Katajanmarja80

Varattiin samoihin aikoihin. Mutta meillä täällä pikkukaupungissa riitti mainiosti, kun varasi vuosi etukäteen juhlapaikan. Valitsemamme kirkon olis saanut varmaan vaikka viikon varoitusajalla, koska ei ole täällä kovin suosittu hääkirkko, vaikka ite siitä tykätäänkin.

Tätä korostaisin itsekin. Me valittiin hääpaikaksi luonnon puolesta todella kaunis paikka, joka ei kaivannut juuri koristeluja. Kattaus tehtiin raikkailla väreillä, mutta yksinkertaisesti ja koristeluna oli vain koivua ja ulkona muutama iso kukkaruukku. Eipä ollut paljon siivomista, mutta silti oli UPEAN näköistä, koska luonto ympärillä oli kauneimmillaan ja hääpaikka todellakin sisältäkin miljööltään todella siisti ja kaunis, eli ei kaivannut yhtään enempää koristeluja.

Hyvin sujui. Ilman vannehametta oisin ollut täysin pulassa, koska nytkin kompastelin helmaan kirkossa... Mutta siis hyvin sujui. vessakäynnit myös hoidin ihan itekseni.

Mä itesin ainakin siitä, että ostamani puku oli ainut, joka oikeasti istui mun päälle niin, että ei muuta tarvinnut tehdä kuin helmaa vähän lyhentää. Lisäksi hinta ja väri (punainen) olivat kohdallaan.

Mulle järjestettiin polttareissa myös morsiussauna, josta kuitenkin täytyi toi alasti juokseminen jättää luvuista, ettei saada Tampereen poliiseja perään! Me ei siis missään korvessa saunottu vaan ihan urbaanissa ympäristössä, joten vähän piti säätää... Myöskään vastaa en voinut heittää katolle saunan jälkeen nähdäkseni kumpi tulee tyttö vai poika. Onneksi meillä on jo lapset ollut tehtynä hyvän aikaa tuossa vaiheessa, joten tämä osuus muutenki voitiin jättää laskuista... Mutta mulla siis niin, että katajanoksilla vihdottiin, jotta muistaa, ettei avioliitto ole aina ruusuilla tanssimista. Selkään hierottiin suolaa, ettei vanha suola janota ja hunajaa, jotta elämässä on myös makeita hetkiä ja jauhoja, jotta leipä pysyy talossa.

Toi rodinointihan tuossa valkokullassa näkyy olevan se pieni käytännön ongelma, eli vuodessa kihlasormus muuttui jo vähän kellertäväksi. Onneksi nyt pienennyksen ja rodinoinnin jälkeen molemmat sormukset on taas yhtä kirkkaat!

Mulla oli kaulasa Kalevalan Lapsikoru, jonka sain joululahjaksi. Mulla on se hopeisena ja sopi hyvin yhteen valkokultaisten sormusten kanssa. Ranteessa oli hopeinen vaaleilla kivillä koristettu kapea ketju. Korviksia mulla ei ole ollenkaan.

Vein just molemmat pienennättäviksi, jonka jälkeen ovat kokoa 16.

Mulla oli olkapäät paljaana ja lisäksi hääpukuni oli kokopunainen, mutta eipä tuo tiettävästi ketään haitannut...

Karkauspäivä, koska mä kosin.

Lähimmät sukulaiset pyydettiin kahville, koska mies halusi. Mä en olis pitänyt mitään, koska mun mielestä kihlautuminen ei ole mikään juhlittava asia sinänsä, enempikin kahdenkeskinen asia vaan. Mitään virallistahan siihen ei liity.

Ei tippaakaan. Olin etukäteen varautunut jo tähän rumbaan, mikä nimen vaihtamisesta aiheutuu. Olen vaan odottanut sitä päivää, jolloin pääsen omasta sukunimestäni eroon. Syynä sekä kuluneiden vitsien vääntäminen mun vanhasta nimestä, sekä se, että en todellakaan halua edustaa enää tyttönimeni sukua millään muotoa. Välit siis aika olemattomat siihen suuntaan. Ei riitaisat, mutta sangen etäiset. Miehen suku sen sijaan on ottanut mut vastaan todella lämpimästi ja kun lapsetkin isän nimelle kastettiin, niin oli itsestäänselvää senkin puolesta, että myös minä häiden yhteydessä otan yhteisen sukunimen.

Mä lasken ainakin alusta asti. Mehän mentiin avioon vasta seitsemän vuoden ja kahden lapsen jälkeen, joten eipä tuo avioliitto paljon paina siinä kohtaa. Ei siitä ainakaan voida mitään laskea.

Ei sitten tippaakaan! Olen innolla odottanut sitä päivää, kun pääsen tyttönimestäni eroon. Ei ole kovin läheiset välit sukuun, joten eipä haittaa tippaakaan luopua tuon suvun nimestä. Lisäksi lapsilla oli jo isänsä sukunimi, joten mä olin perheen ainut eri nimellä. Nyt on kaikilla sama.

Meillä lapsia oli häissä paljon, koska monilla tutuilla on jo useempia lapsia ja itellämmekin kaksi pikkuneitiä valmiiksi. Me järjestimme lapsille oman nurkkauksen, piirustupaperia, vähän leluja, namia ja pikkupurtavaa ja muutaman leffan, niin homma toimi hyvin. Lisäksi meillä on sellainen juhlapaikka, jossa lapset sai juoksennella pihalla, oli keinut ja hiekkalatikko ja paljon tilaa. Ruokapöytiin ei laitettu kynttilöitä tms. ja muutenkin koitettiin pitää paikka turvallisena lasten kannalta. hyvin tuo tuntui toimivan. Aikuisten juhlatkin on ihan ok, mutta tottakai kun itsellä on jo lapset on täysin luontevaa ottaa lapset mukaan ja niin olivat vieraatkin ottaneet. Lapset toisaalta rentouttavatkin tunnelmaa ja olihan heistä toinen toisilleen myös seuraa.