Keisari Iku-Kaaho

Minä nimenomaan kysyin, että kuinka kauan pitää tavan olla lainassa, että sen voidaan katsoa tulleen osaksi lainaajakulttuuria. Kyllä kristinuskossa ja kulttuurissamme on sitä lainaa, vaikka lainaaminen on tapahtunut kauan sitten. Jos pitää riittien lainaamista loukkaavana, niin silloin on luovuttava paljosta, jos aikoo kunnioittaa muiden tapoja. Verrataanpa vielä varastamiseen: Jos varastan lompakon tänään, niin tuleeko siitä lompakosta minun vuoden kuluttua? Kymmen vuoden? Sadan vuoden kuluttua ehkä? Mielestäni se on vielä kuollessanikin varastettu lompakko. Se, että kristityt (tai suomalaiset ylipäätään) ovat lainanneet tapojaan kauan sitten, ei tarkoita, että ne olisivat muuttuneet miksikään muuksi kuin lainaksi. Ja on vääristelyä tai kaunistelua väittää, että kristinuskoon on liitetty pakanauskomuksia vain tietyiltä osin. Kristinusko on suunnilleen 100-prosenttisesti lainaa. Lähes kaikki Raamatun tarinat löytyvät vanhemmista tarustoista. Sitten on myös hieman eri asia mennä jonnekin kirkkoon tai moskeijaan shortseissa tai muuten osoittamaan mieltään kuin omissa juhlissaan tehdä oman mielensä mukaisesti. Jos kristitty tulee ateistin tai pakanan häihin, niin siellä mennään ateistisen tai pakanallisen maailmankatsomuksen mukaan eikä kristillisten arvojen mukaan. Suomi on maallistunut maa huimasta kirkkoon kuuluvien määrästä huolimatta, joten useimpien ev.lut. rituaalien voidaan katsoa suomalaiseen kulttuuriin ilman sen suurempaa uskonnollista sisältöä. Jo mainitsemani kaste on hyvä esimerkki: vanhemmat saattavat kastaa lapsensa uskomatta jumalaan, ihan vain sukulaisten iloksi/painostuksesta tai tavan vuoksi. Se uskonnollinen sisältö kasteessa tai vihkimisessä on loppujen lopuksi harvalle toimituksen keskeinen osa. Sitä paitsi varmaan melkein kaikki temput ja jutut ovat osa jotain uskontoa, joten on todella vaikea keksiä mitään ihan uutta. Jos järjestää juhlat, jotka eivät loukkaa kristittyjä, niin saattaa tulla tietämättömyyttään käyttäneeksi jotain hindujen tai bahailaisten rituaalia muistuttavaa juttua. Minun on vaikea uskoa, että kaikki muiden vakaumuksen kunnioittamisesta kirjoittavat ottavat aina selvää kaikista tavoistaan tai juhliensa osioista, etteivät ne vahingossa ole minkään uskonnon osia tai muistuta niitä läheisesti. Jos mukaan sotketaan vielä muut vakaumukset kuin uskonnolliset, niin voisin todeta, että jokainen tehotuotettua lihaa läsnäollessani syövä pakottaa minut katsomaan vakaumukseni vastaista toimintaa. Lihan syöminen nyt kuitenkin kuuluu kulttuuriimme, joten enpä jaksa moisesta pillastua. Itse yritän elää siten, etten tarkoituksellisesti loukkaa muita tai loukkaannu liian herkästi. En kuitenkaan anna muiden vakamusten, uskonnollisten tai muiden, hankaloittaa omaa elämäni kohtuuttomasti. En aio jatkossakaan mennä kirkkoon bikineissä tai sännätä jumalanpalvelukseen huutamaan iskulauseita. En kuitenkaan aio varoa jokaista sanaani joka paikassa, jotten nyt loukkaisi kenenkään vakaumusta, enkä odota muidenkaan koko ajan varovan sanojaan minun lähelläni. Tämä alkaa olla niin pahasti OT, että ehkä on parempi, jos lopetan tähän. Hyvää joulua vaan kaikille, minkä kunniaksi sitä nyt itse kukin viettääkään. Joulu-sana muuten on pakanallista perua .

