Pitseleh

Sulhon kanssa juteltiin että jos kyseessä olisi juurikin oman sisaruksen häät niin eikä se toinen osapuoli (meidän tapauksessa siis sulhon siskon avopuoliso) voisi hoitaa lasta vaikka sen 4 tunnin ajan? Tarvitseeko lapsi todellakin koko ajan äitiään vai eikö isät muka pärjää niiden kanssa? Me emme todellakaan loukkaantuisi siitä että vain toinen lapsen vanhemmista tulee paikalle, jos lapsen hoitoa on vaikea järjestää. Mutta sitä en ymmärrä että molemmat vanhemmat jäävät tulematta jos lasta ei ole kutsuttu... Ja varsinkin jos kyseessä on lähisukulaisen häät. Ajattelenko nyt jotenkin omituisesti ja tyhmästi? Niin, en voi puhua muiden puolesta mutta meillä oli hyvin pitkään se tilanne että pojan oli saatava rintaa noin kahden tunnin välein. Allergioiden takia ei voinut antaa muuta, pullosta ei syönyt (eikä siis myöskään hörpyyttämällä tai muillakaan konsteilla). Tuohon aikaan olisi ollut mahdotonta lähteä juuri mihinkään lähikauppaa pidemmälle. Nykyisin tuollainen järjestyisi varmaankin, mutta kyllä mä jotenkin loukkaantuisin siitä että mun puolisoa ei ole kutsuttu. Toki jos juhlatilaan ei vaan yksinkertaisesti mahtuisi tai olisi joku muu hyvä syy miksi lapsi ei olisi tervetullut... Jos siskoni tai sulhasen veli menisivät naimisiin ja ilmoittaisivat että meidän poikaa ei saa tuoda, niin olisin kyllä todella hämmästynyt. Kun ovat molemmat tuon vekaran kummejakin;) Me kutsutaan tosiaan tutut lapset jotka on meidän elämässä paljon läsnä, mutta esimerkiksi setäni lapset jotka ovat mulle ihan vieraita saavat kyllä jäädä kotiin. Ehkä tämä mun ajattelutapa on omituinen ja tyhmä, mutta mä ajattelen niitä lapsia vähän samalla tavalla kuin aikuisiakin. Meillä on pienet häät joten kutsutaan meille läheisimmät, niin aikuiset kuin lapsetkin.

Opiskelen kätilöksi, mutta toivottavasti häissä ei tarvitse lapsia päästää tai napoja askarrella;) Ei näy ammatit eikä harrastukset mitenkään, yksinkertaiset ja "vanhahtavat" häät tulossa.

Meille taitaa tulla Egotripin Valssi. "On kaunis lauantai-ilta hän tanssii ja musiikki soi on arki kaukaista unta otan irti minkä voin ja hetkeksi herää tunne tapahtua voi mitä vaan" On mielestäni kaunis ja "meidän oloinen" kappale, vaikkei läpeensä positiivinen ja romanttinen olekaan. Myös Egotripin Asfaltin pinta tullaan kuulemaan jatkoilla. Onneksi musiikista vastaa taho joka osaa nämä kappaleet tempaista hienosti.

Mielestäni morsiuspari itse päättää ketä kutsuu juhliinsa. Itselläni on kuitenkin pieni lapsi (vuoden) jota sattuneista syistä en voisi jättää hoitoon vaikka kyseessä olisi parhaan ystäväni tai sisareni häät. Jos siis nyt tulisi sellainen kutsu, pitäisi juhlat jättää väliin. Pojan kanssa voitaisiin käydä, olla muutama tunti ja lähteä kotiin. Poika ei syö vielä ns. normaalia ruokaa joten ei kustantaisi mitään morsiusparille, ja osaamme olla kohteliaita (esim. huutavan lapsen kanssa emme olisi kirkossa vaan poistuisimme). Itse emme aio lapsien tuomista kieltää, koska lähipiirissä ei ole kuin muutama lapsi. Ovat ystävien lapsia ja sitä kautta meidän ystäviämme hekin, hiukan vain muita ystäviämme lyhyempiä Kerromme kuitenkin vahemmille että illalla on myös ohjelmaa joka ei pienimmille sovellu, mutta se on niin myöhään että tavalla tai toisella pienimpien pitäisi kuitenkin olla jo nukkumassa.

Ohhoh, empäs oo ennen hoksannu että tämähän ois loistava. Sulla on hyvä musiikkimaku No tuo on mun mielestä yksi kaikkien aikojen kauneimpia kappaleita, mutta ehkä meidän häihin hiukan surullinen. "I'm never gonna know you now, but I'm gonna love you anyhow". Olen mielessäni yhdistänyt tuon edesmenneeseen sukulaiseen, niin en sitä kuivin silmin voi kuunnella. Ben Foldsin Luckiest on mielestäni myös ihana.