Crevasse

Koita kärvistellä Keelya, et ole yksin. Ihan huippu mummoni, joka on tosiaan jo päälle 90, laukaisi kun viimeksi häistä puhuin että "on sitä moni mies lähtenyt ennen häitä". Jep. Tiedän että mummo ei pääse matkustamaan hääjuhlaan, mutta harkitsimme aikoinaan että maistraattivihkimisen järjestämistä hänen paikkakunnalleen, jos vaikka kovastikin haluaisi osallistua. Eipä ole tarvis, ollaan ihan kahdestaan maistraatissa.

Meillä on noin 60 vierasta ja kymppitonnin hujakoille mennään. Budjettiin sisältyy noin 2000e häämatkaan, joka vastaa aika lailla tyypillistä kesälomareissuamme, majoituksia tosin ehkä upgreidataan vähän. Budjetti olisi luultavasti jäänyt alemmas ilman minun pukukatastrofiani (aiheesta löytyy purkautumisia teetetyt puvut -ketjusta), eli joudun luultavasti ostamaan viime hetkellä uuden puvun. Mielenkiintoista tuo keskustelu budjettien suuruudesta ja siitä saako niitä arvostella. Ihmisten taloudelliset tilanteet ovat vaan kovin erilaisia - ei meillä ole ihmeemmin erikseen säästetty häitä varten, ihan normaaleilta yleisiltä säästö- ja palkkatileiltä ne rahat tulevat. Ja tosi edullisia hankintoja ovat jotkut tehneet, esim. Vieras_tiituliini_* 150 euron iltapuku olisi halpa löytö jo ihan opiskelijajärjestön vuosijuhliakin varten. Kukin käyttää rahansa mihin tykkää - itse kauhistelen mielelläni ihmisiä jotka ostavat kalliita uusia autoja Rahan käyttäminen autoihin vaan tuntuu olevan sosiaalisesti hyväksytympää kuin rahan käyttö merkkikäsilaukkuihin, vaikka jälkimmäisissä säilyy jälleenmyyntiarvo. Ja tämä oli täysin off topic, jos ette huomanneet t. Keskituloinen Crevasse Ps. Olisipa kiva lukea Shirazin hääpäiväkertomus - diggailen ideaa

Päivitys tilanteeseen: Ompelijani Tarja Oso sai pääosin tehtyä pukuni hameosan laskokset, kun selitin huolella miten ne tehdään ja kehoitin pariinkin otteeseen tiukentamaan niitä. Takaa näyttää vähän kummalliselta. Seisoin siis tunnin ajan sovituksessa, samalla kun ompelija tökki kymmeniä nuppineuloja silkkiin uudestaan eri kohtiin - olin pyytänyt lakanakangasversiota, mutta sitä hän ei suostunutkaan tekemään vaan väitti että halumaani pukua ei voi kaavoittaa. Ööö, piti kuulemma pystyä ainakin vielä huhtikuussa tekemään lakanakappale... Onneksi kankaani on dupionia eli ei täysin sileäpintaista, ehkä se ei näytä täysin törkeältä. Hameen suhteen näyttää paremmalta (suhteellista toki tämä parannus) mutta sitä en tiedä mitä yläosalle on tapahtunut. Melkein ok ensimmäinen versio oli nyt muuttanut muotoaan: Rinnat littuun ja ylös (siis noin 5cm ylös normaalilta paikaltaan!) ja vyötärölle reilusti väljyyttä. Tämä oli sellainen "perustoppi" josta ei kuulemma tarvitse tehdä mitään sovituskappaletta. Ja käsittääkseni olkaimettomien, joustamattomien yläosien tulisi pysyä ylhäällä ennemminkin luiden avulla eikä sillä, että yläreunasta on tehty kiristivä. Ai niin, joko mainitsin todella kummallisissa paikoissa sijaitsevat saumat? Haluaisin suosia suomalaisten pienyrittäjien käsityötä. Mutta jos että pysty vahtimaan ompelijaa jatkuvasti esim. työmatkojen tai minkä ikinä takia, en suosittelisi enää teettämistä. No, onneksi on nyt vaihtoehtoinen puku katsottu. Kalliiksihan tämä taitaa tulla.

