Tuu-tikki

^ mun täytyy kyllä sanoa samaa kuin Wedsy. mulla itelläni on aika blingit nää sormukset (täällä on jossain kuvakin varmaan keväältä 2009) enkä edelleenkään valitsisi kivettömiä sormuksia, mutta tuo sun yhdistelmä on kyllä todella kaunis! ja jotenkin sopii sun käteen ja sormiin aivan tosi hyvin.

Kyllä jotkut miehet käyttää ja haluaa sekä kihla- että vihkisormuksen.

mun ystävä meni pari vuotta sitten (hetero)naimisiin ja vihkipaikalla oli henkikirjoittaja vihkimässä. vihkiminen tapahtui juhlatilan "tanssilattialla", jonka takaosaan oli henkikirjoittajaa varten laitettu pöytä, jossa oli jotain papereita ja kukkia. heillä tuo asia hoitui niin, että vieraat olivat paikalla ja siinä tanssilattian reunoilla odottamassa ja hääpari tuli sisään juhlapaikan takaovesta, joka oli siinä tanssilattian perällä. morsiamen sisarusten pojat hoitivat raskaiden ovien avaamisen, jotta hääpari pääsi sisälle. mun mielestä se oli tosi hyvä järjestely. vihkimisen ajan vieraat siis seisoivat siinä tanssilattian reunoilla, sen jälkeen onniteltiin jonossa hääparia ja mentiin paikoillemme istumaan.

jos en ihan väärässä ole, niin tuo rukoileminen on kiinni kirkkoherrasta. soita ihmeessä ja kysy, toivotaan positiivista yllätystä.

me käytiin maistraatissa juhlaa edeltävänä päivänä. itse juhlat alkoivat niin, että tulimme juhlapaikalle autolla bestmanien kanssa. kaasot olivat juhlapaikalla jo aiemmin ottamassa vieraat vastaan ja kun saavuimme, vieraat odottivat meitä ulkona skumppalasit käsissään. vähän aikaa seistiin siinä vieraitten edessä "ihailtavana", jonka jälkeen toisen kaason johdolla nostettiin malja hääparille, me siirryimme juhlapaikan eteiseen ja vieraat tulivat perässä onnittelemaan ja siirtyivät siitä juhlasaliin omille paikoilleen.

^ vihkijän saa paikalle mun käsittääkseni ilmaiseksi (tai matkakuluilla) jos vihkiminen on virka-aikaan, muuten ainakin joskus maksoi 200€+ matkakulut. kannattaa mun mielestä ihan ensiksi katella juhlapaikkoja ja pitopalveluita sieltä suunnalta, missä aiotte juhlanne pitää. niihin menee kuitenkin aika paljon rahaa, niin saa jotain osviittaa budjetin suhteen.

meillä budjetti oli n. 4000€ (ei sisällä sormuksia, niihin tais mennä melkein toinen samanlainen...) ja se piti. juhlapaikka ei todellakaan ottanut suurinta osaa budjetista! (vaikka varmaan se usein ottaa. me pidimme häämme melko pienellä paikalla "lähellä" mun kotipaikkaa ja hääpaikan vuokra oli 130€.) suurin osa budjetista meni ruokaan ja juomiin. hääpuvut teetettiin edellistalven thaimaan-matkalla (puolisolle tosin teetettiin vain paita ja ostettiin suomesta housupuku) ja niihin meni muistaakseni 150€, kuvaajana oli valokuvausta ikänsä harrastanut sukulainen, täytekakut teki mun äiti, ite tein muut kakut, kaikki salaatit ja pikkuleipiä. pitopalvelu maksoi n. 23€/henkilö. sitten oli tietty koristelut ja kutsut (tehtiin ite kaikki), kampaukset ja meikit, kaasojen ja bestmanien lahjat... ja meillä vieraita oli siis n. 50 henkeä.

^ joo, tuo prosessi on kyllä herättänyt hilpeyttä ja epäuskoisuutta kaikissa, joille siitä on kertonut. olen edelleen sitä mieltä, että tuo asia voitaisiin muuttaa tuosta noin vaan, koska ensinnäkään parisuhteiden rekisteröintejä ei kuitenkaan ihan hirveästi ole vuosittain ja niistäkään pareista tuskin kaikki samaa sukunimeä ottavat. lisää työtä ei siis tulisi juurikaan (päinvastoin, tuossa hakemusten käsitteyssä sitä työtä vasta onkin!) ja hakemuksista saatavalla rahalla tuskin pyörii yksikään laitos. kenelle siitä voisi vihjaista?

me saatiin lahjaksi sekä rahaa, että astioita (oltiin toivottu molempia). rahat meni 6-hengen kokopuiseen tammiruokapöytään, jonka ostimme häitten jälkeen.

tuollainen "palveluntarjoaja" kyllä saa omaan nilkkaansa ja kovaa jos asenne on tuo. olikos se niin, että hyvää palvelua saadessaan ihminen kertoo siitä keskimäärin kahdelle ihmiselle ja huonoa palvelua saadessaan siitä kuulee 6-10 ihmistä? no, näissä piireissä sana kulkee nopeasti eikä varmaan tarvitse kyseisen paikan enää vaivata päätään hääparin tai vieraiden sukupuolilla tai seurustelusuhteilla.

