Allure

Ja nyt seuraa raportointia häiden jälkeen... Minä ja kaksi kaasoani kävimmme sekä kampauksissa että meikissä Teamissa. Mulle sekä kampauksen ttä meikin teki Sanna ja taisi tehdä samat jutut myös toiselle kaasolle. Joka tapauksessa...meistä _kaikista_ tuli upean näköisiä...Kampaukset ja meikit olivat upeat ja kestävät. Eikä voi vähätellä sitä fiilistä joka meillä kolmella tun ihanan päivän aamuna tuolla oli, aikaisesta herätyksestä huolimatta. Mutta Sannaa voisin ylistää aivan maasta taivaaseen. Jo kun kävin "näyttäytymässä" reilu kuukausi ennen häitä, päästiin hienoon yhteisymmärrykseen. Sannalla on vahvat mielipiteet, ja ainakin minun kohdallani osui kyllä oikeaankin. Eli mm. tiara jätettiin kokonaan pois. Ja voi miten iloinen olen että jätettiin. Mulle ei tehty varsinaista koekampausta, mukana oli ekalla käynnillä muutama kuva. Ja niiden perusteella ja juteltuamme Sanna jotenkin "bongasi" personani, ja kampauksesta tuli juuri sellainen kuin olin unelmoinutkin. Ja meikki...Kesti, kesti ja kesti. Ja oli kaunis. Huulikiiltoa taisin lisäillä. Pidin vain parkuessani mielennsäni sannan ohjeen "Älä hankaa, "töpöttele" kyynelet pois !". Varsin toimiva ohje. Mulla oli meikistä näkemys...ei kuvaa. Ja kun käytän samaa sarjaa itsekin kuin Sanna niin vein jotain omia luomivärejä mukana varmuuden vuoksi. Niin, ja MAC:in vedenkestävän rajausgeelin johon Sanna tykästyi ja suunnitteli hankkivansa itselleenkin. Eli melko perinteinen morsiusmeikki tuli...Ripsiin mulle laitettiin tupsut edellisenä päivänä, joten ripset olivat varsin näyttävät. Melko vaaleita ja ihanasti hehkuvia sävyjä luomilla ja aika "stydi" rajaus. Ei mitenkään överi kuiitenkaan missään tapauksessa. Pohjustuksena taisi olla MakeUpStoren Cover All Mixiä, ja meikkivoiteena sitä Diorin uutta mineraalipohjaista "Nudea". Poskipunat ja varjostukset ihan viimeisen päälle. (Ihastuin muuten tuohon meikkivoiteeseen niin, että ostin itselleni arkikäyttöön, tosi huippu tuote) Allure siis suosittelee Teamia ja erityisesti Sannaa ihan täysillä. Turvallista istua sellaisen ihmisen käsittelyssä joka tietää mitä tekee. Itelleni ehkä pieleen menneet kampaus ja meikki hääpäivänä ois ollu kohtuullisen suuri katastrofi kun tykkään meikkailla ihan arkenakin. Hetken harkitsin että teenkö itse, että saan varmasti mieluisen, mutta onneksi valitsin toisin.

Tottakai kuvaajalle ja soittajille ruokaa ja kakkua siinä missä muillekin. Me ei tosin alkoholeja heille tarjottu, kuten muille häävieraille. Bändille oli hotellin saunatiloihin varattu vielä taukojen ajaksi limua, vettä jne. Hotellin keittiö toimitti heille ruoka-annokset kun ilmoittivat ruokailuhalukkuudesta vaikka varsinainen ruokailu olikin jo ohi kun bändi saapui paikalle. Ehdottomasti siis evästä riittämiin molemmille. Kannattaa lisäksi kysäistä haluavatko syödä häävieraiden joukossa vai jossain muualla (jos sellaiseen on mahdollisuus), ovathan kuitenkin töissä ja taukonsa ansainneet.

