Via

Koska mielipidettä kysyttiin, niin olen nyt ihan rehellinen: häävieraana en hyppisi ainakaan riemusta, jos hääkutsusta selviäisi että kirkon ja juhlapaikan välillä on yli puolen tunnin ajomatka. En jättäisi tulematta häihin sen vuoksi, mutta kyllä se hiukan harmittaisi, varsinkin jos kotoa tulisi matkaa jo kirkolle. Olen ollut kaksissa tällaisissa häissä, joissa kirkon ja juhlapaikan välillä oli useampi kymmentä kilometriä, ja huomasin aika monen sukulaisen jättäneen kirkon väliin ja tulleen pelkästään juhliin. Itseäni tämä olisi morsiamena harmittanut, mutta ei varmaan kaikkia? Jos juhlapaikka on hyvä ja valittu, niin voisi ehkä miettiä, että löytyisikö kirkkoja lähempää juhlapaikkaa. Tai voisiko vihkimisen suorittaa juhlapaikalla?

Meillä miehellä on valtavan paljon isompi suku kuin mulla, ja kun ensin kirjoitettiin vieraslistaan sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat ja tädit ja sedät kotona asuvine lapsineen, niin miehen puolelta oli porukkaa tulossa kaksinverroin enemmän kuin mun puolelta. Tämä ei haitannut meitä kumpaakaan, faktahan se on, että mulla on pieni suku ja miehellä suuri. Mietimme myös aikuisten serkkujen kutsumista (mulla kolme ja miehellä yli kaksikymmentä, tosin kaikki eivät varmaan olisi tulleet), mutta päätimme sitten, että jätetään heidät kutsumatta - eikä juhlatilaan olisi sitten kyllä mahtunutkaan. Mua hiukan harmitti, koska näin pienessä suvussa olin tietysti nuorempana enemmän tekemisissä serkkujeni kanssa kuin mies kaikkien hyvin eri-ikäisten serkkujensa. Mun mielestä meille (jokainen tekee tavallaan!) oli kuitenkin oikein päätös jättää kummankin serkut kutsumatta, silloin kellään ei ollut syytä pahoittaa mieltään.

Meidän häissä ensimmäiset vieraat taisivat laittaa lahjarahaa häämatkatilille kaksi viikkoa ennen häitä. Melkein kaikkien lahjoitukset tulivat häitä edeltävällä viikolla, ja pari lahjaa maanantaina, kun häät olivat lauantaina: miehen täti ainakin kertoi, että hän oli pistänyt eräpäiväksi meidän hääpäivän, ja siksi ne ilmeisesti tulivat "myöhässä"? Mustakin nuo lahjaksi annetut ruskeat kirjekuoret olivat hauska idea. En innostu väkivin väännetyistä, vihjailevista lahjatoiveista. Jos halutaan lahjaksi ensisijaisesti rahaa, niin kyllä sen mun mielestä voi sanoa ihan suoraan.

Mun mielestä on aika epäsopivaa mennä kirkkoon paljain jaloin, kun se kuitenkin on paikka, jossa esim. olkapäät pitäisi etiketin mukaan peittää. Eihän hiukan vieraampien ihmisten kotiinkaan mennä (tai ainakaan pitäisi mennä) ilman kenkiä. Ja vaikka suvun vanhemmat tai hartaimmatkin jäsenet pystyisivätkin nykyaikana hyväksymään sen, että morsiamella on olkaimeton puku (tai esim. eronneella morsiamella huntu), niin kengättömyys voisi olla vähän turhan kova pala. Tuskin kukaan haluaisi aloittaa hääpäiväänsä pahoittamalla sellaisten sukulaisten mieltä, joille kirkko ja hengelliset arvot ovat tärkeitä. Tietysti asiasta voi aina kysyä seurakunnan ja vihkipapin kanssa. Ja jos kengättömyys kiinnostaa, niin eikö sinne kirkkoon voisi laittaa esim. jotkut kevyet valkoiset tossut ja olla sitten hääjuhlissa paljain jaloin?

Kaikki sellaiset leikit, joihin liittyy ämpäriä pienempiä osia, joiden olisi tarkoitus näkyä jonnekin, on tuomittu epäonnistumaan... Olen ollut parissa häissä, joissa sulhasen ja appiukon on pitänyt neuloa vaimojensa opastuksella tai askarrella jotain, ja kun osallistujilla ei ole mikkejä eikä tapahtumat näy mihinkään, niin yritäs nyt siinä olla innostunut.

