Meikäläisellä myös sama pelko itkemisestä. Nolona ei edes kehtaa kertoa missä kaikissa tilanteissa olen itkenyt... Niitä on toooodella paljon. Nytkin kuuntelen musiikkia ja lueskelen kirjotuksia, eikä kyyneleiltä ole säästytty. Sulkun siskon häissä tuli itkettyä, mutta parhaan kaverin häissä sain pidettyä itseni kurissa. Olin kaaso ja piti keskittyä siihen, että pysyin pystyssä alttarin vieressä... Kyllä muutaman onnenkyyneleen kestää, mutta kun se pitäisi saada katkaistua...se ei mulla onnistu niin kauhean hyvin aina. Ja kun tiiän, että mun isäni varsinkin tulee itkemään siinä mun käsipuolessa, niin tilanne jännittää. Heti kun näkee jonkun muun itkevän, niin Kaija Koon sanoin hanat aukeaa. Toivon, että adrenaliini hoitaa hommansa, mutta taidan ottaa vararyypyn käyttöön ennen kirkkoa. Meillä onneksi kuva ennen vihkimistä, joten ei hieman tuhriintunut meikki haittaa.