Aikanaan tuo porsaan syöminen on ollut ihan suoraa lainausta roomalaisten rituaalista mutta kinkku on muuttunut aikojen saatossa pelkäksi traditioksi. Kun otit puheeksi kasteen eli veden valelun lapsen päähän. Entä jos tuota harjoittaisivat uskonnottomatkin vaikka sata vuotta tai viisisataa vuotta? Olisiko se enää uskonnollinen rituaali vai olisiko siitä tullut vaan ihan perinne kuten kinkusta? Tämä on se pointtini: Jos jonkun uskonnon tavan ottaa uskonnottomaan käyttöön, on se aluksi loukkaavaa (miksi?) sen uskonnon tunnustajille. Vähitellen tavan uskonnollinen sisältö hämärtyy ja katoaa ja uskonnollisesta rituaalista onkin tullut vain tapa ja perinne. Kasteelle voisi käydä kuten joulukinkulle. Meillä ei kovin monia perinteitä olisi, jos kukaan ei ikinä olisi kehdannut tai uskaltanut lainata muista uskonnoista tapoja. Itselleni ei tulisi mieleenkään "kastaa" lastani, jos sellaisen joskus hankin. Silti en voi ymmärtää loukkaantumista, jos joku uskonnoton haluaa valella vettä lapsen pään päälle uskonnottomassa nimenantojuhlassa. Voihan tuolle perheelle vesi symboloida jotain tärkeää ja valelu on kultturissamme tuttu tapa. Suurin osa lapsensa kastavista ei usko ev.lut. kirkon opetuksiin (kirkon omien tutkimusten mukaan jäsenistä alle puolet uskoo opetuksiin). Eivät kaikki vanhemmat usko mihinkään jumalaan, vaikka kirkkoon kuuluvatkin. Rienaavampaa on mielestäni se, että juhlia (kaste, häät, hautajaiset) juhlitaan kristillisin menoin, vaikka kukaan perheestä ei piittaa pätkän vertaa kristinuskosta. Tämähän on nykyään tavallista. Kun vielä otetaan huomioon, että suomalaisista yli 80 % kuuluu ev.lut. kirkkoon, niin ehkä olisin oikeana kristittynä enemmän huolissani näistä nimikristityistä, jotka ovat kristittyjä vain traditioiden osalta, kuin niistä harvoista ei-kristityistä, jotka ehkä joskus lainaavat jotain "kristillistä" omiin juhliinsa. Jostain uskonnollisesta perinteestä voi tosiaan ottaa vain sen kuoren ja antaa sille uuden sisällön. Näin on tehty kautta aikojen ja näin tullaan jatkossakin tekemään. Tuskin kukaan tekee niin loukkaamistarkoituksessa, vaan siksi, että kulttuurimme tarjoaa jonkun mallin, esim. veden valelu nimenannon yhteydessä, jonka alkuperäinen merkitys on heikentynyt mutta joka tapana on kaunis ja tuttu. Siksi tapa jää elämään, vaikka alkuperäinen syy unohtuu (vrt. kinkku). Vain me, jotka elämme murrosajassa, kiinnitämme huomiota muutoksiin. Jos kinkku on nyt itsestäänselvyys pelkkänä jouluruokana, ei se ole aina ollut sitä, se on ollut osa uskontoa. Tuhannen vuoden päästä joku veden valelu voi olla vastaava tapa ilman uskonnollista merkitystä.