Meillä oli häät seurakunnan tiloissa (leirikeskus), tanssille ei ollut mitään estettä ja alkoholitarjoilusta asian hoitanut pappi lupasi että aivan vapaasti kunhan ei emäntien silmien alla kauheasti lotrata - ja emännät postuivatkin jo häävalssin aikaan. On siis todella tapauskohtaista, kannattaa kysyä ettei tule sitten pettymyksiä tai ongelmia!

Mä katson tosi vähän telkkaria, tilanne hääohjelmien suhteen on sama kuin ennen häitäkin: katson jakson aina loppuun asti jos satun kanavalle, mutta en edes yritä muistaa avata telkkaria tiettyyn aikaan.

^ Me mentiin naimisiin elokuun puolessa välissä, tiedettiin kyllä pappimme kesäkuun alussa mutta herra oli silloin lomalla ja lomailikin heinäkuun puoleen väliin saakka. Saatiin kuitenkin harjoitukset sovittua. Kanttori selvisi kaksi viikkoa ennen häitä. Joten musta kuulostaa siltä että teillä on ruhtinaallisesti aikaa harjoituksiin! Jos laulu kauheasti huolettaa, niin varmaan voit keskustella kenen tahansa seurakunnan kanttorin kanssa ja kysellä tietääkö hän miten ko. kappaleeseen on yleensä suhtauduttu, noin niin kuin alustavasti.

Me ollaan molemmat alle 25, maksettiin n. 70 hengen häämme viime kesänä täysin itse. Rahat otettiin hiljalleen kartutetulta säästötililtä ja sitten puolisen vuotta vähän pihisteltiin muissa hankinnoissa. En olisi kelpuuttanut mitään muuta vaihtoehtoa, jos rahaa olisi ollut vähemmän niin sitten olisi pidetty pienemmät ja simppelimmät häät.

Olen vielä puolen vuoden jälkeenkin ihan rakastunut. Ne on vaan kihlan kanssa niin hyvä yhdistelmä ettei tottakaan, ihan mun näköisiä.

Mulle juolahti heti mieleen että jos tanssista siirryttäisiin suoraan kakun leikkaamiseen ja sitten kakkukahveille?

On ihan eri asia sanoa, että "kuule, tuo golfkenttäkuvaus on todella kiva idea, mutta sinne ajaa vihkimispaikalta kaksi tuntia" tms. muuta käytänöllistä, kun tyrmätä jokin morsiamen idea siksi ettei henkilökohtaisesti innostu siitä. Joskus tuntuu että ihmisillä on niin voimakkaat mielikuvat siitä millaiset häät ovat hyvät (ja varmaan myös että millaiset häät itselleen haluaisivat..) että on joskus vaikea ymmärtää hääparin omia mieltymyksiä, huumorintajua ja myös häiden budjettia. Itse yrittäisin seuraavassa eteen sattuvassa tilanteessa keskustella asiallisesti avustajien kanssa, että heidän vastauksensa sun ideoihinsa eivät tunnu susta hyvältä. Kerro että arvostat heidän mielipiteitään ja kuulet mielellään ajatuksia ja ideoita, mutta että viimekädessä nämä kuitenkin ovat sun ja sulhasesi häät - jos te haluatte järjestää vaikka koko häät siellä golf-kentällä pukeutuen elmukelmuun niin sittenhän te teette just niin, ja avustajien kuuluisi pystyä tukemaan teitä siinä.

Mä voisin kannattaa tuota että avioliiton aikana kerrytetty omaisuus (tuli se sitten kummalta vain) laitettaisiin puoliksi ja miehelläsi olisi sitten "yksinoikeus" siihen mitä hän on tienannut ennen avioliittoanne (eli asunto?). Tai jos saatte keskustelemalla aikaan molempia tyydyttävän vaihtoehdon niin lakimies osaa kyllä kirjata sen paperille.

Mun kihlaa pienennettiin ihan reilusti, muistaakseni kaksi ja puoli kokoa. Koska siitä lähti niin paljon niin se sitten hyvitettiin sormuksen hinnassa. Kesti noin viikon ja sormus oli muuten oikein siisti, mutta pari viikkoa pienennyksestä sormuksesta putosi yksi timantti. Kultasepällä laittoivat sormuksen kuntoon ja varmistivat että muut olivat hyvin kiinni, en sitten tiedä että johtuiko yhden kiven putoaminen pienennyksestä vai ihan vaan valmistusvirheestä.

Mä tein paperiruusuista heittokimpun ja laitoin siihen lapun jossa toisella puolella oli meidän nimet ja hääpäivä ja toisella "Omat häät 2010..? <3" Aattelin että siitä saa kivemman muiston kuin jostain isosta hääkimpusta joka kuivahtaa parissa päivässä. Kimpun nappasikin sitten loppujn lopuksi kaaso, joka ei kyllä edes seurustele.