Anna H

Melko varmasti sukkahousut. Olis kauheen kiva, jos vois olla ilman sukkia ollenkaan, mutta ongelman muodostaa ihanat reidet, jotka hiertää toisensa rakoille ja verille hikoillessa - ei kiva.

Oliiviöljyllä, valkosipulilla ja yrteillä saa paljon aikaiseksi. Kehiin vaan ihan, mistä itse tykkää. Limen tai sitruunan mehu toimii myös mielestäni näillä halutuilla ainesosilla. Tapas-kirjoista voisi myös löytyä ohjeita. Oma lempparini: Purkillinen vihreitä oliiveja paprikatäytteellä 2 rkl tomaattipyrettä 1-2 puristettua valkosipulinkynttä 2 rkl oliiviöljyä Hyvin pieni ripaus cayennepippuria Määriä on tosi vaikea sanoa isolle porukalle, pahoittelut siitä. Varmaankin on syytä koittaa itse muutenkin, miten tykkää valkosipulista tai cayennepippurista - tai kuinka ystävällinen meinaa olla vieraille...

Pistetäänpä tämä ketju seurantaan, kun tarkoitus lienee Turussa mennä naimisiin. Tosin voi olla, ettei pappi (taikka kanttori) tule siitä seurakunnasta, jossa vihitään, kun on tarpeeksi "kelvollisia" tuttuja alalla! Aika ihmeelliseltä kuulostaa kyllä tuo Naantalin kirkon kanttorin käytös - eikä vastaa ainakaan häntä, jonka sieltä tunnen... Tosin en ole varma vihkitilaisuuksien osalta, mutta kuitenkin.

Voin kuvitella, että tämä on jossain harrastuspiireissä varmaan "hiukan" kulunut juttu - etenkin, jos on niin tiivis harrastusporukka, että kuuluvat häävieraiden joukkoon. Mutta noin ajatuksen tasolla (ja "yksittäistapauksena") tämähän on ihan hemmetin hauska juttu! Meillä on suunnittelu kovasti alkutaipaleella, eikä olla tätä asiaa sen tarkemmin mietitty. Yhteisten harrastusten uskoisin jollain tavalla näkyvän. Kummankin omat harrastukset saattavat näkyä esim. hääleikissä, jossa tiedustellaan, kuka tuntee hääparin mitäkin kautta. Musiikkiin tullaan varmasti panostamaan, mun musiikkiharrastukseni näkyy varmasti kirkkomusiikin valinnassa ja mahdollisesti kuoron esiintymisenä häissä. Kirkkoon en haluaisi mitään perinteisen kilseistä, mutta semiwagneriaanina Morsiuskuoro nyt olisi vähän "must". Verdin Aidasta juhlamarssi on ihan varma. Onneksi on aikaa miettiä, ja myös Bachista tykkään kovasti, joten siltäkin jätkältä voisi löytyä jotain soveltuvaa. Ja onneksi mikään ei määrää, että alku- ja loppumusiikin tulisi olla juuri urkumusiikkia! Ei kumpainenkaan haluta mitään humppameininkiä juhlapaikalle, vaan kunnon meininkiä. Häävalssiksi ollaan sovittu jo ennen kihlausta eräs aika erikoinen biisi miehen suosikkiyhtyeeltä, katsotaan nyt kestääkö kantti sinne asti! Tykätään molemmat kovin matkustaa (kukapa ei... ), joten mahdollisuuksien mukaan ajattelin nimetä pöydät niiden paikkojen mukaan, joissa ollaan yhdessä käyty. Lasketaanko sitä nyt sitten erityisesti harrastukseksi, en tiedä. Lisäys: Niin ja askarteluintoni näkyy varmasti siinä, että teen kaikki kutsut ja muut ihan itse - olisi varmaan aika hönttiä, jos yhtäkkiä vieraat saisikin jonkun valmiskutsukortin, kun jouluisinkin aina tulee itse väsätyt!

Lista varmaankin kasvaa myöhemmin, mutta.. ...ei missään nimessä morsiuskaarta.

Hih, minulle tuli vain hillitön suklaanhimo tuosta Näyttivät niin herkullisilta, ja se läheltä kuvaaminen hidastettuna toi vielä oikein konkreettisesti mieleen suklaan maun ja tunnun suussa... Eli mainostus ainakin onnistui Näyttivät niin herkullisilta, että oli pakko vierailla Suklaisessa Turussa. Kannatti kyllä. Aivan mielettömän upean makuisia konvehteja. Niin hyviä, että niihin raaskii ehkä jo panostaakin sen 60-70 € hääkarkkeina.

Minusta ei ole mautonta laittaa pukukoodia. Ymmärrän kyllä sen, että jättää pukukoodin mainitsematta, jos tosiaan kaikkiin vieraisiin voi luottaa pukeutumisessa ja pukukoodin mainitseminen herättäisi ihmetystä. Itse en kyllä ole ikinä tulkinnut pukukoodia kutsussa mitenkään henkilökohtaisena loukkauksena, vain ainoastaan viestinä tilaisuuden juhlallisuuden tasosta.

