Isolde

Meidän häät on juhlittu jo vuosia sitten, mutta sain sähköpostiin automaattisen ilmoituksen, että tähän ketjuun oli tullut uusi viesti. Aydinia, kuulostaa todella oudolta! Miten muka suurlähetystöstä hankittu esteettömyystodistus ei kelpaa?! Itse tivaisin vielä lisäperusteluja maistraatista, eihän ihmisiä voi ihan miten vaan pompottaa, johan te kävitte naapurimaassa hakemassa todistuksen. Mistä maistraatista haitte naimalupaa? Jos se oli muu kuin Helsingin niin laittakaa uusi hakemus vetämään sinne, vaikka netin kautta. Meidän hakemuksen aikoihin mieheni oli ollut Suomessa vasta pari vuotta, ja tosiaan mitään lisäpapereita ei tarvittu vaan esteet tutkittiin kuten suomalaiselta. Nimenomaan Helsingin maistraatissa. Painotan tätä. Muissa voi olla eri meininki. Tsemppiä!

Meidän häät oli Helsingissä (Suomenlinnassa), vihkijä oli käräjäoikeuden tuomari. Meillä oli sikäli onnea vihkijän suhteen, että hän kirjoitti omatoimisesti ja pyytämättä puheen meidän haastattelun perusteella, ja siinä oli vakiotekstiä vain se lainmukainen osuus eli tahtomiset ja muut. Toimintatapa vaihtelee varmasti tosi paljon eri paikkakunnilla; joillakin on valmiit puheet eri kielillä, jotkut kirjoittaa puheet parikohtaisesti, jotkut papattaa vaan sen pakollisen osuuden eikä muuta. Se on ihan vihkijästä kiinni. Periaatteessahan heillä ei ole velvollisuutta tehdä mitään muuta kuin saapua paikalle ja sanoa ne lain edellyttämät sanat (ja hoitaa paperityöt). (Voin suositella Helsingin kaksikielisille pareille tuomari Marjatta Bergiä, jota parempaa vihkijää emme olisi voineet toivoa!)

^Meillähän oli kaksikielinen siviiliseremonia. Tai suurimmalta osin englanninkielinen, ainoastaan tahtominen kysyttiin minulta suomeksi. Hyvin sujui, olimme seremoniaan erinomaisen tyytyväisiä.

Suomalainen virkamies riittaa. Taksa vaihtelee varmaankin virkamiehen "arvon" mukaan, halvimmalla todistajan saanee poliisista, veikkaisin?

Esteidentutkintatodistuksen voi hankkia mistä tahansa maistraatista. Voitte esim. lähettää todistushakemuksen sähköisesti Helsingin maistraattiin ja pyytää, että lähettävät todistuksen postitse. Oma asuinpaikkakunta ei liity. Kannattaa huomioida se, että sotua ei saa, jos ei ole mitään syytä oleskella pysyvästi Suomessa (esim. työ, perheside). Yleensä sotu on tässä vaiheessa jo olemassa, jos sellaisen on saamassa. Eli jos kihlatulla ei sitä vielä ole, sitä tuskin irtoaa tätä tarkoitusta varten... Noista todistajista vielä - CNI-kaavakkeessa lukee seuraavaa: "The persons before whom this declaration may be made are: a legal practitioner; a medical practitioner; an Australian Consular Officer; an Australian Diplomatic Officer; a person authorised under section 3© or 3(d) of the Consular Fees Act 1955; a bailiff; a civil marriage celebrant; a clerk of a court; a Justice of the Peace; a magistrate; a minister of religion; a Notary Public; a police officer; a Registrar or Deputy Registrar of a court; or a permanent employee (with 5 or more years of continuous service) of a local government authority or of Commonwealth, State or Territory government or authority."

^Jos kihlattusi on Suomen "järjestelmässä" (suomalainen sotu löytyy), hakekaa ihmeessä esteidentutkintaa Helsingin maistraatista. Selviätte huomattavasti helpommalla. Muussa tapauksessa prosessi menee käsittääkseni kutakuinkin niin, että haette Tukholman suurlähetystöstä esteidentutkintatodistuksen (joko paikan päällä tai allekirjoitatte paperin hyväksyttyjen todistajien läsnäollessa, tähän ei kelpaa kuka tahansa), lähetätte sen Australiaan ulkomaankauppaministeriöön (Department of Foreign Affairs and Trade) leimattavaksi ja sitten vielä Suomessa Apostille-leimattavaksi. Aikaa kannattaa varata siis REILUSTI. Esteidentutkintatodistus Tukholman suurlähetystöstä maksaa 610 SEK + allekirjoitusten todistaminen 140 SEK/allekirjoitus. Itselläni ei ole tietoa siitä, veloittaako ulkoministeriö jotain paperin leimaamisesta. Apostille-leimaus maksaa sitten sen oman maksunsa.