Voi kauhu. Ny tulee sekava purkaus. Minun pukuni teetätysprosessi on alkanut jo huhtikuussa, ja nyt kolme viikkoa ennen häitä näyttää kovasti siltä että ompelija ei tiedä yh-tään mitä on tekemässä. Ongelmia on sekä teknisessä toteutuksessa että kuullun ja nähdyn ymmärtämisessä. Ei, puku ei ole maailman helpoin tehdä mutta siksi valitsinkin mm. näytösvaatteita tekevän ompelijan. Ompelija ei näytä ymmärtävän mikä on merenneitolinja, eikä sitä että laskosten ja rypytyksen välillä ON ero. Joo, merenneitolinjaiseen pukuun EI tule lantiolle tylliä vyötäröltä lähtevän rypytyksen alle! Koska, katsos hyvä ompelijani, silloin se puku EI ISTU lantiolta. Merenneitolinjaisen puvun alushameessa ei ole kahta, vaan YKSI vanne. Ilmoitin ostaneeni alushameen kaupasta tämän epäselvyyden takia, joilloin ompelija T.O. kiisti puhelimessa koskaan puhuneensa kahdesta vanteesta. Kysyin että olisiko pitänyt nauhoittaa keskustelu, jolloin hän vaikeni ja perääntyi. Ja vannealushame on erillinen vaatekappale, niitä ei ole tapana ommella kiinni pukuihin!! Ompelija ilmoitti että olisi sitten pitänyt ymmärtää että luonnokseni oli ideakuva. Öö, eikös ne sellaisia yleensä ole? No olisi varmaan kannattanut kysyä miten toimia, kun ei tainnut tulla tehtyä muistiinpanoja kun puku tilattiin. En ole Karl Lagerfeldin tasoinen muotipiirtäjä mutta olen kuitenkin aika paljon elämässäni piirtänyt. Eikä asiakkaan vastuulla myöskään pitäisi olla tehdä muistiinpanoja ompelijan puolesta, jos tämä ei niitä itse tee. Jos tilanne ei ole täysin korjaantunut huomisessa sovituksessa, palaan tänne kertomaan ompelijan koko nimen varoitukseksi helsinkiläisille. Nyt varaamaan sovitusaikoja valmispukuja myyviin liikkeisiin.

Viime yötä näin unta että häämme oli jouduttu siirtämään kartanosta, missä niiden piti olla, entisen kotikaupunkini ammattikurssikeskukseen. Siellä minä sitten istuin pöydässä keskellä teollisuushallia, jossa oli seinien vierillä hitsauskoneita ja autonostureita ja ties mitä. Ihan asianmukainen puku oli päällä ja vieraat söivät ja itse ihmettelin että mites tästä nyt tällaista tuli, ei pitänyt ihan näin mennä. No, mieluummin näen vähän järjestelystressiunia ennen häitä kuin painajaisia häiden jälkeen, mikä kävi kaverille.

Haa, tämä lista onkin helppo tehdä ja piiiiitkä Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään henk.koht. mieltymyksistäni: vanhempien puheita lapsuuskuvia / muisteluita siitä kun Crevasse söi mutaa 2-vuotiaana tai sulhasen koulumenestyksen ylistämistä sydämiä koristeissa pikkiriikkisiä opastekylttejä jotka ovat niin lähellä risteystä että varmasti ajaa ohi tai ainakin tekee lukkojarrutuksen. Ei niitä kylllä tarvitakaan, helppo sanoa siis. ääriviivatarroja tekokukkia (Paitsi puvussa on muutama kankainen. Onkos tämä nyt sitten oikeastaan nou-nou?) yhtä teemaväriä jossa pysytää tiukasti, en vain tykkää yksivärisyydestä. Ja moni ei tykkää meidän tyylistä ja eritysesti vaaleanpunaista eikä siis myöskään yksiväristä ja varsinkaan tiukaksi palloksi sidottua kimppua glitteriä / kimalleliimaa hääkarkkeja ilmapalloja koristeena hääparin skumppalaseja morsiussatiinia puvussa valkoista pukua kirkkaanvärisillä tai tummilla kirjailuilla anopin ehdotus: ei, häämarssia ei soiteta kasetilta kirkossa liikaa ohjelmaa, pitää ehti seurustelemaankin Wagnerin Morsiuskuoroa häämarssiksi riimillisiä runoja, tuskin muitakaan ei leikkejä joihin haetaan väkisin "vapaaehtoisia" (t. nimim. Kokenut "vapaaehtoinen") ei sitä "eestiläistä hääpuhetta" - häät Virossa, eikä olisi vaikka olisivat Suomessakin ei pikkutuhmaa huumoria boolia tai kirkasta viinaa. Otetaan mieluummin vähän hillitymmin. vieraiden ajeluttamista omilla autoilla kymmeniä kilometrejä - bussikyyti on varattu siirtymistä varten limusiinia! muu auto, kiitos. Olenpas mie kranttu

