mamafox

te, jotka aiotte kaiverruttaa taskumatteihin 'bestman' ja päivämäärän: kaiverrutatteko sen pohjaan ts. näkymättömään paikkaan vaiko ihan siihen taskumatin kylkeen? me käsinkaiverrutamme bestmanin taskumattiin hänen nimikirjaimensa, joka personoi lahjan juuri hänelle. kyllähän hän muistaa mistä syystä hän on lahjan saanut, ja varmaan tykkää siitä että kaiverrus on hänen nimikirjaimensa. Sattuvat vielä olemaan samat kuin pojallaan. Ties vaikka pienestä muistoeleestämme tulisi joskus perintökappale...

toi alkoholihomma on vaikea. meidän alueelta kyselemissämme paikoissa kaikissa on omat oikeudet. pienen porukan takia emme edes harkinneet nuorisoseurantaloja tms. joiden kanssa kai nuo viina-asiat hoituvat helpommin kun sopii pitopalvelun kanssa. minua harmittaa se kalleus. me tarjoamme alkumaljan ja kahvin kanssa konjakin/liköörin. kun tiedustelimme boolin hintaa, ilmoitettiin että mukillinen boolia maksaa 5€!!! ja boolissa kun on se että ei ikinä voi tietää mitä siinä on. vaikka sanottaisiin sen vahvuus tai itse vietäisiin resepti, ei silti voi olla varma onko booli sitä mitä pyytää... mutta boolia kun pitäs sitten olla tosiaan aika monta mukia/henkilö. ei kehtaa sanoa että jokaiselle kaksi mukia. ja sekin sitten maksaa jo sen vinkkupullon verran... eli ei ole kyse siitä ettenkö haluaisi tarjota alkoholia ihmisille, minä uskon että meidän porukka osaa hoitaa homman kotiin eivätkä joisi itseään aivan 'käsitykseen', mutta kun ei vaan ole varaa. en tiedä, varmaan bestmanilla ainakin on konjamiinipullo mukanaan, mutta mitenkäs sen nyt kutsuihin viehkeästi laittaisi että OPM (oma pullo mukaan)... ??? eli tajuan sen että moni ajattelee juhlissa viinaksia saavansa eikä ehkä varaa rahaa siihen että itse joutuisi viinaksensa maksamaan. voi elämä. joskus tuntuu että ei ehkä pitäisi pitää häitä ollenkaan, kun pelottaa että ihmiset pitävät juhliamme säälittävinä!

ei tosiaan. kutsut lähetetään ja muutoin kirkossa ei tapahdu mitään sellaista josta emme usko vieraidemme selviävän ilman ohjekirjaa ja bestman kaitsee kansaa sitten juhlapaikalla. on hienoa että joillakin meistä on resursseja/aikaa/viitseliäisyyttä väsäillä kaikenlaisia hienoja juttuja vieraidensa iloksi. itse en ole kertaakaan ollut juhlissa joissa olisi ollut kirkko-ohjelma, häälehti tms. joten jään vain odottamaan (ja toivon ettei minua kaasoksi pyytänyt rakas ystäväni käy näillä sivuilla saamassa vaikutteita) ;D ;D ;D

viljaa löytyy nyt! ei kun maaseudulle ja kauniisti kysymään talosta että saako hieman saksia pellonreunasta... kun nyt kerää ja lämpimässä paikassa nipuissa 'alaspäin' eli nurinpäin roikkuen kuivattaa, saa kauniita viljoja... suosittelen erityisesti ohraa, se on kaunista ja näyttävää pitkine vihneineen!