^Jos yhtään lohduttaa niin Australiasta ja muista EU:n ulkopuolisista länsimaista tuleville on ihan samat säännöt/paperinpyörittelyt, kuten edellisistä viesteistäni olet ehkä jo lukenut. Tietysti byrokratia toimii länsimaissa oletettavasti luotettavammin. Jäin ihmettelemään sitä, miksi haitte sinkkutodistusta miehelle jo lokakuussa, jos kerran olette vasta tänä kesänä menossa naimisiin. Todistushan on tosiaan aina 4 kk voimassa. Sillehän maistraatti ei voi mitään, jos olette tarjonneet vanhaksi menneitä papereita. Moi Lainie

^Ohhoh, aikamoista. Saanko kysyä, juuliaana89, mistä maasta miehesi on kotoisin?

^En toki pahoittanut mieltäni, kirjoittamaani saa ihan vapaasti ottaa kantaa.

^Keittomenuissa on vaan se ongelma, että ruokavaihtoehtoja ei yleensä ole enempää kuin se yksi keitto (+ ehkä vaihtoehtokeitto allergisille). Buffet-pöydän etuhan on se, että ruokavaihtoehtoja on useampia niillekin, jotka eivät juuri tietyntyyppisestä ruoasta (vaikka nyt kalasta tai punaisesta lihasta) pidä. Jos keittoja olisi vaikka neljää eri laatua, ei mitään ongelmaa olisi. Harvemmin vaan tällaista näkee. "Se kun on niin kallistakin." Mistä pääsemme taas samaan vanhaan aiheeseen, eli onko vieraiden ylenkatsomista säästää tällaisessa asiassa... Itse voisin kyllä kalakeittoa syödä, mutta kun se on mielestäni järjettömän pahaa, en söisi vaan olisin mieluummin nälissäni. Kranttua vai ei? Söisitkö sinä hyvällä ruokahalulla pässinsilmiä tai keitettyjä munuaisia vaan sen vuoksi, että hääpari on päättänyt tällaista tarjota? Edit: Ihan samalla tavalla vieraiden ylenkatsomista on se, että esim. pöytiintarjoilussa on tasan yksi ruokavaihtoehto eikä muuta tipu. Keitto on vielä sikäli ongelmallinen, että se ei juurikaan täytä/pidä nälkää poissa eikä monikaan ihan oikeasti erityisesti pidä keitoista (kuinka moni täällä tilaa ravintolassa juhlaillallisella keiton?). Miksi siis pakottaa ihmiset syömään sellaista, mistä valtaosa ei todennäköisesti pidä?