Tää sai käsinmaalatun oman suojelupyhimyksensä ikonin ja Uudesta-Seelanista (siltä ainoalta oikealta LOTR-koruja myyvältä verkkokaupalta) tilatun sormuksen. Sen mikä Caladrielilla on sormessaan, muuta minkä nimeä en muista juuri nyt. Ihanat lahjat. Ikoni on kaunis, ja sormus ei mitään huuhaata vaan viiden vuoden takuu, että uskaltaa käyttääkin. OT. Huomenlahjakuvakansio oli ihan uskomaton suksee...kyynelet silmissä sitä luki ja katseli. Taitaa katsella sitä edelleen melkein päivittäin...

^ Ei tehty mitään vertailuja ennen Tarkkaselle menoa, tuttavalle oli tehnyt upean sormuksen, häneltä sitten kysäisin että kenenkäs käsialaa mahtaa olla ja Tarkkaselle kävi sitten meidän tiemme. Palvelu oli koko ajan kerrassaan erinomaista ja hinnan kun näimme, meinasimme pudota sohvalta. Ihan tarkkaa hintaa en muista mutta nämä minun kaksi ohutta valkokultaista, joissa molemmissa 15 timanttia (mullahan on siis kolmeosainen sormus) ja mieheni varsin "jyhkeä" valkokultasormus maksoivat yhteensä _noin_ 4500 euroa, tai ehkä 4700. En muista, koska en maksanut . Miehellähän sormuksena on se Tarkkasen sivuilta löytyvä "profiilisormus". Eli takuulla uniikki. Aitoustodistus tuli mukana, käsityönä kaikki sormukset. Asiakkaina meitä kohdeltiin aina kuin kunniavieraita...sormuksien luovutus oli suorastaan juhlallinen tilaisuus ja häälahjaksi saimme vielä pullollisen Valamon kuohuviiniä. Pulloon oli liimattu hopeinen laatta johon oli kaiverrettu nimemme ja hääpäivämme. Pieniä juttuja, mutta saavat asiakkaan tuntemaan itsensä spesiaaleiksi. Ja aivan varmasti jos/kun tulevaisuudessa tulee korujen teettämisen tarve, Tarkkaselle käy silloinkin tiemme. En tiedä mikä on teidän budjettinne, mutta tuoltahan saa koruja _hyvin_ monessa hintaluokassa. Tyyliin "me tavalliset ihmiset" ja sitten niitä "kaksio Helsingin keskustassa"-hintaisia. Pointtini on lähinnä se, että kun noinkin pienelä hintaerolla kultaseppämestari vs.ketjuliikkeet voi valita sen kultaseppämestarin ja uniikkikorun, niin mikään ei enää saa minua asioimaan ketjuliikkeissä kun on kyse vähänkään muusta kuin rannekellon pariston vaihdosta. Voin oikeasti suositella suurella lämmöllä. Ja niin, takuutyötä tietenkin tekevät. Muoks. Ja tämä "sohvalta tipahtaminen" johtui todellakin siitä, että olimme varautuneet tuplasti isompaan laskuun. Me ei tuon projektin aikana puhuttu lainkaan hinnoista, vaan lähdettiin siitä mitä halusimme. Toisinkin voi varmasti, ja ehkä kannattaakin toimia.

Tässä Alluren yhdistelmä. Kuva on huono, mutta sormukset miellyttvät kantajaansa. keskellä sis kihla, jolla oli hieman haastavaa löytää kaveria, mutta mestarillisen kultasepän avustuksella tähän päädyttiin...

Heips! Me teetimme sormukset Mika Tarkkasella. Ihan OT, mutta ihmettelen kovasti kuinka vähän hänen palveluitaan tunutaan ainakin täällä naikkareissa käytettävän. Sen verran upeaa työtä tuo mies tekee. Aitoustodistus tuli, sekä miehelle suunnitellusta valkokultaisesta ilman timantteja, sekä minun timanttisormuksistani. En ainakaan usko että tuollainen alan yrittäjä, joka on kultaseppämestari ja ja vielä liiton jäsen, sekä diplomigemmologi jota käytetään asiantuntijana antamaan lausuntoja timanteista esim. riitatilanteissa, kirjoittelisi aitoustodistukseen ihan mitä sattuu. Eiköhän olisi liian iso riski maineelle, kunnialle ja yritykselle eli koko elinkeinolle. Luotan kyllä 100%:sti.

