Ivanka

^ Se oli itse asiassa tässä postauksessa se tarkoittamani sormus. Nyt kun tarkemmin katson niin varmaankin tuo kuva vääristää sen verran, että kyseessä tosiaan on "vaan" kelta- tai punakulta. Olisin kiinnostunut sellaisesta selkeän vaaleanpunaisesta, punakulta on liian oranssia/punertavaa makuuni. Mutta toisaalta oikeasti vaaleanpunaista metallia saisi varmaan vaan jollain pintakäsittelyllä, joka kuluu sitten helposti pois. Ei varmaan mikään erityisen järkevä ratkaisu pitkäaikaiseen ja ahkeraan käyttöön.

Näin tuolla kihla-/vihkisormusten kuvaketjussa eräällä käyttäjällä ihanan vaaleanpunaista metallia olevan sormuksen. Sormus näytti olleen Sandbergin korurasiassa. En muista nyt millä sivulla se oli ja viesti taisi jo olla aika vanhakin, mutta osaako kukaan yhtään kertoa tästä metallista/väristä lisää? Eli minkälainen metalli voidaan värjätä vaaleanpunaiseksi? Miten hyvn värjäys pysyy, miten helposti siihen tulee naarmuja? Kuinka usein sormuksen joutuu värjäämään uudelleen ja saako siitä aina samanvärisen uudelleen? Ja saako näitä värjättyjä metalleja miten helposti eri valmistajien valmismallistoista vai pitääkö tällaiset värimetalliset sormukset aina erikseen teetättää? Olen aika newbie näissä sormusasioissa, mutta asia alkaa pikkuhiljaa tulla ajankohtaiseksi. Kiitos siis, jos jaksatte vastailla!

Tosi yllättävää, että tällainen tosi pieni yksittäinen tapahtuma voi saada niin suuret mittasuhteet ja kuinka tärkeä tai jotenkin tosi erityinen tapahtuma kosiminen joillekin on. Itse pitäisin omaa suhdettani jopa jotenkin viallisena, jos naimisiinmenosta ei puhuttaisi ollenkaan ja silti se olisi vähintään sen naisosapuolen huulilla koko ajan. Siis että mielessä pyörii vaan "milloin se mies oikein älyää kosia, milloin, milloin?" ja vihjaillaan vaan koko ajan asiasta ja mietitään, mten kosinta tapahtuu. Siis kyllähän nyt suhteessa pitää pystyä puhumaan tällaisesta asiasta! Ei kai kihloista/naimisiinmenosta puhuminen mitenkään vie sen varsinaisen kosinnan hohtoa tms.? Jos itse arvioisin omaa tämän hetkistä kosintatilannettani näiden keskustelujen perusteella, pitäisi minun kai sitten tulkita niin, että olemme avokin kanssa kihloissa - olen kysynyt avokilta, mennäänkö naimisiin ja hän on vastannut myöntävästi. Lisäksi hän on monta kertaa itse aloitteellisesti minulle ilmoittanut, että haluaa ehdottomasti mennä kanssani naimisiin. Ihan sellaisten vakavien keskustelujen yhteydessä siis, ei vaan puolivitsillä heitettynä. Haluamme siis molemmat yhteisellä, ääneen sanotulla päätöksella naimisiin ja olemme jopa suunnitelleet, millaiset sormukset haluamme ja mistä ne mahdollisesti hankimme. Olemme myös lyhyesti keskustelleet varsinaisen hääpaikan valinnasta - avokki kun haluaisi viettää häitä Hangossa. Kaikesta tästä huolimatta emme todellakaan itse pidä itseämme kihloissa olevana parina. Ymmärrän ketjun aloittajaa siinä mielessä, että itse olen hyvin materialistinen ja pelkästään tuo huono laatu kyllä harmittaisi itseänikin saati sitten jos se sormus olisi vielä rumakin (mikä ei edes ketjun aloittajan tapauksessa ollut mikään ongelma). MUTTA! Sen verran hienotunteisuutta voisi harrastaa, ettei sitä siinä kosintatilanteessa töksäytä. En kyllä ymmärrä sitäkään, miten joku ei tiedä, mihin sormeen kihlasormus laitetaan. Toivottavasti jo molemmat olette kuitenkin toipuneet tuosta selkkauksesta ja hääsuunnitelmat ovat hyvällä alulla

^ Munkin mielestä toi on oikeastaan aika kiva Yleisesti omia kammotuksiani ovat - (pitkä)hihalliset puvut - puhvimaiset yläosat - kasarityyli - ylipitkät laahukset - liialliset läpinäkyvät pitsiosiot Muuten ei oikein voi kallistua, onko yksinkertainen vai runsas/röyhelöinen/yksityiskohtainen parempi. Vaikka monesti arkipukeutumisessa suosin yksinkertaista linjaa, hääpuvuissa tämä on kyllä niin pukukohtaista, mikä näyttää hyvältä. Tässä vielä yksi huono versio runsaasta hääpuvusta: (Kvan alkuperäinen sijainti: linkki)

Se, mikä on hyvä naimisiinmenovauhti, on tietty aina yksilöstä kiinni. Mielestäni myös se, minkälaisen merkityksen kukin antaa avioliitolle, vaikuttaa oleellisesti siihen, miten nopeasti on hyvä mennä naimisiin. Joillekin avioliittohan voi olla lähinnä juridinen sopimus ja jos näin on, mielestäni naimisiin voi mennä nopeastikin. Jos taas naimisiinmenon näkee ensisijaisesti sellaisena rakkaudentunnustuksena ja sen virallistamisena - kuten varmaan suurin osa ajattelee - olisi mielestäni hyvä seurustella ainakin pari vuotta, että alkuhuuma menee ohi. Alkuhuumassa on "vain" rakastunut eikä rakkaus silloin ole vapaaehtoinen päätös, enemmän väistämätön pakko Parin vuoden jälkeen mielestäni vasta oikeasti tehdään päätös siitä, haluaako toisen kanssa jakaa elämänsä. Olen seurustellut nyt kolmisen vuotta ja asunut avokkini kanssa siitä reilu kaksi vuotta. Haluan ehdottomasti mennä joskus naimisiin, mutta oikeastaan enemmän kuin siitä varsinaisesta naimisiinmenosta pidän naimisiinmenoajatuksella leikkimisestä ja suunnittelusta. Mitään konkreettista en ole vielä edes varsinaisesti miettinyt, kivempi vaan tietää, että sitten joskus on senkin aika. Kihloissakaan emme vielä ole eikä se ole tiedossa lähivuosinakaan. Osittain tämä naimisiinmenon/kihlautumisen venyttäminen liittyy siihenkin, että emme kummatkaan ole mitään lapsi-ihmisiä emmekä aio tehdä lapsia. Molemmat olemme myös kohtalaisen nuoria, joten mukavampi, kun jättää jotain kivaa uutta tulevaisuuteenkin!