Tirpu

Ruusa; laita toki suomennoskin. Meillä ainakin jää kyllä sukulaisilta kaikki semmoinen ymmärtämättä, mikä ei ole savoa...

Minä erosin kirkosta heti kun se oli mahdollista vanhempien luvalla, eli 16-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin tokaisin äidilleni serkkuni häiden jälkeen suunnilleen, että "kauniit juhlat, mutta mulle on sitten turha odottaa kirkkohäitä. Siinähän menee päivä pilalle jos joutuu kuuntelemaan niitä jeesusjuttuja." Nyt kuutisen vuotta myöhemmin olen ihan samoilla linjoilla. Omana hääpäivänäni en halua kuunnella "niitä jeesusjuttuja" kun ne eivät minulle mitään positiivista merkitse. Onneksi on tullut tässä matkan varrella löydettyä mies, joka on vähintään yhtä pakana kuin minäkin, joten tästä asiasta ei tule mitään erimielisyyksiä.

Oletko JoSo puhunut sulhollesi asiasta? Mun mieheni jännittää keskipisteenä olemista. Isot häät unohdettiin saman tien, ja tuntuu noissa pienissäkin olevan sille sulateltavaa. Sitten vaan toinen toistaan tukien ja ymmärtäen. Eikö se ollut koko liiton ajatus joka tapauksessa?