haave

Meillä on pukukoodi.. Tavallaan. Kirjoitin sivuillamme, että häihin saa pukeutua niin rennosti tai niin juhlavasti kuin haluaa. Ihan sama tuleeko t-paidassa vai ykkösissä, tärkeintä on osallistuminen.

Koska asia on miehelle tärkeämpi kuin minulle.

Rantakartano?

Meil on aika samassa tilanteessa. Tasan kuukausi aikaa Puvun viimeinen sovitus tänään (en sitten kuulemma saa enää lihota tai laihtua Juomat pitää vielä hakea ja servetit ja muut koristeet hankkia. Ja kuvat ottaa. Ja vaikka mitä. Mutta onneksi on aikaa! Haave: Älä stressaa! Kaikki hoituu. Ja jos jotain puuttuu niin sitten puuttuu! Joo, eipä se rassaamalla parane. Ja onhn tässä tosiaan kuukausi vielä aikaa.

Huhuu.. Porilaiset?

Mä en ehkä halua, että isä pitää mitään puhetta.. Varsinkaan jos se saa jotain juotavaa ensin. Eipä meillä silti ole ohjelmassa (ei ole ohjelmaa) mitään sopivaa kohtaa puheille.

Kirjoitin meidän häänettisivuilla näin:

Ääh kauheesti olis viä niinko tekemistä ja aikaa kuukausi.. Viinat pitää hankkia samoin koristukset. Ja puku pitää viimeistellä..

Enkö mä oo vielä vastannu tähän? Mä otan miehen nimen ja mä sain valita sen sormuksen. Se oli loppujen lopuksi aika sama, koska ne on niin samanlaisia.

Äskön tehtiin just netissä.

Minä varmaan olen tehny kyllä kaikki hommat.. Ja ideoinutkin suuren osan, kysynyt vaan välillä miehen mielipidettä.

Pitääköhän se aika muuten vahvistaa.. Vaikka esteettömyysjuttuja tehdessä. Varasin joskus maaliskuussa meille maistraatin elokuulle.

Häiden jälkeen mulla ei ole enää kihlasormusta, nyt vielä on.

Meille tuli osaan ruusu-merkkejä ja osaan muumi-merkkejä.

Näkyypäs tuo miehen sormus huonosti.. Se keskusta on siis sellanen mattapintanen ja nuo porrastetut reunat on kiillotettuja.

^Ihanat sormukset! Tollaseen pintaan varmaan ajan saatossa tulisi sellasia naarmuja jotka näkyisi kirkkaampina. Kannattanee kysyä sieltä gl-korusta asiaa. (eikö toi kuva sieltä ole?) Tässä on ny meidän sormukset. Mun on tosiaan karbidia, eikä sinällään kuulu tähän ketjuun, mutta tarpeeksi lähellä. Miehen sormus sen sijaan on titaania.

Me ostettiin alunperin samanlaiset hopeiset kihlat, semmoset 5mm leveät. Mä jouduin kylläkin vaihtamaan omani toiseen, mutta miehellä on tuo ollut kolme vuotta sama sormus. Kertaakaan sitä ei ole kaupassa käyty kiillotuttamassa eikä se enää tietenkään ole yhtä kiiltävä kuin uutena, mutta ei siinä suurempia kolhuja ole. Mun tämä toinen kihlasormus on myös hopeinen ja siinä on muutama kivi (mitä lie zirkoneita tai jotain), hyvänä on sekin pysynyt ja ihan harmittaa luopua siitä kun tulee vihkisormus tilalle.

Me mentiin kihloihin silloin kun minä täytin 18 ja mies oli 23. Puolen vuoden seurustelun jälkeen, ilman että oltaisiin asuttu päivääkään yhdessä. Ja naimisiin ollaan menossa nyt elokuussa. Suosittelen tietenkin kaikille vähintään kymmenen vuoden seurustelua ja kymmenen vuoden yhdessä asumista. Ja ikää mielellään vähintään se 40, että varmasti tietää mitä haluaa. Mutta toisaalta, jos tuntuu siltä niin anna mennä vaan, kyllä ne epäilijät viimeistään naimisiin mennessä lopettaa.

Mä en ajatellut olevan tällä edes mitään väliä. Tuskin kukaan huomaa missä luokassa kirjeet lähetetään.

Noh, sit sä varmaan pidät jos haluat..

Mua henkilökohtasesti ei ajatus raskaudesta, synnytyksestä tai lapsen kasvatuksesta ahdista tippaakaan. Koska mä nyt suurinpiirtein tiedän mitä nuo asiat pitävät sisällään. Teoriassa tiedän mikä on normaalia ja mikä ei. Esimerkiksi miten raskaus etenee missäkin vaiheessa. Joten ehkä vähän (pikkusen) huono vertauskohta. Myönnän kyllä ongelmani kaiken kontrolloimisessa, meille ei esimerkiksi saa tulla vieraita ellei ole vähintään parin päivän varotusaika. Meille ei siis tulla yllättäen tuosta noin vaan. Polttarit on sinänsä pieni ongelma, kun kaikki tietää etten pidä yllätyksistä niin kukaan ei sellaisia järjestele. Enkä mä ymmärrä miksi tarvitsisikaan. Ylipäätään en ymmärrä mitä hauskaa on spontaaniudessa.

jos nyt mietitään "perinteisiä" häitä, niin yleensähän on... ...morsian ja sulhanen ...morsiamella valkoinen, pitkä hääpuku ja oheistuotteet (kuten kengät, laukku, viitta yms.) ...sulhasella tumma puku/saketti/frakki tms. ...vihkiminen kirkossa lauantaina ...hääjuhla sen jälkeen ...juhlassa ruokailu ja kakkukahvit ...hääkakun leikkaus ja ehkä se polkaisu ...häävalssi/häätanssi ...kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten kehittelemää ohjelmaa ...hääparin hääyö jossain kahdestaan, yleensä jotain spesiaalia järjestettynä joko hääparin tai kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten taholta Että näin perinteisiä..

Ehkä se kaikki yllätysahdistus ei liity siihen meikittä lähtemiseen. Tosin minä en kyllä mene viemään edes roskia, jos ei ole jotain meikkiä edes. Ja inhoan kaikkia yllätyksiä. Ahdistaa, jos en tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tästä syystä ei minulle tule 'perinteisiä' polttareita.

Hintaa kannattaa kysyä suoraan liikkeestä itsestään. Vaihtelee paljon, ja kannattaa myös vertailla.

Ei se piltti-etuliite juu tee purkista sen räjähtävämpää, mutta se tekee siitä ruuan säilytykseen tarkoitetun purkin. Jos jostain syystä joskus käyttäisin pilttipurkkeja tuikkukippoina laittaisin sinne jotain hiekkaa tai jotain että se nousis ylemmäksi ettei syty allaspalo. Ja koristeluun käyttäisin jotain ei_niin_paloherkkää_materiaalia. Ja polttaisin niitä ulkona. edit. Sanotaan nyt vielä sekin, että tuikkukipon pitäisi olla ylöspäin levenevä, ei kapeneva. Se, että juuri sinulle ei ole vielä käynyt mitään ei tarkoita etteikö voisi käydä. Mutta, kukin ottaa riskejä omalla harkinnallaan tietenkin. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.