Nellie

Mä kyllä tykkään mun sormuksista, jotka ovat keltakultaa. Tällä hetkellä vaan pidän enemmän hopeansävyisistä koruista enkä käytä kultaisia ollenkaan. Mies on ostanut mulle Nomination-sarjaa lahjaksi ja vasemmassa nimettömässä mulla onkin sarjaan kuuluva sormus. Viralliset sormukset on korurasiaan talletettuina.

JLS, meillä oli vastaavanlaiset häät ja kutsuteksti meni muistaakseni näin... Häät eivät synny kukista tai hääkelloista tai kynttilöistä, kirkon kuoreista tai pitseistä. Ne eivät kaipaa suurta väenpaljoutta tai avaraa näyttämöä. On vain kaksi ihmistä ja heidän rohkeutensa jättää taakseen yksi elämä ja löytää toinen luottaen toisiinsa ja osoittaen todellista kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta, antaen toisilleen voimaa ja rakkautta valmiina kohtaamaan mitkä tahansa vastoinkäymiset, joita tulevat vuodet saattavat tuoda. -Pam Brown- Sanoimme toisillemme tahdon silloin ja siellä. Tervetuloa kotiimme juhlistamaan avioliittoamme kakkukahvien merkeissä silloin ja silloin.

Me ollaan menty salaa naimisiin. Suuret eikä pienemmätkään juhlat ole meidän tyylisiä vaikka alkuun niitä mietittiinkin, kun tiesimme perheidemme odottavan hääjuhlia. Mikään vaihtoehto ei kuitenkaan kuulostanut omaltamme ja niimpä päätimme päivän olevan Meidän Kahden Päivä ja meidät vihittiin pienessä kappelissa ystäväpariskuntamme ollessa todistajina. Vihkimisen jälkeen juhlistimme avioliittoamme käymällä yhdessä syömässä hieman paremmassa ravintolassa. Alunperin meidän piti lähteä häämatkalle heti seuraavana päivänä ja laittaa lähtiessä sukulaisille kortit postiin, jossa naimisiinmenosta tiedotettiin ja kutsuttiin heitä kahville kotiimme seuraavana vkl, mutta sairaslomani sotki matkasuunnitelmat. Pidemmällä häämatkalla käytiin vasta 1-v. hääpäivänä. Rahaa meillä meni vihkipäivään pukeutumisineen, kampauksineen, ruokailuineen yms. yms. sekä sukulaisten kahvittamiseen n. 1500€. Häämatkaan sitten varmaan saman verran tosiaan vuotta myöhemmin. Mutta ratkaisumme oli meille ehdottomasti oikea ja hääpäivä tosiaankin ikimuistoinen!! Ja itseasiassa kovasti saatiin kehuja todistajilta vihkitilaisuudesta ja perheiltämme sitten myöhemmin.

Me ollaan miehen kanssa molemmat toisella kierroksella. Naimisiin mentiin kahden vuoden seurustelun ja vuoden avoliitossa asumisen jälkeen eli suhteellisen nopealla aikataululla. Meille molemmille oli jo lyhyen seurustelun jälkeen aivan selvää, että toinen on sellainen ihminen jonka kanssa haluaa loppuelämän viettää. Itselläni oli aivan ehdoton varmuus tästä liitosta. Ja näin kliseisesti voisin sanoa (ensimmäinen avioliittoni oli nuorena solmittu eikä kestänyt kun muutaman vuoden) että tavatessani mieheni, niin oikein oivalsin mitä on hyvä parisuhde ja yhteiselämä ja tätä avioliittoa todella tahdoin ja tahdon edelleen. Mieheni oli myös varma tunteistaan ja yhteisestä elämästä, mutta häntä mietitytti että avioituuko ihmisten mielestä liian nopeasti, kun edellisestä erosta oli kulunut vasta kolme vuotta. Mutta muuten meillä ei ollut sen korkeampia kynnyksiä avioitua eikä aikaisemmat epäonnistumiset ainakaan negatiivisesti vaikuta suhteeseemme. Toki koen että eletty elämä on muovannut meistä hieman erilaisia ihmisiäkin kuin esim. minä ensimmäistä liitoani solmiessa 14 vuotta sitten. Mutta luulen ettei sinun miettimiin kysymyksiin ole yksiselitteisiä vastauksia, vaan asiat on enempikin kiinni millaisia ihmiset ovat ja miten asiat kokevat.

Meara, meillä oli vastaavanlaiset juhlat viime vuonna eli vihkimisen jälkeen käytiin todistajien/ystäväpariskunnan kanssa syömässä ja mukana oli myös minun lapset eli 6 henkeä. Olimme mieheni kanssa käyneet etukäteen ravintolassa sopimassa menun ja varaamassa kabinetin, jota myös henkilökunta suositteli. Vihkimisen jälkeen sitten hienosti pukeutuneena siirryimme sinne ruokailemaan pitkän kaavan mukaan ja olimme oikein tyytyväisiä ratkaisuumme. Eli kabinetin varaamista minäkin suosittelen Martsu79 kanssa samoin perusteluin.

