Allure

Meillä oli oma pöytä, ja näin jälkeenpäin ajateltuna olen todella tyytyväinen että päädyimme juuri kyseiseen ratkaisuun , vaikka muutakin mietimme. Meillä ainakin toimi hyvin näin. Vieraat pääsivät juttelemaan meidän kanssamme helpommin, kuin jos olisimme istuneet isommassa pöydässä juurikin perheidemme kanssa. Toisaalta siitä oli myös huomattavasti helpompi lähteä kiertelemään vieraiden joukossa, kuin pujottautumalla isosta pöydästä. Ja soihan se meille myös tavallaan hieman "yksityisyyttä". Hääpäivänä kaikki vieraat myös haluavat seurata hääparia, heidän ilmeitään ja eleitään, ottaa valokuvia, tulla juttelemaan, ihastella kuinka ihania te olettekaan. Tuo kaikki onnistuu paljon helpommin kun olette omassa, pienessä pöydässä, ettekä isossa toisten ihmisten ympäröimänä. Itselle ei todellakaan tullut millään tapaa eristäytynyt "pönötysfiilis" vaan juuri toisin päin. Plaseeraus on juttu, jota kannattaa miettiä ja tarkasti. Vieraiden viihtyminen on hyvin pitkälti kiinni onnistuneesta plaseerauksesta. Joten plaseeratkaa itsennekin sinne missä koette parhaiten viihtyvänne, sehän on se pääasia. Minä kannatan ehdottomasti omaa pöytää, helpottaa monia asioita (jo alkaen siitä, että vaikkka puku ei olisikaan kermakakku kolmivanteisella alushameella, on se kuitenkin ihan jotain muuta kuin farkut ja poolopaita, ja liikkuminen sen mukaista), ettekä ole "piilossa" yhdeltäkään vieraalta, vaan kaikkien lähestyttävissä varsin helposti. Moni kun haluaa tulla sanasen vaihtamaan jo ennen kuin ruokailut on ruokailtu ja pääsette "irtautumaan" pöydästä.

Meidän häitämme juhlittiin hotellin ravintolassa. Yhteistyö kyseisen paikan kanssa toimi ihan yli odotusten. Itse ajattelin että bändi saisi levätä settien välillä "huoltohuoneessa", mutta hotellin väki ystävällisesti antoi saunan ja tilavan pukuhuoneen bändin käyttöön. Sinne me varasimme ihan reilulla kädellä limua, kivennäisvettä, mehua, ja tokikin myös ihan "normivettä". Ihan itsestäänselvyys oli se että myös bändi "ruokitaan", mutta se vaati vain hieman järjestelyä. Bändin kanssa oli käyty jonkinlaista keskustelua tästä asiasta ennen juhlia, eikä heillä mitään ihmeellisiä vaatimuksia tosiaan ollut, itseasiassa toivoivat vain että vettä olisi saatavilla. Bändi saapui soittamaan vasta siinä vaiheessa kun ruoka oli jo korjattu salin puolelta pois, mutta keittiöhenkilökunta teki heille annokset erikseen, ja jossakin vaiheessa ennättivät soittajat syödäkin. Yhteistyö bändin kanssa toimi upeasti, enkä voi koskaan unohtaa juhlapaikan henkilökunnan joustavuutta. Bändi oli ilmeisesti varsin tyytyväinen, sillä jaksoivat soittaa vielä vähän ekstraakin, mikä oli tosi mukava yllätys koska tunnelma ei päässyt lässähtämään missään vaiheessa, vaikkei meillä ollut "ohjelmistona" kuin kolme puhetta sekä häävalssi, jota kai ei nyt edes ohjelmanumeroksi voi sanoa Tämä nyt on jo ihan OT, mutta itse tajusin oikeastaan vasta jälkeenpäin kuinka tärkeää on sopia asioista juhlapaikan kanssa etukäteen. Koska juhlimme ravintolassa, ruoka ei tietenkään päässyt loppumaan, kuten olen joskus pitopalveluiden kanssa kuullut käyvän. Kaikki erikoisruokavaliot huomioitiin moitteettomasti, ja väsynyt tuore aviopari poistui paikalta evästettynä tolkuttoman suurella eväskorilla ja parilla viinipullolla. Tuli tarpeeseen, sillä päivän aikana ei _itse_ ehtinyt oikein syödä mitään. Tokikin palvelualttius varmasti osittain johtui siitä että meillä oli suurehkot häät, ja ruuat, sekä tolkullinen määrä alkoholia ostettiin ravintolasta, mikä ei ihan ilmaista tietenkään ollut. Pienehkössä kaupungissa sijaitsevalle perhehotellille varmasti oikeasti ihan merkittäväkin tienesti. Lisäksi moni häävieras jäi hotelliin yöksi. Meillä oli paljon toiveita, jotka kaikki toteutettiin paremmin kuin hyvin. Tajusin itsekin vasta jälkeenpäin, että taisipa tulla oltua hieman "vaatelias", kun hotellin keittiömestari meillle illan päätteksi totesi että "Iso haaste nämä juhlat meillekin olivat, mutta taidettiin selvitä kunnialla." Todellakin selvisivät. Ja sitten topuksi ihan aiheeseen. Sopikaa ihmeessä bändin, valokuvaajan ja kaikkien muidenkin juhliinne "töihin" tulevien tahojen kanssa juurikin nämä ruoka- ja juomajutut yms. etukäteen. Itselle ainakin tuli sellainen olo etä sekä bändi että valokuvaaja arvostivat ihan oikeasti sitä että myös heidän taukonsa, ruokailunsa ja muut asiat otetaan huomioon jo etukäteen. Kun muutaman sähköpostin jaksaa häitä järjestellessään näidenkin tahojen kanssa vaihtaa, niin ei tarvitse juhlissa sitten huolehtia "itsestäänselvyyksistä".

