SininenHetki

Me ei myöskään haluta hääkarkkeja. Oon suunnitellut semmosia puusydämiä, johon polttokirjotettas meidän nimet ja hääpäivä, tai sitten pelkät nimikirjaimet ja hääpäivä. Mukaan sitten myös jokin runo, aforismi tai joku muu ton tyyppinen juttu. Toi on vaan yks idea, ei ole muita vielä tullut mieleen Mutta ehkä toikaan ei ole kovin miehille sopiva.. Ääh. Varmaan keksittävä jotain muuta ja vähän järkevämpää!

Mieheni harrastaa salibandyä ja se tulee näkymään hääjuhlassa sekä auton koristeina, siis se mikä kolisee.. Mikskä sitä sanotaan?! Mulla ei oikein ole mitään semmosta harrastusta, mistä vois jotain keksiä. Tai muutenkaan mitään, mitä osaisin todella hyvin.. Ammatit tuskin tulevat näkymään.

Minäkin katsoin molemmat, ja pidin kyllä Satuhäistä enemmän. Satuhäät oli mielestäni semmonen simppeli ja "viaton." Olisin toki kaivannut vähnä enemmän sitä häiden järjestelyä ja muuta semmosta.

Oon miettinyt nyt myös yhtä kaveriani, tai pikemminkin tuttua, kuvaamaan. Harrastaa valokuvausta ja sillä on tosi hyviä ja ihania kuvia, mitä olen nähnyt! Jos sais vähän säästettyäkin..

Nostellaas vähän, jos löytyis joku, jolla kokemusta!

Mä saisin heittää hyvästit häille, jos oma armaani joutuis perunoita kuorimaan

Voi jestas, nää on kyllä hyviä! Voi toista..

Voi että, ihana!

Tietäähän tuo. Välillä aina kiusaa, että "taasko sää oot siellä kattomassa hääjuttuja.." jne. =)

Siskollani ja hänen miehellään oli viime kesänä kirkossa meidän tuttu laulamassa tämän kyseisen biisin. Kyllä se sopii. Mutta tosiaan, onhan se kysyttävä papilta, niin siskonikin teki.

Meillä tää on vähän ongelmana. Kotipaikkakunnallani, jossa meidät siis vihitään, ei ole lainkaan valokuvausliikettä. Lähimpään kuvausliikkeeseen on noin 35 kilometrin matka. Että varmaan pakko ottaa viralliset hääkuvat sitten juhlapaikalla. Kotipaikkakunnallani oli kyllä ennen, vielä sillon kun menin ripille 2002, valokuvausliike ja tämä mies kyllä asuu edelleen siellä. Olenkin ajatellut pyytää häntä valokuvaamaan kirkkoon ja juhlapaikalle.. Hinta saattaa tietenkin olla korkeampi, onhan hän ex-ammattilainen. (taitaa hän tehdä kotonaan joitakin valokuvashommia) Tai sitten kirkkoon pyydän jotakin sukulaista, joka osaa kuvata ja tämän miehen sitten juhlapaikalle ottamaan ne viralliset hääkuvat. Ulkona haluisin ne otettavan mutta se sää on epävarma puoli siinä sitten. Täytyy mietiskellä.

Sisääntulomarssi on se Prinsessa Ruusunen (jos en muuta mieltäni), poistumismusiikista ei ole hajua. Siskolla oli kaverini laulamassa poistumismusiikin, Hurriganesin I will stay. Olishan se mukava, jos keksis jotain erilaista. Ongelmana vaan on, etten keksi :/ Häävalssiksi haluisin Akselin ja Elinan häävalssin. Se on ollut tiedossa jo toooodella kauan. Siinä on kauniit sanat, vaikkei sitä nyt lauletakaan ja muutenkin Täällä Pohjantähden alla-trilogia on suosikkini.

Eilen yritin nopsaan googlettaa ennen töihin lähtöä aiheesta tietoa mutta en kyllä löytänyt sitä, mitä etsin. Enimmäkseen tais tulla papiksi vihkimisestä ja tämmösestä. Olis mukavaa, jos löytyis joku, jolla on tietoa tai kokemusta asiasta!