Muotoilin asiani edellisellä kerralla varmaan epäselvästi, koska molemmat kommentoijat tuntuvat missanneen pointtini. Melko hiljattain Metro-lehdessä oli Jaakko Heinimäen kolumni, jossa hän käsitteli suomalaisen joulun sekalaisia juuria. Esimerkiksi porsaan syöminen on peräisin roomalaisten tavasta uhrata porsas jollekin jumalistaan. Ehkä joskus muinoin roomalaisten alkuperäisen uskonnon kannattajat loukkaantuivat siitä, että kristityt jatkoivat porsaan syöntiä omassa uudessa juhlassaan. Nyt tapa on ihan itsestäänselvä meillä eikä sitä mielletä uskonnolliseksi riitiksi, vaikka sen juuret ovatkin meille vieraan uskonnon uhrimenoissa. Se, mitä yritän tässä tuoda esiin, on, että koska niin monet tavoistamme ovat lainaa vanhoista uskonnoista ja niiden riiteistä, on aika erikoista ykskantaan vastustaa uskonnollisten riittien käyttöä muussa yhteydessä. Kysymyshän on lähinnä siitä, että riitin uskonnollinen sisältö katoaa tai muuttuu, kun sitä on tarpeeksi kauan käytetty maallisissa yhteyksissä tai toisen, uudemman uskonnon osana. Milloin uskonnosta X lainatun elementin voidaan katsoa kuuluvan kulttuuriin tai uskontoon Y niin kiinteästi, ettei sen "väärästä" käytöstä voi enää loukkaantua? Montako vuotta vaaditaan? Mielestäni on outoa, että nimenomaan kristityt loukkaantuvat, jos heidän uskontonsa elementtejä joku yrittää lainata, koska kristinusko on suurelta osin lainaa muista uskonnoista. Kristinuskon tarinoiden juuret ovat ikivanhoissa myyteissä ja kristinuskon juhlat on lätkitty ajallisesti vanhojen juhlapyhien päälle tai tienoille. Näiden vanhojen juhlien tavoista kansa ei kuitenkaan luopunut uskonnon vaihtuessa. Siksi Suomessakin kristittyjen perinteisiin kuuluu tapoja, jotka ovat peräisin pakanauskonnoista (mm. joulukinkku, jota kristitytkin syövät, joulupukki ja pääsiäismunat). Miettivätkö kristityt lainkaan, että pakanauskontoa tunnustavat saattavat loukkaantua siitä, että kristityt juhlivat joulua oman valontuojansa syntymäpäivänä, vaikka pakanallinen valon juhla talvipäivänseisauksen aikaan (epäilyttävän lähellä joulua...) on taatusti vanhempi kuin kristinusko? Kristityt juhlikoot Jeesuksen syntymää mutta että juuri pakanajuhlan aikaan pitää juhlia, vaikka Jeesus syntyi joko syksyllä tai keväällä muttei ainakaan keskitalvella. Itse olen ateisti eli siinä mielessä on ihan sama, kuka lainaa ja keneltä, koska pidän kaikkia uskontoja humpuukina. Kun nyt kuitenkin kristityt sattuvat olemaan Suomessa suurin ryhmä, niin se on tietysti myös äänekkäin poppoo, joka on kieltämässä muilta yhtä sun toista. Tämä ärsyttää ihan periaatteellisista syistä siksi, että lainalle perustuvan uskonnon kannattajien ei paljon kannattaisi muita syytellä lainaamisesta. Vai meneekö se sittenkin niin, että tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen? Loppuyhteenveto: Jos haluaa kieltää muilta oman uskontonsa riittien lainaamisen, kannattaa ensin selvittää, mitkä omista tavoista ovat alunperin uskonnollisia riittejä, jotka vain ovat siirtyneet eri käyttöön. Jos niistä on valmis luopumaan, niin sitten on jo jotain perusteita esittää vaatimuksia muille.

Tässä kuva samasta mekosta asusteineen: Sitten kuva asusta, jonka laitan Daylan häihin:

