H&J

Solmioneulan

Kauniisti hymyillen astelin alttarille eikä itkusta ollut tietoakaan. Mielikuvaharjoittelu teki tehtävänsä.

Stay-upit myös tämä morsian pukee lauantaina ylleen. Sukkahousuja en tullut oikeastaan edes ajatelleeksi, kun taatusti käyvät tukaliksi.

Miehelläni on ihanan erikoinen sukunimi, joten minusta on suuri kunnia saada kantaa hänen nimeään.

Tänään askartelin kynsiini tekokynnet! Hieman kömpelöiltä tuntuvat näin aluksi, mutta ovat kyllä tosi kauniit. Kynnet sai laitettua tosi näppärästi, liimatahrojakaan ei jäänyt kuin muutaman kynnen sivuun. Nyt sitten opetellaan toimimaan näiden kanssa ja toivotaan, että ovat vielä lauantainakin yhtä kauniit.

Minulla uutta: korut, kengät, huntu lainattua: puku vanhaa: kihlasormus ja jotain sinistä puuttuu! Mutta tämä huomioitu hääautossa.

Papin tapaaminen meni aivan kuten toivoin! Mukava puolen tunnin juttelutuokio, jonka jälkeen harjoiteltiin seremoniaa varten. Uskon ja luotan, että pappi tulee pitämään meille todella kauniin puheen!

Meillä tänään papin tapaaminen ja harjoitus kirkossa. Hieman kyllä jännittää, mitä tuleman pitää. Toivon mukaan keskustelu olisi vastavuoroista, jotta pystyisi sen pohjalta laatimaan kauniin ja henkiökohtaisen puheen juuri meille.

Meillä kuulutusten kuuleminen kirkossa jäi käymättä, mutta silloisena sunnuntaina pappi ja kirkkokansa olivat lämmöllä mielessä.

Hieman on mun kohdalla aikataulu muuttunut... Kampaukseen+meikkiin mennään kaason kanssa klo 9.00 klo 10.00 sijaan, muuten samat kellon lyömät.

Mä ostin rakkaalleni solmioneulan. Aikaisemmin on joutunut sitä aina isältään lainaamaan, joten tarpeeseen tulee.

Vietämme häitä aivan pian eikä stressistä tietoakaan, josta olen kyllä enemmän kuin ihmeissäni. Kaiketi mieli pysyy rauhallisena, kun omalta osaltamme kaikki on valmista. Nyt vastuu siirtyy seremoniamestarille, kaasolle ja bestmanille. Aivan ihanaa kyllä olisi, että stressi ei nurkan takaa enää yllättäisi ja saisin nauttia tulevasta hääpäivästämme hyvin levänneenä ja kauniina!

Eilen piti jo Cittariin pistäytyä kynsiostoksille. Kynnet ovat kyllä tosi kauniit kultakoristeineen kaikkineen. Nyt vain kokeilemaan.

Incanto heaven, aivan ihana!

Hieman täytyy tuota aikaisempaa kirjoitusta takaisin ottaa... Vanhemmat ovat sitten kuitenkin kättelyjonossa mukana.

Meillä istumajärjestys paikkakortteineen läheisten (=perheenjäsenten) pöydässä. Seremoniamestari ohjaa vieraat pöytiin, joissa ei siis paikkakortteja. Pöydät täytetään järjestyksessä.

Juhlapaikamme takahuoneessa on leikkitila lapsille, jonne varataan piirrustustarvikkeet ja jonkin verran leluja. Omaa buffettia tms. ei ole tulossa. Lapsia häissämme yht. 13 ikähaarukalla 2v.-12v. Toivotaan, että viihtyvät.

Kotona kaason avustamana

Meillä kutakuinkin näin: :-X :-X klo 16.00 siunaaminen kirkossa klo 17.00 tervetulomalja ja ruokailu hetimiten klo 18.30 ohjelmaa klo 19.30 hääkakku ja kahvi klo 20.00 ohjelmaa (bändi saapuu, paikalla klo 23.00 saakka) klo 21.00 häävalssi klo 22.00 kimpun ja sukkanauhan heitto klo 24.00 hääpari hääyön viettoon klo 01.30 valomerkki klo 02.00 juhlapaikka oltava tyhjä :-X :-X

Meillä aukeaa kahvin yhteydessä baari, josta vieraat ostavat kahvi avec ym. omakustennehintaan. Kahvin jälkeen laitetaan booli esille.

Viime viikolla menin mukamas koekampaukseen, joka paljastuikin puolen tunnin juttelutuokioksi kampaajan kanssa. Hän kyseli toiveitani kampauksen suhteen ja tunnusteli hiuksiani. Hyvin hän kyllä pääsi jyvälle ajatuksistani ja kampauskin mielikuvissamme syntyi. Luottavainen olo jäi kaikin puolin, vaikka oikeaa kampausta ei tehtykään. Nyt hääpäivän aamua ja kampausta odotellessa.

Ammattilaisen käsissä hoituu tämän morsiamen meikki. Viime viikolla kävin kampaajan juttusilla ja luottavainen olo jäi. Hän lupasi tehdä minulle luonnollisen kauniin, parhaat puolet esiin saavan meikin!

Kuulin ystävältäni Cittarissa myytävistä rakennekynsistä (British Style/American Style), joita hänen suosittelemana aion kokeilla. Ovat kuulemma luonnonkauniit, helpot laittaa ja pysyvät useita viikkoja! Kipin kapin Cittariin siis...

