Ikkunarinsessa

Uutta on puku Vanhaa ja lainattua on ystäväni tiara Sinistä kenties kengät, en tiedä vielä, mutta hakusessa olisi turkoosinsävyiset kengät

Olen tänään ostanut itselleni KAKSI hopeista sormusta (varsinaista kihlaahan minulla ei ole ollut, toisen laitan vihkipäivän aamuna sormeen ja toisesta tulee "aito" vihki). Kalevalan Pyhä Bigitta ja sille kaveriksi sileä 4 mm sormus. Aivan täydelliset minulle. Ja rahaa meni about 60 €, vaikka se ei tässä ollutkaan se pääpointti. Rupesin jo ahdistumaan liikkeissä, kun mikään ei tuntunut omalta ja mitä enemmän blingbligiä oli sitä enemmän ahdisti. Ja kun tuntui, että myyjät eivät ottaneet kuuleviin korviinsa oikeita toiveitani (eli keltakulta ei värinsä puolesta sovi minulle ja valkokullassa mietityttää allergisoiminen) ja hopeisia ei olisi edes saanut katsella. Onneksi kohdalle osui myyjä, joka ymmärsi. Kaipa se ymmärsi, kun mä jo kysyin, että onko sormus pakko olla... ja nyt mulla on täydelliset hopeiset sormukset joita aivan varmasti tulen käyttämään!!!

Minä en ole kontrollifriikki, voin lähteä kotoa ilman meikkiä (jopa töihin) ja meille saa tulla kylään ihan koska vaan... silti en todellakaan halua mitään yllätyspolttareita pukeutumisineen ja baareiluineen. Yllätys ei tässä ole se main thing vaan baareilut ja pukeutumiset. Ylläripolttarit saa järjestää, kunhan järjestää MINUN NÄKÖISENI polttarit, syömistä, juomista ja hauskanpitoa omalla porukalla. Jos kaaso (tai muu ystäväpiiri) ei sen vertaa tunne minua, että raahaa minut väkipakolla kapakoihin/kylille riekkumaan halventavissa vaatteissa niin ovat kyllä sen jälkeen entisiä ystäviä!!

Tällaisena AIKUISENA (saatan toistaa itseäni) morsiamena, 39 v, kuvittelin aina ettei sellaista THE PUKUAa olekaan enkä minä ainakaan mistään puvusta kiksejä vetele, eihän tähän vartaloon edes mitkään puvut sovi (168cm/74kg/70-75E-F). Toista tiedän nyt. Kiersin kaksi liikettä. Toisessa minua ei palveltu, kun olin näin myöhään liikkeellä, siis tämän vuoden häihin nyt vasta maaliskuussa hakemassa pukua ja toisessa kannettiin kaikki mitkä kriteerini vain täyttivät sovitettavaksi. Olin lähes meikittä, hiukset päätä myöten ja haisin pahalle (ainakin omasta mielestäni) ja tunsin oloni aika vaivaantuneeksi niissä puvuissa, kunnes se tapahtui. Sovitin (hieman liian pientä) halternack-olkaimista mekkoa, olin myöskin kuvitellut ettei halterneck sovi minulle lainkaan, ja siinä se sitten oli. Rakastuin ensisilmäyksellä, itseeni! Yht'äkkiä en nähnyt enää likaisia hiuksia tai valuneita ripsareita, näytin kauniilta morsiamelta ja kyynel vierähti silmäkulmaani kun ajattelin sulhon äimistynyttä ilmettä kun hän näkee minut prinsessana Eli kyllä sen sitten tietää kun se oikea kohdalle osuu! :-X

31.7.2010 Finlaysonin kirkko ja ravintolaillallinen siihen päälle. Ei stressiä, valmistelut ihan mukavasti liikkeellä, vaikka vasta 3 viikkoa sitten päätettiin koko asia!

Mulle tuli ihan sama mieleen. Olis kyllä niin noloa ja harmittais. Mietin tässä, että kenelle se olisi noloa? Onnittelijalle, onniteltavalle vai morsiamelle? Tällainen vanha "morsian" ei kyllä korvaansa lotkauta kaason pukeutumiselle, olen sanonut hänelle, että asu on vapaa!

Häihin aikaa 4 kk, kirkko varattu tänään... muuta ei sitten olekaan tehty. Paitsi sovittu siitä, että vieraita max. 50 ja juhlapaikka tiedossa, mikäli vielä on vapaana... Huomenna se selviää. Tuleekohan tässä kiire?