Satavarmaksi en osaa sanoa mutta veikkaisin, että sormusrituaalin sisältö on ollut uskonnollinen. Koko antiikin Rooman yhteiskunta oli uskonnon kyllästämä, joten tuskin siellä maallisia rituaaleja on ollut, joskin avioliitto sopimuksena oli juridinen ja siten maallinen ihan kuten nyky-Suomessa. Jos siis haluat välttää pakanallisia rituaaleja, kannattaa googlettaa ankarasti. Tämä ei koske sinua henkilökohtaisesti mutta olen huomannut monilla kristityillä olevan taipumusta olettaa, että kaikki rituaalit, symbolit, juhlat yms. ovat kristittyjen keksintöä. Tottuushan on, että kristityt pyhät on lätkitty vanhojen pakanajuhlien päälle ja annettu niille uusi merkitys, suuri osa kristityistä rituaaleista on (muokattua) lainaa vanhemmista uskonnoista, Raamatun tarinat (luominen, neitseellinen sikiäminen jne.) ovat samoin tunnettuja muissa, vanhemmissa uskonnoissa ja niin edelleen. Eniten siinä ärsyttää se, että monet kristityt eivät itse ota asioista selvää, vaan odottavat muiden kaivavan tiedon esiin. Osa kristityistä ei suostu myöntämään kristinuskossa olevan mitään lainattua, vaan selittävät samankaltaisuuden muiden uskontojen kanssa olevan sattumaa . Mikseivät muut saisi lainata kristittyjä rituaaleja mielensä mukaan, kun kristinuskosta niin suuri osa on lainattu vanhemmista uskonnoista? Muistoateriakaan (ehtoollinen), jonka itse otit esimerkiksi, ei ole kristittyjen keksintöä, vaan vanhempaa perua. Jeesus ei siis itse keksinyt ideaa, vaan jatkoi oppimaansa perinnettä mutta nosti itsensä rituaalin keskiöön. Eli pakanahäissä voitaisiin hyvinkin suorittaa ehtoollisen tyyppinen rituaali ilman että se olisi rienausta. Jeesusta pakana tuskin haluaisi häissään mainittavan mutta rituaalin ulkoinen olemus voisi siis olla samantyyppinen. Ymmärrätkö yhtään, mitä tarkoitan?

Nyyn päikystä (muistaakseni sivu 8) voi käydä katsomassa, millainen mekko (=lyhyt, avonainen ja kirkasvärinen) minulle tulee maistraatti/ravintolahäihin. Sopinee hienosti Nyyn babydoll-mekkoon ainakin pituudeltaan. Pikapuoliin laitan kuvia mekosta asusteineen omaan kaasopäikkyyni. Lisäksi yritän saada sinne kuvia Daylan häihin tulevasta asusta (pitkä, mustavalkoinen halterneck). Tämä kaikki, kunhan opin lisäämään kuvia .

^Tuosta ei voi olla kuin samaa mieltä. Nykyisin ei liene vaikeaa löytää siviilivihittyä paria, joka on pitänyt isot juhlat. Tai paria, joka on vihitty kirkossa muutamien todistajien läsnäollessa. Ja pukeutuminen?! Kirkossa tietysti on tietyt säännöt, jos haluaa etikettiä noudattaa mutta miksei kirkossa voisi morsian pukeutua muuhun kuin kermakakkutylliunelmaan - vaikka siihen farkkumekkoon - tai miksei siivilimorsian voisi tälläytyä oikein vanhan perinteen mukaan valkoiseen hääpukuun? Täytyy kyllä myöntää, että itse olin aina luullut, että vanhempani vihittiin maistraatissa, koska kuvia ei vihkimisestä ole ja kahvitilaisuudessa äidilläni oli musta () mekko. Selvisi Nyyn ja Daylan häistä puhuessamme, että vanhempani vihittiin kirkossa äitini serkun ja "jonkun muun" todistaessa (juh, äitini ei edes muistanut, kuka oli toinen todistaja, jotta niinkin mieleenpainuva kokemus oli se). Ja silti äitini (joka muuten on ikäänsä - 72 v. - nähden oikein vapaamielinen ja nuorekas) pitää kirkkohäitä (lue: isoja juhlia) ainoina oikeina häinä . Vanhempani vihittiin 70-luvun alussa, joten siksi jumitin ajattelussani tuon maistraatti-pieni/kirkko-iso-kuvion ympärillä. Olen ollut myös isoissa siviilihäissä ja nyt talvella on tiedossa sekä pieni että iso siviilitilaisuus. Molempia odotan ihan täpinöissäni, koska molemmissa olen kaasona. Sen verran konservatiivi olen, että jos Nyy vihittäisiin kirkossa, olisin valinnut jonkun toisen mekon. Vaikken itse kuulu kirkkoon enkä usko jumalaan, haluan kuitenkin noudattaa tiettyjä perinteitä ja kunnioittaa muiden vakaumusta. Siksi mekko olisi vähemmän avonainen ja pidempi. Kiva vaan, että Nyy vihitään siviilisti, niin saan pukeutua "Carrie"-asuun . Toiseen juhlaan eli Daylan häihin tulee myös melko avonainen mutta pitkä puku, jota voisin käyttää myös kirkossa jonkun huivin kanssa mutta kun ei ole kirkkohäitä, niin ei tarvitse miettiä koko hartia-asiaa. Talvihäissä saattaa kuitenkin hartiahuivi olla kätevä ihan muista syistä . edit: typo

