Lia

Me olemme järkkäämässä 10-vuotishääpäiväjuhlia ja meille on varattu Muuramen nuorisoseurantalo (vai onko se työväentalo..) Tasankola. Asumme lähettyvillä ja sijainti, edullinen hinta ja toimivat tilat ratkaisivat. Minua vaan houkuttaisi tuo Kuohun kylätalo myös. Sen ympäristö olisi kauniimpi, vaikka välimatka onkin pidempi. Hinta on jokseenkin sama molemmissa. Vieraita tullee noin 90. Joku voisi ihmetellä, mitä teen hääpalstalla kymmenen vuotta häiden jälkeen Hääjuhlien suunnittelu oli niin hauskaa, ja juhliminen kannattaa aina, jos vain on aihetta iloita ja juhlia rakkaiden kanssa.

Onpa ikävä moka kuvaajalta! Ongelman voisi välttää hyvin halvalla ratkaisulla: kertakäyttölakanalla. Tarvitaan vain pari assaria pitelemään levitettyä lakanaa auringon ja hääparin välillä. Kirkkaat kohdat pehmenevät ja monestihan kirkkaalla säällä tulee helposti siristettyä silmiä, joten tämä auttaa siihenkin. Lakanaa voi myös käyttää heijastimena varjopuolella, sekin häivyttää kovia kontrasteja. Kuten täällä jo todettiin, puolipilvinen sää on paras kuvaamiseen. Ja lähtökohtana voi pitää, että vaikka olisi kuinka kirkasta, jonkinlaista lisäsalamaa tai -valoa kannattaa ehdottomasti käyttää, jo siitäkin syystä, että silmiin olisi aina hyvä saada valopiste, se elävöittää katsetta. Ja lisävalo nostaa kohteen paljon paremmin esiin taustasta. Toki ne valopilkut ja muut saa jälkikäteen lisättyä kuviin, mutta periaatteena kannattaa pitää, että mahdollisimman paljon tehdään kuvaustilanteessa ja jätetään fotoshopattavaa mahdollisimman vähän.

Täältä ja täältä löytyy jonkin verran vinkkejä.

Minusta ehdottomasti kaunein (ja rakkain) on Petäjäveden Vanha kirkko. Olen ollut siellä oppaana, ja se on myös vihkikirkkomme.

Näitä asioita on ketjussa jo pyöritelty moneen kertaan. Itse suosittelen lämpimästi hopeaa materiaaliksi. Oma kihlani on ollut käytössä pian kolme vuotta, eikä ole mennyt miksikään, vaikka se on ollut käytössä koko ajan. Naarmuja ei ole tullut nimeksikään, eikä sormus ole tummunut tai muutenkaan muuttunut. Vihkisormus samoin on pysynyt oikein hyvänä ja kauniina.

Samasta paikasta on kyse, rakennus on vanha työväentalo, jossa juhlapalvelu nyt toimii. Ihana paikka, suosittelen!

Kuvaustilanne kannattaa ehdottomasti rauhoittaa, eli kun otatte potrettikuvia, paikalla saa olla vain kuvaaja ja te. Ja ehkä kaaso tms., joka voi katsoa, että puku on hyvin ja kasvot eivät kiillä. Kaikki ulkopuoliset häslääjät kameroineen pois. Ja jos otatte semmoisia sarjatulikuvia, eli kaikki vieraat voivat kuvata teitä yhtä aikaa, joku avustaja voi ottaa tilanteen johdettavakseen ja määrätä, kenen kamera on milloinkin vuorossa, jotta tiedätte kaikki katsoa samaan suuntaan.

Ah, nyt vasta tajusin, että häät ovatkin keväällä. En lukenut tarpeeksi huolella viestejäsi. :-[ Silloin ei lumesta ole haittaa. Siltikin suosittelen harjoittelemaan etukäteen, sekä kuvaajan että teidän takia. Taatusti onnistuu kuvat paremmin, kun tilanne ei ole ihan uusi. Ja minustakin kannattaa ehdottomasti kuvata RAW:na mikäli se on mahdollista. Niiden purkamiseen tarvitsee ohjelman, mutta niin kuvat saa käsiteltäväksi mahdollisimman isoina.

