Ilmoittaudun kolmannelle kierrokselle...mitään en kadu, saati häpeä mitä olen tehnyt. Rakkaudesta olen vihillä käynyt aikaisemmilla kerroilla, aina kaikki ei todellakaan mene niinkuin sitä toivoisi ja odottaisi. Ensimmäisellä kerralla olin nuori, vastavalmistunut ja rakastunut. Seurustelimme kolme vuotta. Häät pidimme ihan pienessä perhepiirissä, neljä vuotta myöhemmin jäin leskeksi pienen lapseni kanssa. Pojan kanssa olimme seitsemän vuotta kahden, kunnes kunnon aikuisella iällä rakastuin ja menin naimisiin kolmen kuukauden kuluttua tapaamisestamme. Häät olivat ihanat, vaikka sulhanen olikin umpihumalassa loppuillasta... Kaksi suloista tyttöä ja 12 vuotta liittoa kesti, kunnes ymmärsin, että en jaksa enempää. Onneksi meillä ei ollut väkivaltaa eikä rahaongelmia, mutta jatkuva, vuosien eristäytyminen muista ihmisistä kävi raskaaksi. Ketään ei voinut kutsua kylään viikonloppuisin, koska aviomies viihtyi autotallissa kaljojensa kanssa. Kaikesta huolimatta olemme edelleen hyvissä väleissä keskinämme. Nyt on kulunut kolme vuotta erostani, ja ensi keväänä menen vihille oman rakkaani kanssa, joka on hyvinkin erilainen kuin ex- mieheni. Hänelle häät ovat ensimmäiset ja minä aluksi vastustelin häiden viettoa. Häävalmistelut ovat kuitenkin vauhdilla käynnissä. Häistä tulee meidän häät, yhteisiä tuttuja, ystäviä sekä molempien sukulaisia. Omat lapseni morsiustyttöinä ja poika bestmanin paikalla. Pitopalvelu ja bändi on tilattuna, kutsut ja ohjelman teimme yhdessä. Kaikki on valmiina hääpäiväämme varten.. On ihanaa olla onnellinen ! En halua piilotella onneani ja sitä, että näin aikuisella iällä olen saanut tuntea valtavan ilon ja rakkauden löytäessäni vierelleni mies, joka on aikuinen, aito rakastava ihminen. Muut ajatelkoon avioitumisestani tai häistäni mitä tahtovat, minä elän omaa elämääni ja nautin siitä.