tammikuu09

Kyllä ihan kutsuetiketin mukaan vähintään paikka + päivämäärä + kellonaika pitäisi mainita varsinaisessa kutsukortissa (=mihin ja milloin kutsutaan) - kun taas tarkemmat osoitteet ja ajo-ohjeet toki voi huoletta jättää erilliseen infopaperiin. Ja omista häistä viisastuneena tiedän, etteivät monet lue tai edes huomaa niitä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Siinä kädessä, joka ei ole sulhasen kainalossa/kädessä --> sisään mennessä olet sulhasen vasemmalla puolella = oikea käsi sulhasen kainalossa/kädessä = kimppu vasemmassa kädessä --> ulos tullessa olet sulhasen oikealla puolella = vasen käsi sulhasen kainalossa/kädessä = kimppu oikeassa kädessä

^Kutsuttuja oli noin 70, mikä oli Talvipuutarhan maksimivetoisuus (emme alun perinkään halunneet hajauttaa ruokailua eri tiloihin) - mutta kun vieraita lopulta oli noin 50, Talvipuutarha oli todella täydellisen kokoinen (toisin sanoen 70 olisi ehkä mahtunut mutta kovin tiiviissä tunnelmassa).

^Aiemmassa kuvauksessa taidettiin sanoa virkailijan vedonneen vanhaan nimeen (ei muutoin vanhentuneeseen asiakirjaan) - ja se on kyllä kummallista, koska eihän naimisiinmenon jälkeen vielä ole mitään papereita uudella nimellä, kun sitä vartenhan niitä silloin mennään uusimaan. Ja kyllä ainakin mulla ajokortin uusimiseen riitti vanha ajokortti (vanhanniminen siis) - ei tarvinnut passia eikä mitään haastattelua. Siksihän sitä tietojen päivittymistä rekistereihin juuri pitää odottaa, että henkilötunnuksen perusteella voi osoittaa olevansa se sama henkilö kuin ennenkin, vain eri nimellä avioliiton seurauksena.

Tekijänoikeuslaki ei toki kielläkään kuvaajaa julkaisemasta itse ottamiaan kuvia, mutta siitä huolimatta kuvauksen kohteen ei tarvitse suostua olemaan esillä netissä. Tarkempaa selostusta voi lukea esim. osoitteesta http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/4.3.html - mutta tässä joitakin tämän ketjun aihetta lähimmin koskevia otteita (lihavoinnit ja kursivoinnit alkuperäisen kirjoittajan): "Kun valokuvassa esiintyy ihminen, joko ainoana aiheena tai muutoin, ollaan monessa suhteessa ongelmallisella alueella. Tekijänoikeudellisesti perusasia on kyllä selvä: oikeudet syntyvät kuvaajalle, eivät kuvattavalle." "Yleisesti voidaan nykyaikaisen ihmisoikeusajattelun pohjalta lähteä siitä, että ihmisellä on oikeus omaan kuvaansa osana persoonallisuusoikeuksia, tekijänoikeudesta riippumatta. Tälle ei ole helppoa löytää selvää ilmaisua positiivisesta oikeudesta (voimassaolevan lain nimenomaisista säädöksistä ja niiden vakiintuneesta tulkinnasta), mutta yleissuuntaus on selvästi kohti persoonallisuusoikeuksien korostamista." "Parasta olisi kysyä kuvattavan lupa jo ennen kuvan ottamista, ellei luvallisuutta voida pitää ilmeisenä olosuhteiden perusteella (esim. valokuvaaminen perhepiirissä yksityistä käyttöä varten). Mutta joka tapauksessa tunnistettavaa ihmistä esittävän kuvan julkistamisessa on syytä huomattavan varovainen." [oma huom: "valokuvaaminen yksityistä käyttöä varten" ei ole sama asia kuin julkistaminen eli laittaminen kaikkien nähtäville] "Myös henkilötietojen suoja on otettava huomioon, kun on kyse ihmistä esittävistä valokuvista. - - Näin ollen niitä kannanoton mukaan ei saa laittaa ilman asianomaisen suostumusta." Summa summarum, tuli pitkä selostus, mutta mielestäni voitte oikein hyvin pyytää, ettei hääkuvianne laitettaisi nettiin --> Itse en halua itseäni esittäviä kuvia olevan netissä missään muualla kuin esimerkiksi salasanalla suojatuissa verkkoalbumeissa tai tietyissä tapauksissa ystävien/läheisten kotisivuilla tms. pienen yleisön yhteisöissä (nekin luonnollisesti luvan kanssa; itse toimin samoin halutessani laittaa ystävien/läheisten kuvia verkkoalbumeihin tai kotisivuille).

Meidän vihkipäivänämme ko. tuomarilla oli kolme tai neljä muutakin vihkimistä, joten ei se sama viikonloppu tai edes päivä haittaa, kunhan ei juuri samaa kellonaikaa halua

^Tilastoja olisikin kiva nähdä, kun mä ainakin kuvittelisin, että siviilivihkimisten lisääntyminen suurissa kaupungeissa johtuu nimenomaan siitä, että suurissa kaupungeissa saa edes suhteellisen järkevästi siviilivihkijän virka-ajan ulkopuolella (toisin kuin keskimäärin maaseudulla, missä kirkko jutunkin mukaan "pitää pintansa", kun lauantaihäitä ei muuten saa) - jolloin siviilipari ei siis "päädy maistraattiin" vaan omalle juhlapaikalleen. Lisäksi mua vaivaa, kun taas on haastateltu vain kirkon edustajaa (viimeksi vastaavassa jutussa oli muistaakseni aivan samoin) - ja sekin puhuu eniten arvostuksen rapistumisesta, vaikka pitäisi kaiken järjen mukaan olla ihan normaalia eikä suinkaan surkuteltavaa, jos ei-uskovaiset eivät mene uskovaisin menoin naimisiinkaan.