Hienoa, että löysin tämmöisenkin keskustelun täältä! Mies on ortodoksi ja minä ev.lut. Häät tulee olemaan luterilaiset mutta olisi hienoa, jos voisi jotenkin sekoittaa myös ortodoksisuutta siihen. Ollaan mietitty, että jos saataisiin myös miehen rippi-isä tulemaan kirkkoon siunaamaan liitto, eli se olisi kuin tuo ekumeeninen vihkiminen. Kiinnostuin tuosta kovasti! Jos jollain on tietoa kyseisestä aiheesta, niin vastailkaa tänne! Googlettamallakin varmaan löytyy mutta aina parempi, jos on omakohtasia kokemuksia!

No siis ainakin isosiskoni häissä SM ilmoitti, mitä kohta tapahtuu, että "jos haluatte, niin siirtykää ulos" jne. Juontaa leikit ja kisat. Ja muutenkin pitää vieraat perillä tapahtumista. Näin ainakin oon itse ymmärtänyt. No niin no, en kai välttämättä mutta jotenkin se oli selvää että haluan jonkun muunkin mulle tärkeän ihmisen.

Mullakin isosisko ja kaks noista vaihtoehdoista on todella jämptejä ja mielipiteensä esittäviä. Ajattelin kyllä pyytää tuota Lahdessa asuvaa ystävääni seremoniamestariksi, koska hän on semmonen rempseä ja supliikkinainen Pyydän häntä myös laulamaan häissä, jos vaan suostuu, koska sattuu omaamaan myös hyvän lauluäänen! Olisko se sitten jo liikaa, jos hän olis kaaso ja seremoniamestari? Sekä tuo laulujuttu, jos hän suostuu? Kyllä se ainakin tuntuu jo paljolta..

Ihanaa, että täältä löyty tällanenkin viestiketju! Haluamme häihimme luonnonkukkia ja täältä sai todella kivoja ideoita! Tulevana kesänähän se on hyvä jo testailla, häät kun siis vasta ensi vuonna.

Ykköskaasoksi pyydän isosiskoani. Olin viime kesänä hänen ykköskaasonsa. Haluaisin lisäksi vielä kaks tai kolme. Ensin mietin kolmea ystävääni kauppiksen ajoilta mutta kun aloin oikein kunnolla miettimään, niin.. Yhden kanssa asumme samassa kaupungissa muttei olla nähty kunnolla sitten viime toukokuun! Silloinkin minä olin se, joka otti yhteyttä, eikä siitä ole kuulunut mitään. Facebookin kautta ollaan kuulumiset vaihdettu ja siinä se. Ei tullut edes tupareihimme (kun muutimme omakotitaloon). Toinen asuu 45 kilsan päässä, joten emme mekään usein näe. Mutta he sentään tulivat tupareihin ja olivat yötä. Hänellä ei ole ajokorttia, eikä ole hänen avokillaankaan. Mutta jos pyydän tätä, niin sitten tulee tulee tunne, että pitäis pyytää tuota yllä mainitsemaani. Kolmas muutti Lahteen, joten ei todellakaan pääsisi aina auttelemaan. Kaikki ovat minulle kuitenkin tärkeitä. Toisaalta.. Mieheni isosisko olisi yksi vaihtoehto. Tullaan todella hyvin juttuun ja olen hänen poikansa kummikin. Mutta hänen laiskuutensa vähän epäilyttää.. Toinen vaihtoehto olisi työkaverini, josta on tullut todella hyvä ystäväni. Ei olla vielä kuitenkaan tunnettu vuottakaan, joten hän ei ihan täysin minua tunne vaikka lenkillä käydessämme puhutaankin ummet ja lammet. Voiiiii, auttakaa. Kertokaa mielipiteitänne siitä, mitä tekisin. KIITOS!

Meille varmaan tulee joku ihan perinteinen, en oo kyllä muita vielä edes miettinyt. Siskoni häissä poistumismusiikkina oli kaverini esittämä laulu, I will stay Hurriganesilta.

Tää on ihana<3 Ei meilläkään mitään kosintaa ollut, enkä sitä kaivannut enkä ole kaivannut tähän päivään mennessäkään. Asiasta oltiin puhuttu ja sitten kun jouluostoksilla oltiin (2005) niin mies kysy että käydäänkö nyt ostamassa. Ei tuon kummosempaa. Oli ihanaa, kun kultaliikkeen myyjä onnitteli meitä. Tosi ihanaa.