Täällä yksi joka käy ajelee Helsingistä Porvooseen kampaajalle. Lämpimästi voin suositella Salon 33:a ja siellä erityisesti Katjaa. Näytti siltä että tekevät tuolla myös meikkejä, mutta _en_ mene vannomaan. Kysiä ainakin siellä tehdään, ja mitä ilmeisimmin varsin hyviä.

Mulla oli itselläni juurikin tuon Toscanan kuvan pohjalta 'tuunattu' nuttura. Espanjalainen, kuulemma ja tietääkseni. Tai espanjalaistyylinen. Galleriasta löytyy kuvia siitä miltä näytti miun päässäni. Tykkäsin kyllä _tosi_ paljon.

Kiitos Catap! Meillä oli ihanat ja ikimuistoiset häät. Mulla kun on molemmissa käsissä viisi peukaloa, mitä askarteluun tulee niin vein tuohukset tädilleni ja hän sitten koristeli. Tai siis teki ne koristellut stopparit. Helsingistä Lampukasta tuohukset ostettiin ja niihin oli jo valmiiki kiedottu ympärille hopeanväristä nauhaa. Kullanvärinenkin oli valikoimissa. Paksummathan nuo vihkituohukset on kuin ne 'tavalliset' ja mielesstäni palavat paremmin ja tasaisemmalla liekillä. 'Testauksessa' normituohukset tuppasivat aika helposti sammumaan kun käveli. En tiedä sitten miten varsinaisen vihkitoimituksen aikana oisi käynyt, kun eihän siinä hurjan kovaa vauhtia sitä 'kävelyosuutta' vedetä. Tuolla ne on vihkiraamatun vieressä lampukan alla ne meidän häätuohukset. Kaunis muisto hääpäivästä...jotenkin sellainen erittäin merkityksellinen muisto. Niin kuin pappikin sanoi, että jos tulee vaikeita aikoja niin tuohukset palamaan ja miettimään että mitä tuli luvattua Ja luulisin että meillä ne saavat hääpäivinä hetkosen palaa myöskin... Edit. En nyt kuollaksenikaan muista kuka ne tuohukset sinne kirkkoon toimitti, taisi olla kaaso-Siskoni. Mulla oli ihan varsin tekemistä toimittaa itseni sinne kirkkoon. Muistan vieläkin kuinka jalat vapisivat koko automatkan. Mutta jostain se tuohus käteen siellä ilmestyi. Ja sormus sormeen.

Catap! Lupasin sulle jo aikapäiviä sitten kuvia niistä meidän tuohuksista. Miun galleriasta voi käydä kurkkimassa ja muistaakseni näkyy ihan hyvin jossain kuvassa myöskin tuolla 'hääkuvagalleria'-osastolla. Stopparit meillä siis oli, ja mielestäni myös tarpeelliset.

Hui...Onpa teillä hienoja autoja suunnitteilla. Me toimittiin sitten loppujen lopuksi aika 'meidän tyylisesti'. Meillä oli ortodoksihäät, joten otettiin onnittelut vastaan kirkossa. Sitten onniteltuaan seremoniamestari alkoi 'hätistellä' vieraita kohti juhlapaikkaa. Me jäimme vielä hetkeksi kirkkoon muutaman valokuvan ottoon. Meidän poistuminen kirkosta ei siis todellakaan ollut mikään 'tapahtuma' vaan noiden kuvien oton jälkeen ajelimme kaksistaan juhlapaikalle. Meidän omalla autolla. Kohtuullisen uudella Toyota Avensiksen farkkumallilla. Kaikessa häähässäkässä auto jäi vielä pesemättä, joten sen kauniin burgundinpunaista väriä hädintuskin erotti, tai rekkarikilpeä Valokuvaaja otti vielä kuvia kun mieheni auttaa minua autoon suojaten pukuani lakanaräteillä. Hyviä kuvia. Ja ehkä oikeasti elämäni romanttisin automatka. Omassa autossa, häähumuisena päivänä hetki miehen kanssa kaksin. Molemmat hoettiin tippa silmässä ja samalla onnellisen typerästi hymyillen...."Sie olet nyt miun vaimoni", "Sie olet nyt miun mieheni". Ja kaikkea muuta ihanaa siirappista ja hunajaista lätinää. Joten...vaikka ei ollutkaan 'hääautoa', en unohda tuota matkaa koskaan. Se olikin oikeastaan ennen hääjuhlan loppumista joskus pikkutunneilla se ainoa hetki koko päivänä kun saimme olla kahden. Nythän on sitten se ongelma, että kun mies haluaa vaihtaa autoa, niin miehän en _voi_ siihen suostua missään tapauksessa.

Muuten kaikki hoidettu, paitsi kiitoskortit vielä 'vaiheessa. ja pukukin taitaa olla vielä pesulassa. Vaikka totta puhuakseni, eipä me itse maksettukaan varsinaisista juhlista mitään. Sormukset, puvut ja kampaukset meni omasta (miehen) rahapussista.