Meillä molemmat (morsian ja sulhanen) viettivät polttareita 27.6.09 molemmat omilla tahoillaan toki. Osasimme mieheni kanssa hieman aavistella polttareistamme ja varmuuden ne saivat lauantai-aamuna klo 7.30, kun polttariporukat tulivat yhtaikaa hivittävän remakan kanssa ikkunan taakse meiskaamaan. Sokkiherätyksestä pölmistyneenä morsian oli niin jännittyneessä mielentilassa, että lusikka ei tahtonut pysyä kädessä mikropuuroaamiaista väkisin syödessä. Jotenkuten nautitun aamupalan jälkeen sain esitellä koko polttarikaartille mun huolella pakkaamat polttaritoimikunnan listaamat tavarat aina Substral-ravinnepuikosta pesusieneen ja ulkomaan valuuttaan. Sittenpä olikin aika antaa sulholle jäähyväispusu ja tyttölauma oli valmis kirmaamaan ihanaan helteisiin polttaripäivään! Ulko-ovea kauemmas minua ei tosin päästetty, kun silmät jo sidottiin. Siitä sokkona autoon ja matka kohti tuntematonta saattoi alkaa. Ensimmäinen etappi oli lentokenttä, jossa käytiin hetki fiilistelemässä tulevaa hanimoonia. Aika pian matka siitä jatkui ja silmät sidottuina ajeltiin pitkä tovi. Kun lopulta pysähdyimme, minulla ei ollut hajuakaan, missä olimme. Meitä ympäröi luonnonkaunis kesämaisema ja jostain kuului vaimea kosken pauhu. Sadevaatteet ja pelastusliivit siis päälle ja koskenlaskuun! Fiilis oli aivan mahtava eikä kukaan taatusti päässyt kuivana rantaan. Rannassa sain tehtäväkseni luennoida maatalousyrittäjien tilakäyntiasioista työterveyshoitaja kun olen. Lypsyjakkarat ja lantakoneet kerrattuani hypättiin jälleen autoon, jossa sain alkaa kirjoittaa esittelyä itsestäni. Kotvasen kuluttua hyvään vauhtiin päässyt inspiraationi kirjoittamisen suhteen piti keskeyttää, sillä silmäni sidottiin taas. Seuraava ja viimeinen pysäkki löytyi keskustasta. Viihtyisä ja tilava kokoustila saunoineen, karaokelaitteineen ja keilaratoineen. Hetimiten sisälle päästyämme söimme ihanaa kiinalaista ruokaa. Syödessämme minun täytyi raapustaa esittely itsestäni loppuun. Ruokailun jälkeen minun piti riisuutua alusvaatteiselleni ja siinä nakuna ollessani silmäni sidottiin jälleen. Hetken kättä ja jalkaa vuoronperään nostaessani sain päälle jotain mikä tuntui aivan mummon leningiltä! Ei voi olla totta!! Hirveän pukukuvitelman lietsomana ja milteinpä hyperventilaation partaalla minua pyydettiin istumaan ja käteeni annettiin jonkinlainen puukapula. Seuraavaksi polttaritoimikunta pyysi minua odottamaan hetken. Mieleni onneksi rauhoittui muutaman rohkaisuryypyn voimalla. Kun huivi löysättiin silmiltäni polttaripäivän teema valkeni minulla saman tien: Rallibabe ja Heidin varikkotiimi! Aivan mahtava juttu! Minulla oli päällä sininen rallikuvioitu minimekko, valkoiset legginsit ja valkoiset saappaat. Se jokin puukapula kädessäni oli ruutulippu ja tytöillä yllään valkoiset T-paidat, joiden etupuolella luki Startti 010809 ja selässä Heidin varikkotiimi. Kerättiinhän me tytöt katseita, kun lähdimme Karjujuhlien päiväjuhlaan! Hetken juhla-aluetta kiertäessämme janon yllättämänä päädyimme karaoketelttaan ja eipä aikaakaan, kun juontaja kuuluttaa paikalla olevan morsiamen nimen. Kipusin lavalla kaiken kansan eteen, jossa jouduin pitämään aikaisemmin kirjoittaman esitelmän itsestäni ja laulamaan tietysti karaokea! Pian tämän koitoksen jälkeen varikkotiimin matka jatkui morsiussaunaan, jossa sain kokea virkistävän kasvonaamion pepsodenttimaisen tuulahduksen. Saunan jälkeen nautimme ihanaa iltapalaa: kinkkuparsa- ja poropiirakkaa, waldorfin salaattia ja raikkaita hedelmiä. Hyvän ruuan lisäksi ilta jatkui karaoken ja keilailun merkeissä ennen radalle lähtöä. Ilman koettelemuksia radalle lähtökään ei onnistunut, sillä ensimmäisenä minut laitettiin pesemään taksitolpalle taksin ikkunat ja pesinpä illan päälle vielä Karhujuhlien lipunmyyntikojunkin ikkunat. Vastaan tulevilta miehiltä minun piti kerätä elämänohjeita tulee avioelämää varten. Illan päätteeksi näin ihanan, tulevan ja rakkaan sulhaseni, lentokapteenin! Lämmin halaus, suukkoja rakkaalle ja molempien päivä oli varmasti täydellinen! Suuri KIITOS ihanasta päivästä Anne, Ansku, Heidi, Kaisa, Katariina, Marjo, Päivi ja Tiina!

Meillekin ohjelmavastaavien mukaan jotain anoppi/appiukko-visailua tulossa ja aivan loistava idea tuo lopuksi jaettava diplomi!