Voi, muuten kyllä lykkäisin vaikka heti, mutta tuohukset ovat Joensuussa jo odottamassa ensi viikon lauantaisia häitä, ja minä kameroineni vielä Helsingissä. Voin napata niistä kyllä ihan mielelläni kuvan ja laittaa tänne sitten häiden jälkeen, jos ehtii sinulle vielä "avuksi".

Hei! Me ostimme Lampukasta "vihkituohukset". Ovat paksumpia ja palavat pidempään kuin tavalliset tuohukset. Ne oli koristeltu jo valmiiksi nätisti tuohusta kietävällä hopeanauhalla. Tätini askarteli niihin vielä ne "suojukset", joita en tosin ole vielä nähnyt, mutta uskon että ovat varsin kivat. Noita vihkituohuksia saa siis ainakin Helsigistä ostettua Lampukasta, Joensuussa _ehkä_ Filokaliasta ja aivan varmasti Valamon luostarista. Sitä en tiedä saako niitä sieltä tilattua...

Eipä kai se mikään _pakko_ ole ottaa onnitteluita vastaan kirkossa. Tapa, tai oikeastaan käytäntö se kyllä oikastikin tuntuu olevan. Ainakin meille pappi sen näin esitti. Meille kyllä sopii hyvin, todella hyvin niin. Minusta tuntuu tärkeältä tehdä tuo perinteiden mukaisesti, ja lisäksi se on mielestäni aika käytännöllinen tapa. Otamme onnittelut vastaan kirkossa ja vieraat saavat siitä omaan tahtiin lähteä siirtymään juhlapaikalle. Me ei haluttu missään tapauksessa riisin tai minkään muunkaan viskomista kirkosta ulos tullessa. Uh...ajatuskin jostain jyvistä hiuksissa ja puvun sisällä kutittaa...Olen kuullut että joissain ortodoksihäissä hääparin päälle on heitelty ruusun terälehtiä siinä vaiheess kun kierretään pyhää pöytää. Me emme tosin kaivanneet tätäkään. Jos te haluatte riisin viskomista, niin sitten varmaan täytyy vain järjestellä niin, että vieraat onniteltuaan poistuvat kirkosta pihamaalle ja odottavat teitä siellä kunnes olette ottaneet onnittelunne vastaan...

Meillä muutaman euron vajaa 5000 henkilöltä. Kuukausi Thaimaassa, kaikki "räätälöity" toiveidemme mukaisesti. Jos on edes puoliksi yhtä upeat puitteet kuin kuvien ja arvostelujen perusteella onllaan selville otettu, ei takuulla tulla pettymään. Sen se sulho saa kun kiireisenä antaa morsiamelleen vapaat kädet valita hotellit ja etenkin ne huoneistot niistä Mutta eipä tuo ol pahemmin valitelut, tyytyväinen on matkasuunnitelmiin ja vielä kiittänytkin kun jaksoin nähdä vaivaa. En tosin tietenkään mitään päättänyt ilman "hyväksyttämistä"...Meidän molempien lomahan se on.

130 euroa maksoi kuvaus, koevoedoksia tuli_paljon_. Ainoa huono puoli tuossa paikassa on se, että kuvat pitää teettää siellä eivätkä ole ihan halvimmasta päästä. Pienin muistaakseni 5 euroa. Mutta sisältää siis kuvankäsitelyn. Oikeuksia ei saa itselleen, eli en saa esim mitää superhottia korsettikuvaa Iltalehteen lähettää. Mutta eivät saa hekään. Kuvien hinnasto _saattaa_ olla Studio Onnin sivuilla. Mutta esim 20x30 cm kuva maksaa jo 19 euroa...eli ei ihan halvaksi tule. Etenkään kun tekisi mieli teettää noin 90% noista kaikista kuvista. Ne oli UPEITA!! Valitsin tuon kuvaamon osttainkin sijainnin perusteella, mulla on niin hankalasti vapaat, että Nina Doddille lähteminen olisi vaatint lähes megaluokan järjestelyjä.

