Gemfe

Joo, toinen kerta toden sanoo! Päivä pyritään muokkaamaan sellaiseksi että me, hääpari, saamme siitä ihanan, ikimuistettavan ja omannäköisen juhlapäivän. Päätarkoitus ei ole hauskuuttaa tai kestitä mahdollisimman laajaa tuttavapiiriä tms. Kaunis, romanttinen, intiimi päivä toiveissa. Niin, ja häpeilyyn siitä että kerta on toinen en todellakaan suostu alentumaan! Tosissaan yleensä ollaan kun alttarille astutaan... Tuskin kukaan suunnittelee olevansa vain jonkin määräajan naimisissa mutta valitettavasti virhearviointejakin sattuu - ja joskus eroaminen on parempi vaihtoehto kuin olla eroamatta.

Olen tottunut meikkaaja, siihen myös koulutuksen saanut. Hoidan meikkaamiseni ihan itse sillä haluan olla oma itseni hääpäivänäni. Kerran olen ollut ammattilaisella meikattavana ja vaikka meikkaaja tekikin työnsä hyvin niin korjailin ja lisäsin meikkiä hänen jäljiltään - enkä kuitenkaan tuntenut olevani oma itseni. Pohjustustyössä voisin käyttää ammattimeikkaajaa mutta esim. silmämeikin haluaisin tehdä ihan itse.

Pyrin pitämään puvun piilossa ennen alttarille pääsyä - ellei se tuota liikaa vaikeuksia ja vaivaa. En tiedä olenko taikauskoinen, mutta olisi mukava jos sulhanen ei näkisi pukuani ennen h-hetkeä.

Yksi ääni lisää Kurjensalolle!

Nyt olen sentään saanut pään avattua ja tiedustelin eräältä kuvaajalta ottaako hän huomenlahja tai boudoir kuvia ja miltä hänen kalenterinsa näyttää. Vaikuttaa ihan hyvältä. Mutta onkohan niin, että ongelmaksi tuleekin missä kuvataan. Haluaisin nimittäin että kuvat otetaan miljöössä mutta pelkäänpä pahoin, ettei juuri sitä, haavelemaani paikkaa pysty käyttämään kuvaustarkoitukseen Laitoin kyselyn myös sinne. Odotellaan...

Vastaus tuli minullekin nopeasti. Nyt kun ihan tosissaan alkaa miettiä millaista sormusta haluaa sormessaan pitää loppuelämän niin tuleekin paniikin poikanen Toivottavasti häneltä saa apua joulukuussa kun alustavia suunnitelmia aletaan tekemään, sillä nyt tuntuu tosiaan siltä, että kaikki ihanat sormukset vain sekoittavat oman pääni päivä päivältä enemmän.

Laitoin kaikkien teidän kehujen ja suositteluidenne jälkeen juuri spostia Mäkiselle. Toiveena olisi, että voidaan hyödyntää romukultaa, jota nurkista löytyy, uusiin sormuksiin! Vastausta odotellessa pitääkin alkaa suunnittelemaan ihanuuksia. .

Täälläkin kiinnostuneita kuulemaan kokemuksista Krookilan hääruokailu ym palveluista.

Olkoot kyseessä häät tai hautajaiset, tuttujen tai tuntemattomien, niin minä kyllä itken. Jopa piirretyt lastenelokuvat itkettää, ne surulliset kohdat, you know... Lapset katsovat vierestä tyhmän näköisinä: "miks toi taas itkee?!" Onneksi kaikki häävieraat tietävät tästä ominaisuudestani joten siitä en ota paineita mutta tosiaan, kuvausaika pitää varata ennen vihkimistä!

Ei mitään tanssahtelua meillä. Minä voisin häävalssin verran tanssia jos puolisoni niin toivoisi mutta hän kerta kaikkiaan inhoaa tanssimista enkä minäkään kaikkien edessä tykkäisi pyörähdellä. Tanssia voi silloin kun tanssittaa, eikä ainakaan esittää erinäisiä askelsarjoja vain muiden iloksi - tai kauhuksi... Kaunistahan se on, häävalssi tai mikä tahansa muu tanssi, jos molemmat hallitsee askelkuviot hyvin ja pitää tanssimisesta. Pakotettu, töksähtelevä liikehdintä voi joskus olla melkeinpä surullista katseltavaa.

