Silmäterä

Mun suosikki olisi syksy. Pimeää ja paljon kynttilöitä. Jotenkin kiehtoo ajatus sellaisista synkän tunnelmallisista häistä. Mutta eipä sillä vuodenajalla niin merkitystä ole, nytkin sitten loppukevään häät tulossa.

Meilläkin on ajatukset kääntyneet kotona juhlimiseen. Alunperin ajatus oli mennä ravintolaan syömään, mutta totesimme, että opiskelijabudjetilla kolmen ruokalajin illallinen juomineen noin 20 henkilölle tulee liian kalliiksi. Ajatuksena olisi, että maistraattivihkimisen jälkeen tullaan koko porukalla (n. 15-20hlö) meille kotiin 64m2 kerrostalokaksioon kahvittelemaan. Tarjolla olisi jotain pientä suolaista ja sitten täytekakkua ja muita kahvileipiä. Alkumaljaksi kuoharia. Ainut mikä mietityttää on se, että haluaisin kuitenkin käydä kampaajalla ja laittaa kaapista löytyvän hääpukuni päälle. Tuntuuko moinen pynttäytyminen sitten kotioloissa liialliselta? Tulla hääpuvussaan omaan kotiin ja olla puku päällä ja siinä tapauksessa juhlakengätkin. Normaalisti vaihdan aina heti kotiin tultuani rennot kotivaatteet päälle, niin siksi tuntuu vähän erikoiselta. Toisaalta sillä pukeutumisella juuri saisi sitä juhlavaa fiilistä luotua. Ja onhan ylppäritkin pidetty kotona... Sitten toinen puoli on se, että joutuisin sitten itse keittelemään kahvia ja kattamaan pöytää ja muutenkin emännöimään. En tiedä tuntuisiko sekin hassulta... Muutama läheisin kaveri voisi jäädä meille sitten istumaan iltaa ja yökylään, jos seuraavaksi illaksi varaisimme sitten suunnittelemamme sauna- ja kokoustilan, johon kutsuttaisiin sitten enemmän kavereita juhlimaan. Tämmöisiä pohdintoja pyörii tällä hetkellä päässä.

Tampereen Pursiseura Saa viedä omat juomat, ruoat ja valita pitopalvelun. Paikassa on hyvä keittiö ja paljon astioita. Hinta yhdeltä päivältä, eli n. klo 12-yöhön on 160€, mutta jos haluaa mennä siivoamaan vasta seuraavana päivänä, niin maksaa enemmän.

Mekin suunniteltiin saunomisjatkoja. Meillä juttu menisi niin, että maistraattiin tulee kanssamme perheet ja muutama läheisin ystävä, joiden kanssa mennään ravintolaan syömään heti vihkimisen jälkeen. Ravintolajuhlimisen jälkeen perheet saavat lähteä kotiin ja me jatketaan ystävien kanssa saunatiloihin, jonne kutsutaan sitten muitakin kavereita (tilaa 20:lle). Perheiden kutsuissa mainitaan, että ravintolan jälkeen hääpari lähtee viettämään iltaa ystäviensä kanssa ja "vanhuksille" toivotetaan turvallista kotimatkaa. Mietin myös tuota kampaus- ja meikkiasiaa, mutta eiköhän siitä selviä, kun kutsun yhteydessä kertoo selvästi, mitä illalla on ohjelmassa, niin kaikki osaavat varautua.

Meidät kutsuttiin viime kesänä serkkuni häihin ja meninkin mielelläni, koska ajattelin, että olisi mukavaa tutustua paremmin serkkuuni, joka vaikuttaisi olevan aika samanhenkinen kanssani. Kuitenkaan itse häissä en puhunut serkulleni mitään muuta kuin onnittelut kättelyjonossa. Tämän perusteella uskon, että ei niihin sukulaisiin sen paremmin välttämättä tutustu, kutsuu ne häihin tai ei. Itselläni on myös niin valtava suku ja monta kymmentä serkkua, että en paljonkaan ole ollut heidän kanssaan tekemisissä. En halua omiin häihini kutsua vieraita vaan sen perusteella, että ollaan sukua. Mielestäni naimisiinmeno on niin henkilökohtainen asia, että haluan jakaa sen aidosti läheisten ihmisten kanssa, sellaisten siis, joiden kanssa jaan muutenkin arjen asioita ja kuulumisia. Jos sukulaisiinsa haluaa pitää yhteyttä, sen voi varmasti tehdä muullakin tavalla kuin kutsumalla heitä juuri omiin häihin. Voi järjestää sitten vaikka kimpassa sellaiset sukujuhlat, joiden tarkoitus olisi nimenomaan tutustua ja lähentyä.

Meille tulee kaksi runoa, joista toinen on tämä Mokoma-bändin Marko Annalan sanoitus: Saat olla juuri tuollainen, en tahdo jumalaa tahdon ihmisen. Saat olla keskeneräinen, en tahdo valmista, tahdon sinut heikkouksineen. Sinä riität minut täyttämään.

Täälläkin yksi hervantalainen. Mua alkoi kiinnostaa toi Ullamari, kiva olisi kuulla vielä lisää kokemusta. Olisihan se hääpäivän aamuna yksinkertaisempaa, kun ei tarvitsisi keskustaan lähteä kampausta varten.

