Lyrica

Meillä oli ihmisillä mahdollisuus tavallisille a4-kokoisille valkoisille ja kellertäville papereille kirjoittaa joko pelkästään nimensä tai sitten kirjoittaa runo, onnentoivotus jne.Paperit olivat siistissä kansiossa, jota oli helppo kierrättää. Tarkoitus oli, että nämä tekstit sitten leikkaan ja liimaan meidän albumiimme kuvien viereen. Kivastihan noita kirjoituksia tuli ja muutama hieno piirroskin, kun oli lapsilla oma väritysnurkkaus. Ongelmaksi tuli vaan se, että aika pian oli joku napannut kansiossa kiinni olleen kuulakärkikynän ja ihmiset olivat löytäneet paksun mustan tussin, jolla kirjoitukset oli pääosin tehty. Ovat aika tilaavieviä nyt ja jokseenkn myös epäselviä, etten ole vieläkään keksinyt, miten saan fiksusti liitettyä albumiin. Toki kuvatkin ovat vielä laittamatta, kun ei ole enää mikään kiire.

Mielestäni myös tärkeintä on tuo juhlakalujen paikallaolo. Minun mieheni polttarit oli kuitenkin järjestetty ajatuksella, että kaveriporukka lähtee reissuun joka tapauksessa, vaikka sulholla olisi muuta ohjelmaa. Reilua! Polttarit kun olivat monelle perheelliselle kaverille syy saada vaimolta lupa viikonlopun reissuun ja ajattelivat, että järjestävät kaveriporukan kesken kivaa niin, että enemmistö pääsee. Jos sulho sattuisi kuulumaan vähemmistöön, niin voi voi. Arvaatte varmaan, ettei sulho ollut kovinkaan kiitollinen kavereilleen polttareistaan.

Tänään maksoin pitopalvelun laskun, joka oli laskuista isoin, mutta silti pienempi kuin oletin. Hyvä niin päin. Muuten uupuu enää kuvaajan lasku ja kiitoskorttijutut.

Puolet kutsutuista lapsista jäi tulematta, eli vanhemmat olivat omasta halustaan jättäneet kotiin, mutta mahtuihan sitä joukkoon melkein 20 eri-ikäistä lasta, joista suurin osa 1-5-vuotiaita. Näille pienille oli pöydissä odottamassa pienet omalla nimellä varustetut puuhapussit ja alunperin suunnitellun hoitohuoneen sijaan oli järjestetty väritysnurkkaus, koska hoitohuoneelle ei ollutkaan tarvetta. Lisäksi alkuillasta oli yksi laululeikki-ohjelmanumero suunnattu lapsille. Näillä eväillä lapset viihtyivät tosin hyvin, toiset yllättävänkin myöhään. Hyörivät ja pyörivät siellä jaloissa ja nauttivat toisten samanikäisten seurasta ja käsitykseni mukaan myös heidän vanhemmillaan oli hauskaa. Kaikki halukkaat pikkutytöt ja pikkupojatkin pääsivät "prinsessan" eli minun sylissäni käymään ja monien kanssa tanssinkin. Koin, että lasten mukanaolo teki häistä oikean perhejuhlan. Vähän etukäteen jännitin pienten lasten määrää, mutta kirkossakaan ei kenenkään ääni ollut häiriöksi. Ainoa itkukohtaus, jonka itse kuulin, oli omalta tyttäreltämme, mutta sekin loppui lyhyeen, kun hoitaja löysi tytölle laukustaan maissinaksuja. Jälkeenpäin kuulin kyllä, että pari ihmistä oli mennyt kesken siunaamisen lapsen kanssa kirkon takaosassa olevaan leikkihuoneeseen.

Me saatiin itseasiassa positiivista palautetta istumajärjestyksestä aika paljonkin, vaikka pitkään sitä mietin ja monia eri vaihtoehtoja kehittelin. Negatiivista palautetta istumajärjestyksestä tuli kyllä suoraan ja jo heti paikan päällä sulhasen sisaruksilta, mutta tämä oli odotettavissa joka tapauksessa. Kummallakin oli kyllä omia sukulaisia samassa pöydässä, mutta ilmeisesti sitten vääriä sukulaisia ja siskon mielestä hän istui liian lähellä hääparia ja veljen mielestä hän istui liian kaukana. En jaksanut pahoittaa mieltäni moisesta palautteesta.