Minusta lyhyt välimatka olisi parempi. On tylsää yrittää autottomana liftata vieraiden ihmisten kyytiin, ja autollisena taas arpoa että kuka porukasta saa olla kuskina. Yhteiskuljetus on kyllä ihan ehdoton, jos välimatkaa syystä tai toisesta tulee.

Olen ollut coctailkutsu-tyyppisissä iltahäissä, joissa oli vegaaninen tarjoilu. Vierasjoukko oli nuorta ja kasvisruokaan tottunutta, ja hyvin maistui. Tarjolla oli salaatteja, pasteijoita ja makeita leivonnaisia. Vegaanimorsiamen pulla-bostonkakku oli muuten parasta koskana syömääni. Nuo häät olivat aika pienet ja itse kokatut. Jos itse tekee, niin vegaaniateriastahan saa tukevan pavuilla, pähkinöillä, tofulla ja rasvalla, esim. oliiviöljyssä marinoiduilla kasviksilla tai sienillä ja voitaikinalla. En ole koskaan kokonaan vegaanista juhlaa järjestänyt, mutta työn puolesta isojakin juhlia joissa vieraiden joukossa on vegaaneja. Näppituntumana voisi sanoa, että vegaaniruoan tekeminen sujuu parhaiten nuorehkojen ihmisten pyörittämiltä pitopalveluilta, joiden menut ovat enemmän moderneja ja kansainvälisiä kuin karjalanpaistilinjaa. Paljon selviää puhelinkeskustelussa, jos asia tuntuu pitopalvelulle jotenkin vaikealta niin sitten voi soittaa jonnekin muualle. Yleensä on kannattanut selittää ja varmistaa että mitä ruoassa ei saa olla ja käyttää esimerkkejä (ei, lihaliemi ei ole kasvis). Makeat leivonnaiset tuntuvat kyllä olevan vähän haastavia tilata.

Ei tule. Olen tällaisen nähnyt vain yksissä häissä, ja niissä se oli ihan kiva koska en tuntenut häistä ketään ja tilaisuus keskittyi muutenkin pöydässä istumiseen ja leikkien etc. katsomiseen. En ole tuollaisa lehteä vieraana kaivannut, ja kun tiedän minkä verran siinä on hommaa jos kunnolla tekee, en kyllä itse jaksa alkaa toimittamaan lehteä työpäivien jälkeen. Toivoisin myös että omissa häissä vierailla olisi muuta tekemistä kuin lehden luku päivällispöydässä

En kyllä nää tuota puhetta lain-kaan hauskana, vaan lähinnä kökkönä Millä voi olla tekemistä sen kanssa, että osaan jonkin verran viroa ja olen myös ollut virolaisissa häissä Varmasti useimmat ohjelmansuorittajat tarkoittavat hyvää ja haluavat vain osoittaa huomiota hääparille mutta silti ne esitykset voivat olla enemmänkin myötähäpeää herättäviä. Parsat, hieno homma jos omissa häissään venyy esim. kuuntelemaan tätikuoron lauluesitystä mallia Idolsin alkukarsinta, onhan siinä jotain söpöä ja saavatpa vieraat keskustelunaiheita. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja silleen. Itse kyllä olen ohjelmien suhteen kontrollifriikki natsi

Touko-kesäkuu. Paljonpaljon valoa ja kukkia ja vehreää. Sää kyllä voi olla aika epävarma tuohon aikaan, mutta viime kesää (ja öö, itse asiassa myös Etelä-Suomen viime talvea) muistellen, niin voihan taivaalta tulla melkein mitä vaan muulloinkin. Alkukesän häät eivät luultavasti myöskään sotke vieraiden lomasuunnitelmia... ja sehän ei edistä juhlakansan hilpeää tunnelmaa.