Mies oli päättänyt, että kosii samana päivänä kuin isänsä on kosinut aikanaan äitiään 30 vuotta aiemmin.

Minuakin häiritsi tuo jatkuva puhuminen avioliitosta ja naimisiin menemisestä kyseisen pariskunnan kohdalla. Homma nyt vain on niin, ettei Suomen laki vielä ole sukupuolineutraali, jolloin naimisiin voivat mennä keskenään vain mies ja nainen. Vähäksi aikaa OT:n puolelle: Lakia aiheesta tulisi kuitenkin mielestäni muuttaa. Avioliiton solmiminen on yksinkertaistetusti sopimusoikeudellinen juttu, jossa sopimusosapuolet (mies ja vaimo) sopivat yhteisen omaisuutensa jakamisesta kuolemantapauksen (tai eron) sattuessa. Sen enempää sopimusoikeuden koukeroihin menemättä, ei minusta oikein ole perusteltua, että oikeus tällaisen sopimuksen tekemiseen on sallittua ainoastaan heteropariskunnille. Testamentin käyttö on toki täysin mahdollista, mutta en näe syitä sille, miksi seksuaalivähemmistöjä tulisi kohdella "erityisryhmänään".

Olen aivan samaa mieltä. Juomat ei meidän pileistä saa loppua kesken. Meidän häät -ohjelmassakin morsian pörräsi skumppapullo kädessä loppuillasta. Sopii myös minulle! (Tosin voidaan katsoa tätä viikkoa ennen häitä uudelleen.) *Edit: Niin, ja se skumppa ei ole muuta kuin kuivaa. Niistä makeista litkuista tulee vaan pahalle tuulelle. (Makuasia joo, mutta mun maun mukaan mennään tässä asiassa.)* Sen sijaan ehdottomasti haluan isän luovuttamaan minut. Ollaan hyvin läheisiä, joten se on varsin luontevaa, eikä minusta lainkaan aikaansa elänyttä - vahvistaa vain sen pesästä lentämisen. Lisäksi kakunleikkuussa on poljettava. Täytyyhän se nyt jollain tavalla pystyä virallisesti määrittämään, kuka sen kaapin paikan määrää, kun se menee kotioloissa aina vaan neuvottelemiseksi ja yhdessä päättämiseksi... Haluan yhdeksi häämarssiksi musiikkia Tähtien Sota -elokuvista. Jos ei onnistu, ei tule urkumusiikkia, koska sitten soitetaan niitä kliseisempiä juttuja - vähän parempina (aka. alkuperäisinä orkesteri-) sovituksina. Eikä meidän häissämme ole mitään vaaleanpunaiseen viittaavaakaan unelmahöttöä. Eikä hääkaarta. Eikä kermakakkua. Kakkua kylläkin tulee, mutten tykkää kermavaahdosta. Eikä meillä soi humppa. Ei. Ei. Yök. Ei. Hyvä musiikki soi. Raskaskin. Muttei humppa. Lapset ovat tervetulleita juhlaan. Ei ne muuten opi käyttäytymään sivistyneesti ko. tilaisuuksissa edes aikuisina, jolleivät saa penskoina olla mukana. Todennäköisyys penskoille on kuitenkin pieni ja ne, ketkä saattavat ennen häitämme porsia, osaavat itä todennäköisimmin ne pienokaiset myös kouluttaa asianmukaisesti. Näitä varmaan tulee ajan myötä lisää. *Edit: vielä lisäys: Menee vähän OT:ksi, mutta kommentoinpa tätä, kun on omakohtaista kokemusta. Ainakin omassa vannealushameessani, jota käytän isojen iltapukujen alla, on yksi (tämä voi vaihdella) metallinen vanne, joka nostaa alushameen ja siten myös sen iltapuvun hieman "koholle". Se jämäköittää puvun ilmettä, kun se tukee sitä joskus kohtuullisen painavaakin kangasta, josta iltapuku on tehty. Samalla se tuo sinne hameen alle vähän lisää tilaa kävellä, niin ei tarvitse huolehtia helmoille kompuroimisesta! Vaatii tosiaan kohtuullisen paksusta kankaasta tehdyn ison alaosan/puvun, jotta kannattaa.

Tän täytyy olla joku tapaero, koska mulle on taas sulhanen saanut selittää tämän asian... Ehkä isäni on vaan huijannut pientä lasta jossain häissä, mutta mieleen se on jäänyt, että varpaillehan sitä...

Näillä näkymin tulee näkemään, koska on suunnitelmissa tehdä puku itse. Voi olla vähän vaikea tehdä piilossa, etenkin kun ompelukone on anoppilassa... Häät on tosin vasta kolmen vuoden päästä, että ehtii kyllä varmaan suunnitelmat ja ompelukoneen sijaintikin muuttua!

Kaverin polttareita varten tietää käyvän täällä, muttei ole aavistustakaan, että täällä muuten roikun lueskelemassa.. Tosin ei varmaankaan mene kauaa, ennen kuin keksii sen.