Edelliseen kysymykseen en kyllä osaa vastata, mutta noin yleisellä tasolla.. Kotkassa on keskustassa kampaamo Star ja sen yhteydessä kauneushoitola Model, joita osaan suositella. Oon aikanaan käyttänyt itse heidän palveluitaan kuten useat ystävänikin. Itse kävin viime vuonna kampauksessa HAC Juustilla, josta sain kampauksen sekä meikin ja olin oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä mun mielipidettä asiaan.. Me eletään uusperheenä, jossa asuu lapsia molempien edellisistä liitoista ja kyllä me ollaan perhe siinä missä muutkin eli itse kyllä pahastuisin jos meille tulisi kutsu jossa vaan osa porukasta kutsuttaisiin ja esim. toisen lapset jätettäisiin huomiotta.

Me mentiin salaa naimisiin alkuvuodesta, se oli selkeästi meidän vaihtoehto. Ainoat jotka asiasta etukäteen tiesivät, olivat todistajina olleet ystävämme. Sukulaisille lähetimme kortit, joissa asia paljastettiin ja samalla kutsuttiin kahvitilaisuuteen kotiimme. Kyllähän siitä hirveä haloo nousi muutamalta ennakkoon arvatulta suunnalta, mutta oltiin ja ollaan edelleen tyytyväisiä ratkaisuumme.

Meillä taas kävi niin, että alkuun meidän piti mennä kihloihin yhteisellä ulkomaanmatkalla keväällä; mies oli siis kosinut ja oltiin sovittu että matkalla laitamme sormukset. Ennen matkaa miehelle tulikin sitten hurja työputki että hän lähestulkoon asui töissä edeltävät viikot ja yksinkertaisesti ei ehditty ostamaan sormuksia. Niin asia sitten jäi.. Muutama kuukausi välissä vierähti ja kesäloman ensimmäisenä päivänä käytiin tilaamassa sormukset. Kaiverruksiin tuli vain nimi ja vuosi; itseasiassa täytyy tunnustaa etten tarkkaa sormustenlaittopäivää edes muista ja nyt on vihkipäivästä tullut jo muutenkin merkityksellisempi muistopäivä.

Meillä oli sukulaisille hääjuhla/kahvitus kotonamme viikon päästä vihkimisestä. Itse hössäsin kaiken tarjottavan valmiiksi ennen vieraiden tuloa ja emäntänäkin häärin, ei mua haitannut enkä olis omassa kodissa osannut olla mihinkään puuttumattakaan. Olimme pukeutuneet hieman juhlavammin, miehellä puku ja mulla iltapuvun alaosa yhdistettynä sellasen juhlavamman puseron kanssa. Vieraista toiset olivat pukeutuneet paremmin ja toiset eivät, vaikka muutama vielä pukeutumista etukäteen varmistelikin, mutta ei mua sekään haitannut. Ilta oli kuitenkin tosi onnistunut ja tunnelma rento ja mukava, mitä haettiinkin.

Miehen sukunimen otin minäkin, muuta en edes miettinyt.. Ja pääsin vihdoin eroon nen-loppuisista sukunimistä.

Itse olin vuosia sitten isoissa maalaishäissä, jossa vieraita oli 250. Morsian oli äitini serkku, mutta minua muutaman vuoden vanhempi. Hääpari meni vihkimisen jälkeen kuvattavaksi ja vieraat odottelivat juhlapaikan pihalla kuumassa auringonpaahteessa melkein pari tuntia. Kaikki kävi hitaasti ja kankeasti, tietenkin kun vierasmäärä oli iso ja tuntui kestävän iäisyyden ennenkun häävalssi oli tanssittu; se olikin ainoa ohjelmanumero. Harmittelin hirveästi etten ottanut 3kk vauvaamme mukaan, vauvan varjolla olisimme päässeet häipymään aikaisemmin, mutta heti häävalssin jälkeen poistuimme.

^ Samaa mieltä minäkin. Ja kääntäen asian niin päin, että mitä ajattelisin asiasta omien tyttärieni kohdalla, niin kyllä kaikessa hiljaisuudessa toivoisin että nauttisivat nuoruudestaan ja jaksaisivat odottaa, kun elämässä on niin paljon muitakin ihania asioita. Saatan myös kuulostaa tylsältä vanhalta akalta, mutta samaa toivon teillekin, nauttikaa nuoruudesta ja toisistanne, kiirettä ei ole minneen.

Meillä oli häiden aikaan ikää 34 ja 39 vuotta ja avioliitto molemmille toinen. Pitkään pähkäiltiin millaiset häät vietämme ja päädyttiin sitten hyvin pienimuotoiseen tilaisuuteen eli salaa mentiin naimisiin, vihkiminen tapahtui kappelissa ja todistajina oli ystäväpariskuntamme, jotka ainoina asiasta tiesivät. Vihkimisen jälkeen käytiin syömässä ravintolassa, josta oltiin etukäteen varattu kabinetti ja ruoat. Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa lähteä häämatkalle. Olimme kaikki pukeutuneet juhlavasti todistajia myöten. Itselläni oli iltapuku ja olin käynyt meikattavana ja kampaajalla. Hääkuvassa käytiin myös.

^ Näin myös meillä!