Lumiolosuhteissa kuvatessa pitää valotuksen kanssa olla tarkkana - se on aika haasteellista. Valkoinen ympäristö saa kameran helposti alivalottamaan kohteen. Kuvat näyttävät helposti iltahämärissä otetuilta, vaikka on ollut vielä valoisaa. Siksi suosittelen ehdottomasti ottamaan koekuvia samassa paikassa mahdollisimman samanlaisissa valo-olosuhteissa kuin hääpäivänä! Ja samalla voi harjoitella kuvaamista sekä kuvattavana oloa, mitä suosittelen myös oikein lämpimästi. 3,2 megapikselin kanssa on vähän niin ja näin, että saako sillä kunnollisia suurennoksia. Omassa järkkärissäni on sen verran, ja A4-kokoa sillä hintsusti saa, mutta ei juuri isompia. :-/ Se harmittaa monesti. Ifillä on mainio se tilausohjelma, omatkin kuvat on teetetty sillä ja tyytyväöisiä oltiin, vaikka olen supertarkka ja vaativa.

http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb21/Y...=1134571989/3#3 Täältä löytyy vinkkejä.

Syitä onkin jo tässä eritelty. Ikävää on etenkin se, kun ollaan isommalla kaveriporukalla vieraina, ja paikalle tullessa on vain hajapaikkoja jäljellä - ei siis mitään toivoa päästä tuttujen kanssa samaan pöytään. Puhumattakaan siitä, että miehen suvun häissä olemme muutaman kerran törmänneet siihen, että sulhon veli, joka liikkuu pyörätuolilla, ei ole mahtunut avustajansa kanssa samaan pöytään. :-/ Se on kyllä poikkeustapaus, mutta osoittaa sen, että istumajärjestystä kannattaa todella miettiä vieraiden kannalta niin, että kaikkien on helppo liikkua ja olla. Stressaava tilanne on siis se, kun tulee juhlapaikalle ja ainoat vapaat paikat ovat yksittäisiä ihan vieraiden ihmisten pöydissä. Minun mielestäni se latistaa vaan tunnelmaa. Arvostan vieraana erittäin paljon sitä, että järjestäjä on jaksanut nähdä sen vaivan että järjestys on tehty ja mietitty. Muoks: Epäselviä ajatuksia ja paljon häröjä :

Meidän juhlapaikassamme oli alasalissa kaksi isoa pöytää, joihin sijoitimme sukulaiset - toiseen isien ja toiseen äitien suvut. Meillä on lukuisia eronneita pareja suvuissa, joten olin käyttänyt rutkasti aikaa heidän sijoittelunsa miettimiseen. Vaiva kyllä kannatti - järjestelystä tuli tosi paljon kiitosta. Kaverit istuivat parvella ja olin suunnitellut, ketä kussakin päydässä istuu mutta paikkoja ei oltu jaettu valmiiksi. Näin sai kaikille jaoteltua mieluista seuraa - emme yrittäneetkään tutustuttaa toisilleen vieraita toisiinsa istumajärjestyksen avulla. (Oma kokemukseni on, että ei se riitä tutustuttamaan, että istutaan samassa pöydässä.) Muutamissa häissä, joissa ollaan oltu, ei ole ollut istumajärjestystä ja se on ollut aika stressaavaa.

Täällä on pitkä ketju aiheesta: http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb21/Y...um=1073482721/0 Edit: Ketjut on nyt yhdistetty toisiinsa.. -TT- ja täältä löytyy naimisiin.infon verkkolehtiartikkeli: http://www.naimisiin.info/haalehti/tallinna04j.html

Häistä on reilu neljä kuukautta ja sain joulun alla hääalbumimme valmiiksi. Tein itse kannet irtokartonkikansioon (kaikki valokuva-albumimme on samalla tavalla tehty) ja teetin kuvat muutamaa viikkoa aiemmin. Albumissa kuvia on noin 150 ja sieltä löytyvät myös kutsut, kiitoskortit, lehti-ilmoitukset ynnä muut sälät. Olen siis toiselta ammatiltani valokuvaaja, ja kuvia on jo niin järjetön määrä nurkissa, että jos en tärkeimpiä saa ajoissa albumeihin, hukumme niihin. Siksi varmaan hääkuvatkin pääsivät suht nopeaan albumiin. Ja olen myös sen verran kalkkis, että oikeat valokuvat ovat paperivalokuvia - en osaa tietokoneella olevia kuvia edes valokuvina ajatella.

Pikkuvarpaisiin tuli muhkeat vesikellot, mutta toisaalta tanssin kengissä tuntitolkulla ja riisuin ne vasta joskus yhden jälkeen ja jatkoin juhlimista avojaloin. Vaikka kengissä oli korkoa, ei jalka väsynyt muuten. Ja kenkäni olivat viininpunaiset nahkakorkkarit.