Minäkin kävin Studio Onnissa huomenlahjakuvauksissa. Minut kuvasi Susa Lahti. Erittäin ihana ja ammattitaitoinen kuvaaja, neuvoi asennot lähes kädestä pitäen ja kuvia otettiin _paljon_. Pelkäsin että jännittäisin ihan kamalasti, mutta loistavan kuvaajan ansiosta jopa nautin tilanteesta. Aivan ensiluokkaista palvelua. Kävin siis 15.1 ja koevedokset odottavat minua postilaatikossa tänään. Ei malttaisi olla töissä, kun tekisi mieli päästä niitä kurkkimaan. Valitsen ensin itse mitkä näyttää mieleisiltäni, sitten vielä tapaamme ja hän antaa ammattilaisen mielipiteen. Mm siitä mitkä kuvat kannattaa ottaa värillisinä ja mitkä mustavalkoisina. Ehkä hinnaltaan pikkuisen kalliimpi kuin muualla, kun kuvat teetetään siellä mutta tuosta palvelusta olen kyllä valmis maksamaan. Ehdottomasti jos/kun tulevaisuudessa tulee kuvattavaa, vaikkapa niitä "masukuvia", hakeudun ehdottomasti Susan kuvattavaksi. Minutkin piti alunperin kuvata juurikin tämän Nina Stoltin, mutta aikataulusekaannuksen vuoksi (ilmeisesti olin merkannut väärälle päivälle almanakkaan) kuvaajana olikin Susa. Onneksi hän oli vapaa, ja onni onnettomuudessa mukana sillä tämän kuvaajan kanssa "kemiat" kyllä toimivat. Susaa voin kyllä suositella lämpimästi kaikille!! Mitä kuvaustilanteen jälkeen pikaisesti vilkaisin kuvia, niin upeita olivat. Vaikka yleensä näytänkin valokuvissa jokseenkin pillastuneelta ponilta tai muuten oudolta. Mutta taaspa tuli todistettua, että kyllä ammattilaiseen voi luottaa.

Minun mielestäni nuo Max Factorin kestopunat olivat inhoja ja kökkööntyivät ja halkeilivat. Usko hävisi kyseisiä tuotteita kohtaan lähes täysin... Kunnes testasin MAC:in kyseisen tuotteen. Ei halkeile ja pysyy...ja pysyy vieläkin. Bonarina vielä se että kiillettä saa ostettua erikseen lisää. Kiiltoja on myös kahta eri sorttia, ihan normikiiltoa ja sitten sellaista jossa on pikkuisen verran kimallusta mukana. Tummiakin sävyjä löytyy tosi hyvin. Stockalta keskustasta ainakin saa, en tiedä saako muualta. Netistä tilaten varmasti ainakin. Ja käsittääkseni Stocka myös mielellään toimitaa tavaroita tavarataloihinsa ihan ympäri suomen. Ihan viiden tähtösen tuote, ja ainakin minun huulillani hääpäivänäkin.

Ihan maailman parhaat rakennekynnet (LCN-geelit) tekee Krisse kynsistudio Divassa Itäkeskuksessa. Itse kokeillut akryyleita ja monenlaisia geelejä, nämä ensimmäiset jotka oikeasti pysyvät, eivätkä ala repsotella. Ei ehkä ihan kaikkein halvin, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen. Kyseisessäpaikassa väsää kysiä ainakin tällä hetkellä myös ihan taitavan oloinen harjoittelija jolla sitten hinta huomattavasti alhaisempi. Mutta tää ei ainakaan enää anna kynsiään kenenkään muun kuin Krissen käsittelyyn, kun hänet sattumalta onnekseni löysin. Bonarina paikassa rento ja mukava fiilis...

