtti on todella tunnelmallinen, tosin nettisivuilla olevasta tiedosta poiketen meille kerrotttiin, että tilaan mahtuu noin 40 vierasta (sivuilla luki 50). Väenpirtin yhteydessä on leivintupa, joka toimii hyvin noutopöytäpuolena, sen yhteydessä on myös hyvin varusteltu apukeittiö. Päärakennus on ulkoapäin vähän nuhruisen oloinen, mutta on kunnostettu sisältä todella hienosti. Päätalon puolelta löytyi muistaakseni 3-4 salia + noutopöydälle oma huoneensa ja suuri keittiö pitopalvelu tms. varten. Erilliset huoneet toki voivat olla joillekin ongelma, jos haluavat sijoittaa vieraansa yhtenäiseen tilaan. Pihapiiristä löytyy myös keskiaikainen kellari ja tanssilava, joka oli tällä hetkellä korjaustöiden alla. Lisäksi tilaan kuuluu aittahotelli, jossa on (lisä)sänkyjen määrästä riippuen tilaa 20-40 yöpyjälle. Aittahotellin vuokraan kuuluu myös aamupala. Ehdotonta plussaa + suuret parkkipaikat + helppo löytää ja Tampereelta ajaa noin 30 min. + siistit, tunnelmalliset tilat on restauroitu hyvällä maulla + vuokra kattaa viikonlopun perjantaista sunnuntaihin ja juhlia saa niin myöhään kuin haluaa (perjantaina saa siis mennä jo koristelemaan ja yöpyjät saavat oleskella tilalla sunnuntaina iltapäivään, mikäli ajokunnon suhteen odotus tulee tarpeeseen) + saa viedä omat alkoholijuomat + majoitusmahdollisuus pihapiirissä + pitopalvelun saa itse valita, periaatteessa suosittelevat tietysti omiaan eli Kartanon fröökynöitä + todella kaunis myös kuvauspaikkana "Miinusta" - vuokra on melko kallis, sillä eivät vuokraa pelkkää väenpirttiä -koko Knuutilan tilojen vuokra on noin 1200 €, tähän siis sisältyy kaikki tilat aittahotelli ja aamupala mukaanluettuna - pöytäliinat eivät sisälly vuokraan vaan maksavat erikseen - suuria häitä näissä tiloissa ei mielestäni voi järjestää 2) Ranta-Mattila Pihapiiri oli Ranta-Mattilassakin todella kaunis, tosin ei välttämättä yhtä maalais-romanttinen kuin Knuutilassa. Käytössä on varsinainen päärakennus (alakerta), aitta, grillikatos ja sopimuksen mukaan rannasta löytyy myös savusauna ja tavallinen saunamökki. Paikan omistajat olivat todella sydämellisiä, joustavia ja ovat selkeästi järjestäneet useita juhlia tiloillaan, kokemusta häistä löytyy vuositolkulla. Ihania ihmisiä. Plussaa: + asiantunteva, osaava henkilökunta + pitopalvelu paikan päällä (täytyy siis käyttää tilan omaa pitopalvelua, mutta ruoka tehdään paikan päällä itse leivistä asti, menuehdotuksia löytyy useampaan makuun) + mahdollisuus saada ruokapöytään rosvopaistia tai loimulohta + hääpaikalle voi saapua vaikka laivalla + suuret parkkipaikat, kaunis pihapiiri + aitta soveltuu hyvin tanssipaikaksi + mielestäni erittäin halpa vuokrahinta: juhlatilavuokra alkaen 350 e (sisältää pöytäliinat, kukat istumapöytiin 1 kpl/pöytä ja noutopöytiin, koivut etu- ja takakuistille, aittaan ja aitanedustalle, ulkopöydät ja tuolit) + upeat maisemat järvelle + saa viedä omat juomat "Miinusta" - Juhlatilana toimiva päätalon alakerta on alunperin ollut asuinkerros, josta on myöhemmin modattu juhlatila. Huoneita on kolme, joten yli 30 (?) hengen häissä vieraat eivät mahdu yhteen huoneeseen. - jotenkin juhlahuoneista tuli mieleen 80-luvun mummon olohuone... - juhlat loppuvat klo 24, koska isäntäväki asuu yläkerrassa

Tiinuska83, näyttää siltä että ollaan hyvinkin samoilla linjoilla! Tosin itse haluaisin sukkanauhan heiton vain siitä ilosta, että saisin syyn askarrella itse sukkanauhan. Kopsaisin muuten listasi ja lisäisin siihen meidän osaltamme seuraavaa: Ehdottomat NOUNOUt: - riisin tai muun tilpehöörin heittely kirkon pihalla - tyllit, ruusukkeet, tekokukat, terälehdet, vaaleanpunaiset sydämet ym. yltiöromanttinen koristelu - muut kakkukoristeet kuin luonnonkukat - häälehdet ja wc-korit --> less is more - tunnusteluleikit, joissa joko morsian tai sulhanen joutuu tunnistamaan puolisonsa tunnustelemalla silmät sidottuina riviin asetettuja vieraita ja puolisoa - jäykistely, pönöttäminen