Meillä tuli matkaa varmaan yli 40 kilometriä, mutta emme kokeneet sitä ongelmaksi. Kirkko oli kotikaupungistamme 30 kilsan päässä, ja opastimme vieraat kaupungin kautta, mistä lähti bussikuljetus juhlapaikalle, jonne matkaa tuli kymmenkunta kilsaa. Suuri osa vieraista käytti bussia, mikä ei edes tullut kovinkaan kalliiksi.

Meillä oli häissä kaksi alle vuoden ikäistä lasta, muut jätettiin kotiin. Vain yksi pariskunta jätti tulematta lapsettoman linjan takia, ja moni vanhempi tuli kiittelemään, kuinka kivaa oli, kun ei tarvinnut itse tehdä päätöstä, jättääkö lapset pois vai ei ja kerrankin juhlia iloisesti aikuisten kesken. Olimme siis ratkaisuumme tosi tyytyväisiä, etenkin kun se oli jokseenkin pakon sanelema - yli neljäkymmentä lasta olisi paisuttanut vierasmäärän niin suureksi, ettei maakunnasta kyllin isoa juhlapaikka olisi löytynyt.

Minusta on mahtavaa olla vaimo. Minusta on ihanaa kuulla mieheni puhuvan minusta vaimona ja minusta on ihanaa, kun sormessa on kaksi sormusta. Turvallisuudentunteesta en tiedä, en koe sen muuttuneen. Nimi muuttui, mutta se ei oikeastaan minua hirveästi kosketa, enkä ole huomannut minkään perhe-fiiliksen erityisesti kasvaneen. Ihanaa on se, että päivä oli niin älyttömän hieno ja onnellinen ja onnistunut, ja olen ihan varma, että vieraatkin saivat siitä jotain, emme vain me kaksi. Miten kaikki voikaan oikeasti muuttua vaikkei mikään muutukaan?

välillä kaduttaa, mutta tiedän, että kaduttaisi myös silloin, jos en olisi vaihtanut. Se oli vaan pieni pettymys, että luulin nimenvaihdoksenkin jälkeen olevani ainoa laatuaan Suomessa (olin siiis jo omalla sukunimelläni ainoa), selvisi minulle viikkoa ennen häitä, että miehen serkun tytär oli kastettu vast'ikään minun ristimänimelleni, joten nyt meitä on Suomessa kaksi samannimistä ja vielä samassa suvussa. Onneksi kuitenkin eri sukupolvessa.

Pahoja mokia ei onneksi sattunut, mutta pienempiä vaikka kuinka paljon. Unohdin ottaa kimppuni toiseen kuvaussessioon mukaan, mikä nyttemmin vähän harmittaa, vaikka silloin se ei napannut yhtään (kimppu oli tosi kaunis vaikka tuntuikin minusta silloin äärimmäisen turhalta kapistukselta), Pihlaja-karkit jäivät laittamatta kahvipöytään (nyt niitä sitten syödään pussikaupalla) ja anopin ihania karjalanpiirakoita ei jäänyt iltapalalle, kun vieraat innostuivat niitä hamstraamaan, vaikka niitä oli tosi reilusti. Mikään noista ei haittaa, päivä oli niin hieno ja onnellinen!

Rahaa kului aika tarkalleen 5000 euroa, ja sillä syötettiin ja juotettiin 130 vierasta. Suunniteltu budjetti piti hyvin, olimme varautuneet sen ylittymiseen. Rahat menivät kyllä ihan oikeisiin paikkoihin (jousitrio kirkossa oli kallis mutta aivan mahtava, viina ei loppunut missään vaiheessa jne..) eikä hukkaostoksia juuri tullut (paitsi Unique Brat, joita en edes käyttänyt). Meillä on tosin onneksemme poikkeuksellisen laaja ja lahjakas ystäväpiiri, josta saimme paljon hyvin halvalla tai ilmaiseksi (paras mahdollinen bändi, ammattilaiskuvaaja ym.). Saimme juuri sellaiset juhlat joita toivoimme, eikä rahanmeno siihen nähden tunnu yhtään hurjalta. Olen tosi onnellinen, että päätimme mennä näin naimisiin - kahdenkeskeisiä maistraattihäitäkin kun tuli jossain vaiheessa suunniteltua.

Minä ratkaisin ongelman, jota pähkäilin pitkään, ostamalla halpiskoruliikkeestä hopeiset korvanapit, joissa on tummanpunaiset kivet. Maksoi kolme euroa alennuksessa. ;D Kaulani on sitten ihan paljas mutta olkoon.