Cressie

^No johan oli törkeää käytöstä BM:ltä! En voi ymmärtää tuollaista.

Minä kävin häiden jälkeen yksityisellä. Sinne ei nimenmuutos ollut mennyt ja minut kutsuttiin huoneeseen tyttönimellä. En sitten kipeänä tajunnut asiasta huomauttaa joten reseptitkin sain tyttönimellä. Ja tosiaan ei sillä mitään merkitystä apteekissa ollut.

Kyllä se juhlastressin poistuminen on ollut parasta! Enää en mistään hinnasta alkaisi värkätä noin suuria juhlia. On tietysti ihanaa, että on sama sukunimi. Muuten elämä ei ole muuttunut mitenkään.

^Meillä laitettiin kuvaajat (2kpl) pöydän päähän josta oli helppo lähteä kuvaamaan ilman vieraiden häiritsemistä. Meillä tarjoilut tehtiin itse, joten mitään erillistä hintaa ei mennyt kuvaajista. Ruokaa oli muutenkin varattu tosi paljon.

^Minä sanoisin, että kameran tuntemuksella, hyvällä kameralla ja taiteellisella silmällä saa hyvää aikaan. Meinaan sillä kameran tasolla ei ole merkitystä ellei kameran asetusten säätö ole tuttua. Kyllä toki automaattiasetuksillakin pääsee alkuun, mutta ei se ihan sama ole. Nimim. Kokemusta on!

Minä teen hääkirjaa ja sinne kerään esimerkit koristeista, kutsu -ja kiitoskortit, käsiohjelman ja paikkakortin. Sitten säilytetään myös yksi tienvarsikyltti. Hääkirjaan tulee lisäksi lahjalista ja saadut lahjat, kutsuvieraslista, budjetti ja menot, kertomus hääpäivästä ja suurennoksia hääkuvista sekä kopio häävideosta. Olen myös tehnyt polttarikansion ja kohta pääsen tekemään hääalbumia. Ainiin ja säästän myös kakkukoristeen, muutaman tuikun pöytäkoristelusta, karkkibuffetkulhon ja ensimmäisenä hankkimani hääparinallet.

Nyt olen saanut serkkuni kuvaaman dvd:n ja on kyllä tosi hyvä! Ensimmäistä kertaa näen kotivideon joka ei heilu, on tarkka ja mikään ohjelmanumero tms ei lopu kesken kaiken!

Mulle sanottiin pankissa, että ensin täytyy olla uusi nimi päivittynyt heille. Sitten voi tilata uuden visa electronin ja sitä hakiessa täytyy olla henkkarit uudella nimellä. Aikamoista säätämistä. Kela-kortti muuten tuli tänään. Häistä on melkein kaksi viikkoa.

Ei ollut, ei yhtään! Outoa tosin oli vaihtaa sukunimi Facebookiin, sähköpostiin jne. Enköhän minä kohta puoliin ala oppia uudenkin sukunimen käytön. Vanha tulee niin luonnostaan, että täytyy ihan miettiä mitä sanoo nimekseen.

Eiköhän meillä sanota, että yhdessä x vuotta josta naimisissa y vuotta.

Kannattaa kirkkoharjoituksissa kysyä papilta kaikki mitä mieleen juolahtaa! Me ei muistettu ja sitten myöhemmin piti pohtia, että kuinkahan tämä nyt sujuukaan.

Meilläkin oli vieraina kohtuu paljon lapsia. Minulle ei tullut mieleenkään olla kutsumatta lapsia. Pitäähän heidän päästä kokemaan erilaisia juhlia. Kaikki meni tosi hyvin ja kukaan ei hermostunut eikä saanut itkupotkuraivareita. Ei edes kaksi 6 kuukauden ikäistä vauvaa. Meillä oli värityskirjoja ja kuvakirjoja lapsille, mutta ei niitä oikeastaan edes kaivattu.