900 e maksoi, neljä henkeä bändissä ja soittivat ilmeisesti viisi settiä. Jäivät nimittäin vielä soittamaan, kun itse lähdimme sulhon kanssa paikalta. Itse oli erittäin tyytyväinen bändin soittoon ja lauluun ja vieraat kiittelivät kovasti, joten voisi sanoa, että nappisuoritus. Illan soittojen lisäksi, bändin laitteet olivat kaasojen käytössä koko päivän ajan eli saivat hyödyntää ohjelmissa ja taukomusiikissa kunnon laitteita. Bändi soitti monipuolisesti perinteistä lavatanssimusiikkia ja lisäksi vähän rockimpaa illan pimetessä. Juuri meidän makuun.

Ja jos haluat ns. normaalilla hinnalla auton, niin kyseessä on sit joku vanha Corolla. Ei ihan mun käsitys hienosta autosta.

^ Kyllä mäkin oon aina ajatellut lahjarahaa antaessani niin, että pitäähän sillä summalla jotain saada ostettuakin. Vaikka olisi kuinka huono elämäntilanne, en kehtaisi vitosen kanssa mennä mihinkään juhliin.

Sen verran on nyt mieli muuttunut, kun on tilille lahjarahoja tipahtanut, että 30 euroa kuudelta aikuiselta yhteensä on kyllä aika vähän. Varsinkin, kun neljä näistä on töissäkäyviä ihmisiä. 5 eurossa ei mielestäni ole edes enää antamisen ajatusta häälahjaksi.

Eli näistä ajoista on vähän työnjako muuttunut. Bestman ei tee mitään ja kaasot jakavat hääpäivän seremoniamestarina toimimisen keskenään. Kovin paljoa ei ole apuväkeä etukäteen kuormitettu. Omat vanhempani ovat auttaneet minua omasta halustaan todella paljon ja sulhanen on nyt näin häiden alla tehnyt vähän osuuttaan järjestelyihin. Hääpäiväksi on tehtävät jaettu tasaisesti minun sukulaisilleni niin, ettei kukaan kuormitu liikaa, mutta toisaalta niin, että pienet tytöt ovat saaneet tekemistä, kun ovat niin halunneet. Jännityksellä odotetaan, kuinka olen muistanut asiat delegoida.

Meillä ei bestmanilla ole mitään roolia kirkossa, kun ei ole sormusten vaihtoa. Toinen kaasoista ottaa kimppuni huostaansa, mutta hänkään ei jää seisoskelemaan.

Meille ilmoittautui kolme kutsumatonta, aveceja nämäkin. Kaksi oli sulhasen serkun tyttöystäviä, joista nämä serkut kyllä kysyivät sopiiko tuoda. Sulhanen ei tiennyt tyttöystävien olemassaolosta, vaikka ilmeisesti molemmat suhteet ovat kestäneet yli vuoden. Kolmas kutsumaton olikin sitten sulhasen kaverin tuore tytsy, josta emme tienneet, vaikka ko. kaverin kanssa olemme olleet useastikin tekemisissä. Mua ottaa päähän, että kaveri koki oikeudekseen vain ilmoittaa tuovansa naisen sen sijaan, että olisi kysynyt asiasta. Ärsyttää myös, että kutsujen lähtiessä laitoimme tarkoitukselle kaverille ilman avecia kutsun, koska hänellä oli juuri mennyt parisuhde poikki.

Ilmoittautumisen deadline oli ja meni ja kyllähän ne ihmiset viime tippaan jättivät ilmoittamisen, mutta suurin osa onneksi ilmotti itsestään. Omista sukulaisistani vain kaksi jätti ilmoittamatta mitään, mutten aio heille soitella vaan oletan, etteivät tule. Sulhon sukulaisista puolet jätti ilmoittamatta mitään ja sulho päätti, ettei soita kaikkia läpi, vaan soittaa parille, joiden oletti olevan tulossa. Jos joku tulee siitä huolimatta, ettei ole itsestään ilmoittanut eikä siten ole istumajärjestyksessä eikä pitopalvelun syöjämäärissä, niin meillä on kyllä yksi tyhjä pöytä varattuna näitä varten, syövät viimeisenä, jos ruokaa riittää.

Mä oon kans ihmetellyt, että miksi nykyaikana vanhempia onnitellaan tai ylipäänsä kätellään. Viime kesän häissä en tiennyt mitä niille käteltäville vanhemmille sitten pitäisi sanoa, kun kohdalle tulevat. Hääparille toivotetaan onnea, mutta... taisin vaan tuntemattomille vanhemmille esitellä itseni ja tuttuja tervehdin. Meillä siis käteltävänä olemme vain me, koska tuon kättelyn tarkoitus on kai nimenomaan onnittelu.