Ajattelin myös laulaa miehelle maistraatissa vihkimisen lomassa Timo Koivusalon sanoittaman Entä sitten. Se on ihan älyttömän kaunis laulu ja teksti. Jos laulaminen tuntuu siinä tilanteessa vaikealta, niin sitten voin vaan lukea sanat. Luulen kuitenkin, että laulu onnistuu multa sujuvammin eikä siinä jää niin paljon tilaa itkulle kuin jos puhuisi. Jännittää kyllä ajatus kovasti, mutta tiedän, että hetki on sitten ikimuistoinen ja varmasti harmittaisi myöhemmin, jos ei uskaltaisikaan.

Mekin ollaan täysin samaa mieltä. Emme aio kutsua kuin omat perheemme ja isovanhemmat sekä muutaman läheisimmän kaverin. Alunperin oli tarkoitus pitää isot kaverihäät, mutta olemme päätyneet vielä pienimuotoisempaan juhlaan. Ehkäpä sitten jälkeenpäin voimme pitää kotonamme bileet muille kavereille. Silloin voitaisiin vaikka näyttää valokuvia ja videota vihkimisestä.

Kyllä tietää, mutta ei se siihen sen kummemmin ole kiinnittänyt huomiota tai kysellyt mitään. Oon joitakin juttuja ja ideoita sille kertonut, mitä olen täältä lukenut.

Mäkin oon vähän miettinyt tota kimppua ja sen tarvetta. Meille kun tulee maistraattivihkiminen ja sen jälkeen ravintolaillallinen perheiden ja parin ystävän kanssa, niin tavallaan tuntuu turhalta hankkia kimppua vain maistraattia ja kuvaa varten. Ei sillä kuitenkaan ravintolassa mitään tee. Tällä hetkellä voisi tuntua hyvältä ajatukselta yksi kukka. Mutta taas toisaalta en mä sitä kukkaa/kimppua hääkuvaankaan kuitenkaan tarvitse. Onpas vaikeaa.. pitänee kysyä miehen mielipide.

Meidät vihitään asuinpaikkakunnallamme. Olemme kuitenkin molemmat kotoisin muualta.

Mulle tulee musta hääpuku, harteille punainen huivi.

Mun kihlasormus on 16,5, luultavasti vihki tulee olemaan samankokoinen.

Ehdottomasti valkokulta. En oo koskaan tykännyt keltakultaisista koruista, hopeaa ja valkokultaa niiden on oltava. Makuasioitahan nämä kuitenkin ovat. Oon samaa mieltä m.cranen kanssa siitä, että timantit näyttää paremmalta valkokultaisessa.

Kiitos vastauksesta! Hyvä tietää, että voidaan sitten suunnitella päivä siten, että saadaan molempien perheet ja vielä muutama ystäväkin mukaan maistraattiin todistamaan vihkimistä.

Piilarit aion sitten laittaa ilman muuta. Pääse meikki paremmin esille. Ja muutenkaan ei mun mielestä silmälasit sovi niin hyvin hääpuvun kanssa. Tietty itkemisen kannalta piilarit on huonot, kun ne saattaa lähteä pois kyynelten mukana.

Mä aion kyllä sitten meikata itse. Kerran aikaisemmin mut on ammattilainen meikannut, enkä tykännyt yhtään. Itse sain mielestäni paremman ja juuri sellaisen meikin, kun haluan. Tää ammattimeikkaaja laittoi muun muassa vaan niin vähän ripsiväriä, että se juuri ja juuri näkyi.

Tumma puku. Paidan väri tulee olemaan joko valkoinen tai sitten punainen, joka sopii mun hartiahuivin väriin.

Meidän laulu on 3 Doors Downin Here without you. Se sopi meille erityisesti silloin, kun mies oli intissä. Häihin sitä tuskin ollaan tunkemassa, ei sanat kuitenkaan ihan sovi.

Meille tulee miehelle vihkisormus. Valkokultaiseen 4mm levyiseen sileään kihlasormukseen juotetaan kiinni ohut keltakultainen sileä vihkisormus. Saa nähdä, saako siihen kapeaan sormukseen sitten kaiverrettua mitään.

Sain rajattua ravintolavaihtoehdot kolmeen: Astor, Frankly, Myllärit.

Mullakin on kihlasormus ihan tavallinen sileä ja pyöreä, vihkisormus tulee olemaan sitten hieman kantikkaampi, mutta ei kuitenkaan ihan täysin. Kyllä toi hieman kantikas sopii pyöreän kihlan kanssa ihan hyvin.

Meille ei tule siunausta. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon emmekä myöskään kaipaa meille merkityksettömiä uskonnollisia puheita.

Mä laitan kihlasormuksen sormeen aina, kun poistun kotoa tai kun meille tulee vieraita. Kotona en pidä mitään koruja, myös vaatteet vaihdan kotivaatteisiin. Ikinä en ole tehnyt kotitöitä, leiponut, rasvannut, käynyt suihkussa, laittanut hiuksia jne. sormus sormessa. Mies taas pitää sormusta aina, ei ole missään vaiheessa ottanut sitä pois sormestaan. On se sitten sen näköinenkin.