Minä lähden ainakin huoletta Intiaan passilla jossa vielä vanha sukunimi. Häiden jälkeisenä aamuyönä on lähtö ja uuden passin voi saada vasta sitten kun uusi sukunimi on päivittynyt väestörekisteriin, eli käytännössä vasta matkan jälkeen. Muuta mahdollisuutta ei siis ole kuin matkustaa vanhalla nimellä. Tietysti hankin uuden passin kun sellaisen, häämatkan jälkeen, ensimmäisen kerran tarvitsen. Varmistin oman paikkakunnan poliisilaitokselta asiaa ja kunhan nimi on sama lipuissa ja passissa, ongelmia ei tule.

Ehdottomasti eri vihkipaikka kuin ekalla kerralla! Samalla alttarilla seisominen toisi ekan kerran epävarman olotilan ja vaikean suhteen muistot mieleen , eikä ajankohta todellakaan ole niille oikea! Ekalla kierroksella olin niin kovin nuori ja naivi. Mielessä oli enemmänkin satuhäät ja päivä prinsessana olo - vaikka en tietystikään ajatellut olla vain tietyn "määräajan" naimisissa. Näin jälkeenpäin kyllä kauhistelen ja mietin miten ajattelematon olinkaan. Valkoinen hääpuku huntuineen vaihtuu nyt shampanjan väriseen pukuun tiaralla. Keskisuuret kesähäät taas pieniin intiimeihin talvihäihin. Olen oikein tyytyväinen tulevaan ja nyt vasta tuntuu, että menen naimisiin!

safira86 Huh Pitäiskö ottaa rohkeudestasi mallia...? Sulattelen kuitenkin vielä, kerään ideoita ja selvittelen lisää kuvaajia. Oletko piankin menossa kuvauksiin? Saitko helposti haluamasi ajan? Toiveena olisi saada huomenlahjakuvaus koekampauspäiväksi (joka sekin muuten vielä tilaamatta ).

Varmistin paikalliselta kihlakunnan poliisilaitoksen passiasioiden hoitajalta voinko matkustaa vanhalla nimelläni varustetulla passilla heti häiden jälkeen Intiaan ja vieläpä päästä sieltä takaisin Suomeen. Minulle vastattiin, että kunhan liput ovat samalla, eli vanhalla nimellä niin ei tule mitään ongelmia. Suomen väestörekisterin tietoihin ei minkään muun valtion virkailia pääse, joten sitä, milloin uusi sukunimi on sinne päivitetty, ei tarvitse murehtia. Tällä tiedolla lähden rauhallisin mielin matkaan - ja toivottavasti pääsen suunnitelman mukaisesti kotiinkin.

Voih, odotan jo innolla! Matka on varattu Intiaan. Kohdetta ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, Intia on vienyt meidät mennessään! Siellä tuntee elämän ja kanssaihmisen arvon ja tärkeyden. Ohhoh, kuulostaapa syvälliseltä. Köyhyydestä ja kurjuudesta huolimatta ihmiset ovat siellä onnellisemman oloisia kuin me länsimaalaiset, äärettömän ystävällisiä, avoimia, rehellisiä (ainakin pääsääntöisesti) ja suvaitsevaisia (kastiajosta huolimatta). Lisäksi lämpöä, aurinkoa ja, niin halutessa, upeita rantoja piisaa. Viemme mielummin muutaman roposen sinne mihin sitä todella tarvitaan, pieneen hotellin ja suoraan pikkukauppijoille, kuin tuetaan jo hyvin toimeentulevaa turistitehdasta riikkaassa maassa. Niin, ja nyt voisi täyttää menomatkalla puolityhjät matkalaukut esim. lastenvaatteilla joita voi paikanpäällä käydä lahjoittamassa vaikka lähimpään orpokotiin.

Vihitään keskiviikkona ja torstai aamuna istutaan jo lentokoneessa

Mielestäni olin jo päättänyt mennä huomanlahjakuvauksiin, miksi en vain saa aikaa varattua ? Pitäisi Turun seudulta löytää hyvä huomenlahjakuvaaja - sillä haastetta löytyy Lisää tietoa ammattitaitoisista, Turun seudulla työskentelevistä kuvaajista ottaisin siis ilomielin vastaan, kiitos!