Me vietimme häitä vajaat kolme viikkoa sitten Annin juhlapalvelun muonituksella. Ruoka oli TODELLA hyvää, myös hääkakkua (mustikka-jogurtti-valkosuklaa) kehuttiin kovasti. Mutta mutta... tarjoilijat eivät olleet ihan ammattimaisimmasta päästä valitettavasti. -Tarjoilijoiden määräksi oli sovittu 3 kpl (vieraita n. 65 kpl), hääpäivänä paikalle ilmestyi kuitenkin vain kaksi tarjoilijaa, mikä oli kyllä loppujen lopuksi ihan OK mutta aiheutti aluksi päänvaivaa. -Tarjoilijat olivat virolaisia ja puhuivat keskenään viroa myös silloin, kun ohjeistin heitä suomeksi, mikä oli mielestäni asiatonta. -He olivat hyvin kohteliaita ja hiljaisia, jopa tietyllä tavalla "näkymättömiä", mistä seurasi, että... -he eivät tiedottaneet yhtään mistään vapaaehtoisesti kenellekään, mm. kasvissyöjät jäivät hämmentyneenä odottelemaan ruokiaan, jotka olisi pitänyt tajuta käydä pyytämässä keittiöstä, jouduin lähettämään kaason kyselemään ruokien perään. -Täältä luettujen kommenttien perusteella odotin jonkinlaista ruokien esittelyä tarjoilijoiden toimesta, mitään tällaista ei saatu vaan tarjoilijat katosivat keittiöön. -Kun me eli hääpari tuli sisään, onnittelumaljat oli jo viety pois ja jäimme seisoskelemaan hämmentyneinä ovensuuhun (tarjoilija toi kyllä maljat siinä vähän aikaa odoteltuamme). -Ylipäänsä tarjoilijat eivät tehneet juuri mitään omatoimisesti, esim. booliin ei laitettu jäitä (29 asteen hellepäivänä!), ruttuun menneitä pöytäliinoja ei suoristettu, tuulenvireen kaatamia menuja ei nostettu pystyyn ym. - erikseen pyydettäessä kyllä tekivät kaiken OK. -Lähtiessään pitopalvelu vei ruoat mukanaan, vaikka oli sovittu, että ne laitetaan iltapalaksi esille. -Keittiöön toimitettiin kaksi sinkkisaavia, joissa teksti "COLD DRINKS" sekä viisi pakettia jääpalapusseja, mutta ilmeisesti asia olisi pitänyt vääntää rautalangasta; juomatölkit oli laitettu lämpenemään pöytään ja saaveja käytettiin tyhjien tölkkien roskiksina. -Tarjoilija pudotti tilatun vegaanikakun lattialle ja sitten VALEHTELI kakkua tiedustelleelle vieraalle, että mitään kakkua ei ollutkaan - tunnusti vasta, kun lähetin kaason kovistelemaan. -Kylmät kalat olivat kuulemma kyseenalaisen huoneenlämpöisiä (en itse maistanut kaloja joten en osaa varmuudelta sanoa tämän paikkansapitävyydestä). -Ruoat oli aseteltu siten, että lämpimät ruoat olivat ennen kylmiä siten kun buffet-pöytää loogisesti lähestyi (kylmät ruoat nurkassa). Ymmärrän kyllä, että pitopalveluhommissa riittää kiirettä, mutta mieluummin olisin maksanut siitä kolmannesta tarjoilijasta kuin tällaisesta hullunmyllystä, joka harmittaa vieläkin. Tarjoilijat olivat kyllä kohteliaita, ystävällisiä ja moitteettomasti pukeutuneita. Kuten sanoin, ruoka oli erinomaista. Saimme pitopalvelulaskusta pyytämättä pienen alennuksen, eli taisivat itsekin tajuta, että nyt ei mennyt ihan putkeen. Mielipahaa alennus ei tietenkään korvaa. En voi siis suositella Annin juhlapalvelua muuten kuin tuotteiden osalta.

Hymyilin kuin hangonkeksi. Samoin sulhanen säteili koko vihkitoimituksen ajan. Kumpaakaan ei itkettänyt ollenkaan.

Jatkan vielä tätä ketjua toteamalla, että olemme NIIN tyytyväisiä, että kutsuimme tämän "ylimääräisenkin" henkilön. Hän oli kutsusta hyvin otettu ja nautti juhlista erittäin paljon, tuli myöhemmin sanomaankin, että oli liikuttunut saadessaan tulla meidän juhliin (tuntui siis tietävän, että tuli vähän muiden siivellä). Ei siis kaduta ollenkaan, päinvastoin.

Meidän vihkiseremonia tulee olemaan muuten englanninkielinen, mutta tahtominen kysytään minulta suomeksi. Hääjuhla tulee olemaan pääasiassa englanniksi, koska se on meidän kotikielemme ja sitä suomalaisetkin vieraat ymmärtävät. Juonnot, menut yms. tulevat molemmilla kielillä. Häälehti tulee kullekin vieraalle omalla kielellä (eli osalle suomeksi ja osalle englanniksi). Pyrkimyksenä on, että mitään ei varsinaisesti toisteta kummallakin kielellä (poikkeuksena ehkä juonnot), koska se vie kauan ja latistaa tunnelmaa. Mieheni on siis australialainen ja menemme naimisiin Suomessa, jossa myös asumme.

Kuulisin mielenkiinnolla esimerkkejä siitä, millainen on juhlava miehen asu, joka ei ole "keskiluokkainen puku" tai siihen verrattavissa. Itselläni ei nimittäin tule juuri mitään mieleen. En muuten oikein tajua tuota mainintaa, että pitäisi hankkia "tietynlainen vaate" pukukoodia varten (tekstistä päätellen ilmeisesti tätimäinen). Eihän pukukoodi sitä tarkoita! Pukukoodi voi kuvastaa montaa erityyppistä vaatetta ja rajattomia henkilökohtaisia tyylejä - asun juhlavuus (pituus, paljastavuus, materiaalin hienous) vain vaihtelee.