^ rouva N (os. neiti R) onnittelee rouva E:ta!

meillä ei ole kokemusta kuin yhdestä paikasta, mutta vastaan nyt silti. omat häämme järjestettiin pohjois-pohjanmaalla pienellä maatilamatkailutilalla, jossa omistajapariskunta oli n. 55-60-vuotiaat ja heidän toimestaan järjestyi myös pitopalvelu. kävimme pitkään sähköpostikirjeenvaihtoa asian tiimoilta pitkin talvea (häät olivat kesällä), koska välimatka meidän kotoamme hääpaikalle on yli 500km. jossain vaiheessa puolisoni kehotti minua mainitsemaan, että olemme naispari, ettei mitään ikäviä yllätyksiä tulisi. kysyin yhdessä sähköpostissa, onko heille ongelma se, että olemme naispari ja sain vastaukseksi, että asia ei ole ongelma. kun kävimme kevättalvella juhlapaikalla, niin omistajapariskunnan nainen kertoi, että heillä järjestetään hyvin erilaisia juhlia ja juhlavieraita on laidasta toiseen. muistaakseni olimme ensimmäinen naispari, jonka häät he saivat järjestettäväkseen, mutta hän sanoi, että välillä he joutuvat tarkasti piilottamaan esim. televisiot tai ottamaan tauluja pois seiniltä, koska juhlavieraiden uskonnollinen vakaumus sitä vaatii. mitään ongelmaa ei siis koitunut siitä, että satuimme olemaan naispari.

näitten kirjoitusten mukaan olen laittanut oman hakemukseni uudesta sukunimestä menemään ennen lokakuun puoliväliä ja muistaakseni tammikuun 4. päivä se tuli voimaan. että kyllä sitä odotella saa ihan kiitettävän pitkään... nopeamminkin se voi kyllä onnistua, koska mun nimihakemus käsiteltiin joulukuisessa kokouksessa. eli jos haluaa, että nimi tulee mahdollisimman nopeasti voimaan, niin kannattaa ilmeisesti ottaa selvää milloin kokouksia on ja päättää hääpäivä sen mukaan.

olimme puolisoni kanssa viime viikonloppuna ystäväni häissä, joissa olin kaasona. ainakin morsiamen puolen suku ja ystävät tiesivät siis kaason olevan naimisissa naisen kanssa, sulhasen puolesta en tiedä kun en heitä tunne. nyt vasta tajusin, että en kertaakaan koko illan aikana edes miettinyt, että mitähän vieraat mahtavat ajatella asiasta. toki minulla oli kaasona jonkin verran tekemistä ja puolisoni viettikin paljon aikaa ystävieni kanssa, mutta kyllä me muutama biisi käytiin yhdessä tanssimassa ja muutamat pusut vaihdettiin illan aikana. mutta ainakaan en huomannut, että kukaan olisi katsonut mitenkään erityisen kieroon tai pitkään.

me mietittiin omiin häihimme kanssa tuollaista, että alku ja loppu valssia ja välissä jotain räväkämpää. you tubesta kateltiinkin niitä, mutta sitten tuli ongelmaksi toteutus. meillä ei häissä ollut siis bändiä vaan musiikki tuli levyltä. loppujen lopuksi päädyimme toisenlaiseen yllätykseen; vieraat kutsuttiin sisälle ja sanottiin, että on häätanssin aika. asettauduimme lattialle valssiasentoon ja toisen kaason puoliso laittoi musiikin soimaan. (kyseiselle henkilölle oli teroitettu edellisenä iltana, ettei pidä säikähtää sitä mitä levyltä tulee, antaa tulla vaan.) saan vieläkin todella hyvät naurut kun muistelen vieraiden reaktioita kun martti vainaan pelimies alkoi soimaan ja aloitimme tanssimme. kaikki jaksoivat taputtaa, nauraa ja suorastaan huutaa innosta koko kappaleen ajan ja lopussa aplodit olivat käsittämättömän kovat! sen jälkeen rauhoituimme tanssimaan häävalssina paula koivuniemen aikuisen naisen. parastahan tuossa oli tietenkin se, että kenelläkään ei ollut minkäänlaista hajua siitä, että kappale on jotain aivan muuta.