^ Siltä osin voin kyllä moittia tätä kaasoasi, että olisi hän voinut siinä vaiheessa, kun elämässä alkaa olla kaikenlaista hektistä juttua, sanoa, ettei pystykään hoitamaan kaason pestiä ja olisit ehtinyt vielä saada hankittua hänen tilalleen jonkun hommaan kykenevän. Ylipäänsä tuollaiset viime tipassa hääjuhlan kulkuun vaikuttavat asiat ovat ikäviä ja siinä vaiheessa myös huonoa käytöstä, kun asiat eivät oikeasti tapahdu ihan yllättäen. Eli mielestäni ei ole kohtuutonta vaatia kaasoltakin pelisilmää.

Meillä ainakin on kuvaajaksi valittu harrastelija ja luotan häneen kuin ammattilaiseen nähtyäni hänen kuviaan. Ei alan koulutus aina tarkoita, että saisi sellaisia kuvia kuin haluaa, mutta hinta on varmasti koulutuksen mukainen.

Kangasalan kirkossa riisiä saa heittää, kohtuudella.

Kiva kuulla, että tykkäsit tilasta. Meillä on tuolla juhlat 7.8. ja tähän on tosiaan hienosti sujunut yhteydenpito emännän kanssa. Mielestäni toi avainten saanti noin ajoissa on todella iso plussa. Jos vaikka olisi vähän vähemmän stressiä viimeisenä iltana.

Me varattiin viime elokuussa pitopalvelu ja silloin sovittiin alustavasti myös menusta. Tarkempi palaveri on reilu viikko ennen häitä, vaikka pitopalvelulle olisi riittänyt vasta muutamaa päivää ennenkin. Silloin myös pitää vasta ilmoittaa syöjien tarkka määrä. Meillä on siis vielä servettien väri valitsematta ja menuun tulee muutamia pieniä muutoksia ja kakku on päättämättä, vähän suuntaa on kuitenkin annettu. Mutta pakko luottaa, että pitopalvelulle oikeasti riittää noin lyhyt aika.

Meillä on kyllä vielä kolmisen viikkoa aikaa ilmoittautua ja vajaasta 200 kutsutusta on ilmoittautunut 45 tähän mennessä. Odotan ja katson, kuinka paljon vielä ilmoittautuu ja ainakin sitten soittelen ne läpi, jotka ovat aikaisemmin puhuneet siihen tyyliin, että tulisivat. Meilläkin kuitenkin on istumajärjestys ja pitopalvelulle pitää ilmoittaa tarkkaa syöjien määrä, joten kyllä ilmoittautumisilla oikeasti on väliä...

En ole varma, olenko jo tähän vastannut, mutta vastaanpa nyt varmuuden vuoksi. Itse en harmittelisi, vaikkei häissä olisi lainkaan kimpun heittoa, koska mielestäni se on jotenkin vaivaannuttavaa. Itse en aio myöskään kimppuja heitellä eikä heitellä sukkanauhaakaan, kun varsinkin tämä jälkimmäinen on mielestäni varsin typerä ohjelmanumero. Toisaalta meidän vieraissa on aika vähän naimattomia aikuisia, joten ehkä on heidänkin kannalta kiva, ettei tarvi olla huomion keskipisteenä naimattomuutensa perusteella.

Juu, juu. Kutsut tottakai lähtee tai siis lähti jo. Miksi ei lähtisi?

Meille tulee Romanssi (elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi) ja Elviksen Love me tender, kanttorille ja papille sopivat.

Tulin tässä pohtineeksi sellaista, että kuinka usein naisten polttarit oikeasti aiheuttavat samanlaista päänvaivaa joko etu- tai jälkikäteen kuin miesten polttarit? Tulee sellainen tunne, että tässä(kin) asiassa naiset ovat sen verran fiksuja, että toiselle polttareita järjestäessä naiset kunnioittavat niin juhlakalun kuin tämän perheenkin sääntöjä/toiveita siinä määrin, ettei ainakaan polttareiden takia tarvitse miettiä häiden perumista. Mikä noita miehiä siis oikein vaivaa?

Säästössä on kyllä koko häiden budjetti, joka ylittänee 10 000 euroa muutamasta satasesta tuhanteen euroon. Molempien vanhemmat halusivat osallistua kustannuksiin ja kiitollisina olemme avustuksen ottaneet vastaan ja näin ollen meille itselle jääkin vain noin puolet kustannuksista maksettavaksi. Toisaalta, en ole vielä omille säästöillekään suunnitellut muuta käyttöä, koska olen varautunut appivanhemmille maksamaan joka pennin takaisin, jos häiden suhteen tulee jotain vaatimuksia. Otamme rahat lahjana vastaan, muutoin emme.