Kiitti vaan Nyy. Tässä vaiheessa kerrot... Meillä meni nyt suunnitelmat ihan uusiks . Tai sitten ei . Kohtahan tuo sulle selviää. Tai sitten vasta myöhemmin. Mistä sitä tietää ? Tik tak, tik tak .

*tekee muistiinpanoja* No ei vaan, mulle toi oli aika itsestäänselvä asia. Olisin ollut kovasti yllättynyt, jos sun toiveissa ois ollut yhteiset polttarit . Vaan hyvä, että täältä sai varmistuksen .

Mitään yksityiskohtaisia selostuksia en ole kuullut mutta eräs tuttu oli kovasti tyytyväinen kokemukseensa. Oli kuulemma juuri niin hieno paikka kuin oli odottanut. Ainoastaan hintaa piti hieman korkeana mutten oikein ymmärrä hänen logiikkaansa: Jos paikka on hieno, niin kai se nyt maksaakin enemmän kuin uimahallissa käyminen . Pahoittelen, etten tämän tarkemmin osaa mitään sanoa mutta onhan se vasta niin vähän aikaa ollut auki, ettei siellä tosiaan ole ihan laumoittain tuttuja ehtinyt käydä. Mutta ensimmäinen kuulemani puolueeton lausunto oli siis positiivinen .

Poljekin vielä hetken jalkaa täällä... On melkein satavarmaa, että kirkollinen vihkiminen onnistuu myös juhlapaikalla. Periaatteessa papin on lähdettävä vihkimään. Jos taas haluaa tietyn papin (vaikka kastepapin alkuperäisestä kotiseurakunnasta) jonnekin viidensadan kilometrin päähän, se ei välttämättä onnistu tai ainakin luultavasti joutuu maksamaan kilometrikorvaukset (ei niitäkään välttämättä!). Mutta käytännössä siis ev.lut. henkilö(t) saa papin valitsemaansa vihkipaikkaan vihkipaikan seurakunnan alueelta ilman korvausta.