ai niin... metsän lahjaksi saamisessa on saatanasti hommaa ja huomioimista esim. verotuksessa. joten jos ei ole maanomistusasiat lähellä sydäntä niin olkaa vain iloisia ettei tarvitse joka vuoden verotuksessa niitä miettiä meillä pamahti 'lahjana' rantatontti ja asia lähinnä auttoi lahjan antajaa tukalassa taloudellisessa tilanteessa, mutta sai meillä aikaan kamalan lahjaverojupakan... kalliiksi tuli, eikä meillä todellakaan ole varaa rakentaa mitään vielä ainakaan kymmeneen vuoteen... eikä sinne tontille mene edes tietä kuin kartalla! >

jos se 50 eeroa on hävytöntä, niin millainen summa teidän mielestänne on sitten riittävä osoittamaan kunnioitusta avioliittoa ja tärkeää päätöstänne kohtaan jne ??? minulla ei ainakaan ole mahdollisuutta maksaa suuria summia esim. just sukulaisten rippilapsille koska talouteni ei vaan ole sellainen joka kestää ongelmitta isot heilahdukset... juuri tästä syystä en koskaan voi antaa kenenkään 'remonttirahastoon' tai 'häämatkatilille' rahaa, sillä jos annan sen minkä voin tai mikä minusta tuntuu sillä hetkellä mahdolliselle, saan sitten paskaa niskaani jälkeenpäin. :-[ ja mitä perintöhuonekaluihin tulee... ne jaetaan yleensä vasta kun perintöä jaetaan. monissa perheissä ne aiheuttavat niin paljon kränää (kun jostain syystä kaikki haluavat sen saman jutun) etteivät vanhemmat ehkä halua yhden lapsensa hääpäivänä kylvää riidansiemeniä jälkikasvunsa keskelle... en nyt halua masteroida kenekään suvun asioita, heittelen vaan ajatuksia. meillä ei ole antiikkia odotettavissa, emmekä tosiaan toivo rahaa...

uutta: puku vanhaa: isoisoäitini rannekoru lainattua: äidin helmikorvikset sinistä: sukkanauhan ruusuke mieheni aina ehdottaa että hänestä tuohon listaan toisi hieman lisäväriä sana 'varastettua' kun muuten homma on niin perinteistä ;D kieltämättä, toisi lisää mieittävää... hih. älkää nyt ottako tosissanne kuitenkaan ;D

ainahan on kaikkia 'teemavalsseja' kuten meille mahdollisesti tuleva lentäjän valssi sulhasen suuntautumisen mukaan. vaikka vielä tässä vaiheessa suunnitelma nro 1 on j.karjalaisen sekaisin, joka on just jive-askeleille sopiva. ja jive on itseasiassa yllättävän helppoa (me oltiin tanssikurssilla eikä ennen kurssin alkua osattu mitään... tosin luultiin että osattiin valssia mutta huomattiin ettei osattu.

Jaloleinikeistä tuleva kimppuni maksaa alustavan arvion mukaan 70 - 80 euroa. Aika kallis, mutta hääpäivämme on juuri kyseisen kukan sesongin alkaessa ja se kuulemma vaikuttaa hintaan. Lisäksi vieheet maksavat kuulemma 7 euroa kappale ja hiuksiin laitettavat yksittäiset kukat maksavat n. 2,20 euroa kappale (raudotettuina). Huh huh. Kallista!

meille tulee kuoharilasiin 2 cl cointreau-sitruslikööriä ja täytetään (erittäin halvalla) kuoharilla (merkkiä ei ole tässä vaiheessa päätetty...) se lämmittää marraskuussa kivasti, ja maistuu todella hyvälle, raikkaalle!

teemme avioehdon. se suojaa meidän tapauksessamme mieheni tilaa ja omaisuutta minulta (hih hih) ja samalla voidaan lakimiehen kanssa hoitaa muut paperit kuntoon niin, että myös toisen menehtyessä voidaan pesänjako siirtää myös toisen puolison kuoleman jälkeen. itseasiassa tästä oli hyvä artikkeli maaseudun tulevaisuudessa 30.5.2003, asia koskee todellakin myös heitä jotka asuvat kaupungissa, vaikkei lehden nimi ehkä mediaseksikkäältä kuulostaisikaan ;D