Meillä oli lahjalista netissä ja seurasin sitä aktiivisesti. Onneksi niin tein, koska serveri oli hetken kaatuneena ja juuri silloin jotkut vieraat meni katsomaan mitä listalla oli. Meille sitten tuli puheluita tyyliin: "olemme kaupassa. Mitäs siellä listalla olikaan?" Onneksi sitten olin listan kanssa ajantasalla ja osasin sanoa mitä ei ollut varattu. Näin ollen emme saaneet samaa lahjaa moneen kertaan! Eikä vieraan tarvinnut jättää ostamatta ja mennä myöhemmin uudestaan kaupoille.

Meillä minun serkku kuvasi vihkimisen alttarin sivusta että saatiin kasvot kuvaan. Sitten hän kuvasi ohjelmat sekä yleisesti tunnelmaa. Myös ystäväni äiti videokuvasi ja saan siitäkin sitten dvd:n. Paras ystäväni varmaankin pystyy editoimaan vähän noita videoita yhteen. Serkkuni kameran alla oli jalusta kokoajan, joten ei se toivottavasti heilu niin paljoa kuin voisi.

^Mulla oli sama. Ja pakko myöntää, että poskilihakset alkoi juhlassa jo jossain vaiheessa vähän krampata!

Ei minullekaan mitään masennusta tullut vaikka häät oli niin ihanat ja onnistuneet. Pari päivää siinä häähumussa oli vielä häiden jälkeen, mutta nyt on arki alkanut pyöriä taas ihan normaalisti. Ja hyvä niin. Olen tosi onnellinen, että se kauhea häästressi on ohi.

Minä laitoin ihan pesemättömänä vaatehuoneeseen siinä pussissa missä tuli. Mitään en varmasti tule puvulla tekemään saati sovittamaan sitä. Se ei ole sellainen millä on mitään suurempaa tunnearvoa minulle vaikka osittain itse suunnittelema onkin. Kuvista näen sen sitten aina kun haluan. Ja kangasnäytteet laitan hääkirjaani talteen.

Minä laitoin meillä hääinfoon, että on tulossa ammattilainen kuvaamaan ja näin ollen olisi hyvä että kukaan muu ei kuvaa kirkossa. Vieraiden salamakuvat varmasti häiritsisi ammattikuvaajaa. Kaikki vieraat noudattivat pyyntöäni!

Meille tuli tämä:

En olisi vaihtanut mitään! Kampaaja/meikkaajani on nuori nainen jolla olen käynyt vuosia. Kampauksesta ja meikistä tuli niin ihanat, että haluaisin sellaiset joka päivä! Hääpuku oli myös juuri sellainen kuin halusin. Se teetettiin minulle ja oli minun suunnittelema.

En itkenyt, eikä mieskään. Oli niin hyvä fiilis ja en kyllä yhtään liikuttunut vaikka niin ajattelinkin ennen häitä.

Mulla tämä onnistui ihmeen hyvin vaikka sitä stressasinkin. Mulla oli body alla ja senkin sain tosi hyvin auki. Avuksi tuli kaaso (pitämään ovea, kun vessassa oli pieni etuhuone jossa availtiin bodyn hakasia. Täti sitten laittoi bodyn kiinni vessassa käynnin jälkeen.

Sain pyynnöstäni The Sims3 pelin. Yllärinä sain sitten vielä pienen Möhköfantti pehmolelun. Keräilen niitä ja ukko-kulta muisti ettei sitä vielä löydy minulta!

Hymyilin kuin pieni aurinko! Luulin liikuttuvani, mutta ei mitään sellaisia tunteita ollut mailla halmeilla. Mulla oli vain mahtava fiilis. Varsinkin sen jälkeen, kun ukko-kulta sanoi tahdon.

Todella todella tyytyväisiä! Meillä oli vain kosketinsoittaja ja kitaristi. Kosketinsoittaja on parhaan ystäväni isä joten tiesin laadun olevan hyvää. "Pojat" soittivat niin kauan kuin halusin (n. 3 tuntia) ja vielä siivoilumusiikkiakin kun kaikki vieraat oli jo lähteneet! Vieraat myös kehui soittajia tosi paljon ja kokoajan oli tanssilattialla vilskettä! Tämä maksoi vain 100€, koska kitaristi ei ottanut enempää ja ystävän isä soitti lahjaksi!