^Kaksi asiaa tuohon liittyen. Aika suuri osa suomalaisista on maksanut kirkollisveroa pitkään ennen kuin on eronnut kirkosta (käsittääkseni myös Daylan tuleva mies). Tällaisessa tilanteessa henkilö on maksanut kirkon palveluista, joita ei ole käyttänyt (okei, oma moka, jos ei ole käynyt jumalanpalveluksissa, mutta kuinka moni käy?) mutta joutuu sitten maksamaan vielä vihkimisestä, vaikka maistraatit kai rahoitetaan valtion ja/tai kunnan verotuloista... Jos muuten häät ovat ainoa syy kuulua kirkkoon, niin kannattaisiko miettiä, tulisiko sittenkin halvemmaksi tilata viikonloppuvihkiminen hääpaikalle maistraatista (jos sellainen olisi varma, eikä virkamiehen päätettävissä) ja vaikka erikseen puhuja kuin maksaa tyyliin tuhansia euroja vuosien mittaan kirkolle vain tuosta? Turha itkeä kirkollisverosta, jos ei saa aikaiseksi erota, mielestäni. Ainahan kirkkoon voi liittyä häitä varten, joskaan kaikkien omatunto ei anna myöten. Eli huono syy vaatia muita maksamaan usein huonosta palvelusta, joka sekin pääosin kustannetaan verovaroin. Toiseksi: Me kaikki maksamme kirkolle veroa, vaikkemme kirkollisveroa maksaisikaan. Joka halvatun marketostoksessasi on hinnassa mukana yhteisövero, josta yllättävän suuri osa menee ev.lut. kirkolle. Näin ollen voisi ajatella, että myös kirkkoon kuulumattomat (myös vakaumukselliset ateistit, jotka eivät haluaisi antaa kirkolle senttiäkään) kustantavat osaltaan kirkossa vihittävien viikonloppuseremonioita. Ja sitten on muka reilua, että viikonloppuvihkimisestä joutuvat uskonnottomat maksamaan, kun jo kirkkohäitä olemme kustantamassa? Tai on reilua, ettei uskonnottomille yhteisöille annettu vihkimisoikeutta? Luulen, että monikaan uskonnoton ei valittaisi palvelun maksullisuudesta, jos vihkimisen voisi suorittaa esim. ProSeremonioiden avulla, jolloin samalla hoituisi myös puheosuus. Nythän on sellainen tilanne (niin kuin Dayla totesi), että siviilivihkimisen lisäksi ei välttämättä tuolla 200 eurolla saa mitään "extraa" eli edes puheentynkää, vaan se pitää hankkia erikseen joko sukulaisilta, tuttavilta tai (maksullisesti) ProSeremonioista. Miksi valtio ei suostu antamaan vihkioikeutta vaikkapa ProSeremonioille, jolloin sekä vihkimisen että muun puheen voisi hoitaa sama henkilö (vihkijä) yhdellä laskulla? Mikä siinäkin muuten on, ettei maistraatin vihkijä voi muutamaa ylimääräistä sanaa sanoa? Liikaa vaadittu, että sillä kahdellasadalla saisi kahden minuutin puheen sen minuutin vihkimisen lisäksi? Sen lisäksi, että viikonloppuvihkimisen saanti on paikkakunnasta riippuvaista, on tämä mielestäni suurin epätasa-arvoisuus ev.lutien ja uskonnottomien välillä: Kirkollisveron maksamalla voi olla varma, että saa myös jotain puhetta vihkimisen lisäksi. Uskonnoton maksaa ensinnäkin siitä, että vihkiminen hoituu muualla kuin maistraatissa virka-aikana, muttei silti voi olla varma, että saa rahallaan mitään puhetta. Vihkijällä ei ole velvollisuutta sanoa puolta sanaa kaavan lisäksi. Onnitteluistakin varmaan veloitetaan erikseen . No, nyt minä menen muualle polkemaan jalkaa .

Daylan kommentti toi mieleen, että mitä yhdenvertaisuutta se on, että uskovat saavat vihityttää itsensä minä tahansa viikonpäivänä mutta uskonnottomat tai muusta syystä siviilivihkimistä tahtovat ovat täysin virkamiesten armoilla. Jos ei maistraatista saa vihkijää viikonlopuksi, niin sitten on mentävä naimisiin virka-aikana. Yhdenvertaisuuden nimissä tulisi jokainen maistraatti velvoittaa järjestämään vihkimisiä myös juhlapaikoilla viikonloppuisin. Siis siten että joka viikonloppu olisi yksi henkilö vain tätä käyttöä varten. Ei kuullosta hirveän tasa-arvoiselta, että esim. Dayla ja tuleva miehensä saavat vihkijän juhlapaikalle lauantaina mutta jossain paikassa X toinen pari joutuu "tyytymään" arkipäivään ja järjestämään juhlat erikseen, jos ko. paikkakunnalla X ei ole lauantaivihkimiseen suostuvaa henkilöä. Daylan puolesta olen iloinen mutta se kuvitteellinen (joskin epäilemättä liian usein todellinen) pari surettaa, jos virkamiesten takia joutuu omaa suurta päiväänsä muokkaamaan. Itse siis olen kaasona kahdelle siviilimorsiamelle tänä talvena. Ensin Nyylle ja sitten Daylalle. Onneksi molemmat heistä ovat saaneet järjestettyä vihkimisensä haluamallaan tavalla. Jos jotain esteitä olisi tullut, uhkuisin varmaan pyhää (pun intended) vihaa ystävieni puolesta. Nyt uhkun vain periaatteellisista syistä, kun on tässä ketjussa aikamoisia tarinoita ollut luettavaksi .