Juhlitaan kahdestaan. Ei tunnu oikein omalta jutulta kahvin ja voileipäkakun tarjoileminen sukulaisille. Itse kihlautuminen oli tosi juhlallisen tuntuista, ja haluaisin että olisi jotain spesiaalia sitten kun jonain kauniina päivänä saadaan ne sormuksetkin. Pitää vain kehitellä että mitä. Mitähän muuta sitä voisi keksiä kuin parempaa illallista?

Minusta se, että onko vuosi lyhyt vai sopiva aika riippuu mm. iästä ja siitä, onko muuten taipumusta hätiköimiseen ratkaisuissa. Aika monella on saman tyyppinen tausta kun mulla, takana pitkä jahkaileva suhde ja nyt uudessa suhteessa on päätetty naimisiinmenosta aika reippaasti edeten. Nyt kolmekymppisenä ja maailmaa nähneenä vaan on helpompi tietää mitä haluaa elämältään, ja myös hyväksyä se elämän epävarmuus ja tehdä päätöksiä siitä huolimatta. Me kihlauduimme elokuussa vajaan puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Jo vuosi sitten syksyllä mies esitti ensimmäiset kiikkutuolikommentit ja mietin kosimista karkauspäivänä (siis tietysti nainen saa kosia haluamanaan päivänä, mutta tuo karkauspäivä on hauska juttu). Jotenkin intuitiivisesti sen tiesi, että tässä se on. Parikymppisenä haaveilin ja vähän puhuinkin kaarrellen häistä silloisen mieheni kanssa. Onneksi kuitenkin annoimme itsellemme aikaa kasvaa aikuisiksi ennen päätöksiä, ja eri suuntiinhan sitä lähdettiin. Eli pointtini on se, että jos haluaa nopeasti naimisiin, niin vähemmän tulee yllätyksiä ja ahdistusta suhteessa jos on ns. kasvanut täyteen mittaansa ennen suhdetta.

Helpottavaa että on muitakin jotka miettivät samaa! Ystäväni ovat minulle niitä tärkeimpiä ihmisiä. Sukulaiset taas häissä... no sanotaanko että ei jaksais kuunnella valitusta ja katsella örvellystä. Koskee myös isääni. Olen välillä yrittänyt hengata esim. serkkujen kanssa, mutta en nyt tykkää kutsua kotibileisiin tyyppejä jotka vonkaavat poikaystävänsä kanssa juhlivia naisia ja sammuvat vessaan tai sohvalle ennen puolta yötä. Elämme ilmeisesti eri kulttuurissa... Ja jotenkin kummasti minulla on aavistus että eiköhän häissäkin tulisi nälvimistä vaikka mistä. t. nimim. "Vaihdokas"

Mulla on ollut lasit (-5,5 ja hajataittoa) parikymmentä vuotta, mutta kaikki juhlat kyllä juhlin piilareilla enkä muuta osaisi enää ajatella. Omat pokat ovat niin voimakkaan väriset ja malliset, että ne näyttävät todella eriparisilta juhla- ja hippavaatteiden kanssa. Työn puolesta koulutuksessa opin äskettäin yhden lasien kurjan ominaisuuden kuvien kannalta. On kolme asiaa, jotka valokuvissa näyttää nopeasti ei-niin-söpöllä-tavalla vanhanaikaisilta ja kuvan tarkan iän paljastavilta: muovikassit, autot ja silmälasit. Siis esim. Kekkosen puku Sammon pankkikorttimainoksessa näyttää edelleen lähinnä vaan miesten puvulta, eli se on säilynyt jossain määrin ajattamana, mutta ne lasit... No kaikki ovat varmaan nähneet sen mainoksen