Tästää ketjusta puuttuu yksi mainitsemisen arvoinen nimi: kultaseppämestari Mika Tarkkanen Helsingistä. Aivan nero alallaan. Upea, yksilöllinen palvelu, mistään ei moittimista, en edes keksi sanoja millä hänen ammattitaitoaan, näkemystään ja osaamistaan ylistäisi. Tarkkasella teetettiin miehelle sormus ja minulle vihki (tai oikeastaan kaksi koska minun kokonaisuudestani tulee kolmeosainen). Sormukset kotiutuvat tammikuisten häämessujen jälkeen. Siihen asti pysyy muille paitsi meille salaisuutena. Hieman OT...Periaatteessa kaikki sormuksemme ovat "kihloja". Meillä ortodoksihäät, ja siellähän pappi laittaa sormukset sormeen tilaisuuden alussa olevassa kihlausosuudessa. Siksi miehellä ei sormusta vielä ole. Minä sain sen oman "ensimmäisen" kihlani kosinnan yhteydessä, eli silloin kun kihlaannuimme "siviilissä" meren rannalla.

Minulla kyllä nimenomaan tuo sokerointi toimii, ja hyvin. Aluksi kävin vahauksessa mutta siirruin sokerointiin kun se tuli "markkinoille". En koe sitä ollenkaan kivuliaana, voi johtua melko korkeasta kipukynnyksestä, tai siitä etten ole erikoisen karvainen tapaus. Brassi, sääret, kainalot ja kädet neljän viikon välein, ja hyvin pärjää. Koskaan ei ole mitään mustelmia tai muutakaan epämiellyttävää tullut. Dödönä käytän sitä Vichyn "kestodödöä". Laitetaan aluksi joka toinen päivä ja sitten harvemmin. Ja toimii hyvin, ei aiheuta kutinaa niinkuin nämä superdödöt yleensä tekevät. Hääpäiväksi ajattelin aikatauluttaa tuon dödösysteemin niin, ettei tarvitse laittaa mitään...

Tuo seminaarin kirkkko oli meilläkin harkinnassa...On se sen verran eikoinen ja upea. Osoittautui kuitenkin vierasmäärään nähden liian pieneksi, ja "patajoensuulaisena" ikäni Pyhän Nikolaoksen kirkossa käyneenä olen jotenkin fiksoitunut siihen että se on "kotikirkkoni" Mutta, seminaarin kirkko on kyllä todella, todella upea ja kannattaa ehdottomasti ottaa harkintaan, mikäli vieraat vaan mahtuvat. Juhlatilatkin siellä on, en vain tiedä kuinka antavat niitä käyttää tai alkoholia tarjoilla....

sm2! kannattaa olla hyvissä ajoi yhteydessä seurakuntaan ja sopia asioista, ja varmaan kysyä hinnoistakin jos esim. ei ole entinen kotiseurakuntasi. Joensuussa vihitään aika vähän pareja, joten se tuntuu olevan heille kyllä iso ilo. En muista tarkkoja lukuja, pappi ne kyllä kertoi, mutta tosiaan aika minimaalisia määriä olivat. Sai sellaisen kuvan että avioliittoon vihkiminen on siellä heille iloinen asia, hautajaispalveluksia kun saavat suorittaa varmasti suhteessa hirvittävän paljon enemmän. Ja jos jotain maksua ottavat, luulisin ( en siis tiedä), uskoisin sen olevan lähinnä jokin "muodolllinen" korvaus työstä jota papin ei _periaatteessa_ tarvitse tehdä. Kuorolle me maksamme sen aika nimellisen orvauksen myös, lähinnä ihan siksi että olen käsittänyt sen kuuluvan "hyviin tapoihin" kun vapaaehtoisesti siellä kuitenkin ovat, eivätkä mtään korvausta mistään muualta saa. Soita ihmeessä seurakuntaan ja kysele asioista. Itse olen saanut sieltä superhyvää palvelua, paljon neuvoja ja ohjeita joita ei täältä Helsingistä todellakaan tippunut, eivätkä tietäneetkään. Vaikka luulisi kun on sentään suomen suurin ort. seurakunta... Pakko udella vielä...koska teidän suuri päivänne on? Itse tajusin tuossa, että minullahan se on _oikeasti jo ihan pian, pian....!!!