Hesarin jutussa on sentään selitetty vähän tarkemmin tuota toisen osapuolen kirkkoon kuulumista, mutta on sielläkin tuo ärsyttävä yhä useampi pari päätyy maistraattiin (vaikka kirkkovihkimisen "vastakohta" olisi siviilivihkiminen): http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kirkkoh...a/1135248009004

^Oliko koekampauksestasi sovittu, että se olisi täsmälleen sama kuin hääpäivänä? Kysyn tätä siksi, että yleensä koekampaus on vain suunnittelutilaisuus, jossa kampaus tehdään "vähän sinne päin", jotta nähdään yleisvaikutelma ja päästään yhteisymmärrykseen lopullisen version suunnasta. Esim. omaan koekampaukseeni meni hädin tuskin puoli tuntia (ei laitettu tiaraa / ei viimeistelty / ei käytetty kaikkia mahdollisia aineita) - kun taas hääpäivänä istuin tuolissa toista tuntia, kun jokaista hiuskiehkuraa aseteltiin viimeisen päälle.

OT: Onko tää titteli vähän sama kuin Nina Mikkosen kampaajamestari... Mikä mestari, en ole ainakaan kuullut mitään kisällin- ja mestarintutkintoja ko. ammateista pidettävän. Se se vasta ammattitaidon (OMAN) aliarvioimista mun mielestä on, että oman ammatin nimikin tuntuu niin huonolta, että pitää vääntää joku mestari siihen perään... Kyllä floristimestari on ihan oikea erikoisammattitutkinto (kts. esim. http://www.opintoluotsi.fi): Puutarhatalouden perustutkinto Puutarhuri Puutarhatalouden ammattitutkinnot Arboristin ammattitutkinto Floristin ammattitutkinto Puistopuutarhurin ammattitutkinto Viinintuotannon ammattitutkinto Viljelypuutarhurin ammattitutkinto Puutarhatalouden erikoisammattitutkinnot Floristimestarin erikoisammattitutkinto Puistomestarin erikoisammattitutkinto Taimistomestarin erikoisammattitutkinto Ja sikälihän Malssi09 on kovasti oikeassa, että nykyään on jos ihan vaikka millaisia koulutustitteleitä, joista puolistakaan ei voi tietää, ovatko ne oikeita/virallisia vai eivät... Mitä mielikuvituksellisimmista ammattinimikkeistä puhumattakaan!

^Komppaan Herbinaa: joku meistä harrastaa leipomista, toinen kukkasidontaa ja kolmas ompelua - eikä tosiaan ole keneltäkään pois tai "ammattitaidon kyseenalaistamista", jos haluaa käyttää harrastustaan omien häidensä järjestämiseen! Ei kai kukaan kysele "viitsimistä/kehtaamista" niiltäkään, jotka askartelevat kutsukortit itse, vaikka painotuotteitakin saa yhtä lailla tilattua alan ammattilaisilta? Juu, itsekin tein kaikki kukkajutut itse - ja jos suinkin olisin osannut, niin varmaan morsiuspukunikin olisin ommellut... Edit: eikä itse tekeminen ole sama asia kuin nuukailu (vrt. "tosi pieni osa kokonaisbudjetista"); monesti pelkät tarvikkeet maksavat yhtä paljon tai enemmänkin kuin valmiina tilatut tuotokset

Ei sellaista kuulukaan tulla, ellei erikseen pyydä (Suomessahan vihkitodistus ei ylipäätään ole mikään virallinen asiakirja, vaan todistuksena käytetään maistraatista saatavaa virkatodistusta - joka sekin pitää itse hakea)

Ei siitä tule sentinkään yllätyslaskua, kun sopii juhlapaikan kanssa a/ mitä juomia hääparin piikkiin saa tilata (meillä olut - siideri - lonkero - talon punaviini - talon valkoviini - virvoitusjuomat) b/ miten muiden juomien kanssa menetellään (meillä vieraat saivat ostaa esim. konjakkia / viskiä / likööreitä itse suoraan baarista) c/ mikä on ehdoton yläraja, jonka edestä vieraat saavat juomia kumota (meillä könttäsumman perustaksi arvioitiin viisi juomaa per naama eikä taidettu päästä edes puoleen siitä) Miten olisi sitten toimittu, jos raja olisi ylittynyt? Miten henkilökunta olisi ilmoittanut, että nytpä juominen loppuu? Mitäs jos olisi ollut semmoisia viinasieppoja, että jotkut olisi kiskoneet toistenkin puolesta sitä juomaa ja joku olisi saanut pari ja joku 7? Ihan vaan mielenkiinnolla kyselen. Onko hinta muuten eri, jos te ostatte esim. 5 juomaa/naama, kuin jos henkilöt itse ostaisivat juomat baarista? Eli saitteko alennusta? Oli laitettu raja niin ylös, että vieraat olisi todennäköisesti kannettu tajuttomina ulos, jos olisivat kaiken käyttäneet No, vakavammin ottaen, oli sovittu juhlapaikan henkilökunnan kanssa, että he tulisivat nykäisemään sulhoa hihasta, jos piikki tulisi täyteen - jolloin olisimme kellonajan huomioon ottaen voineet joko sulkea hanat tai antaa uuden kattosumman. Ja meitä ei ainakaan haitannut yhtään, jos joku joi 7 ja joku toinen 2 - ihmisethän ovat joka tapauksessa erilaisia ja juovat hyvin eri määriä, myös muualla kuin toisten häissä. Sitä paitsi me tunsimme kaikki vieraamme sen verran hyvin, että osasimme aika hyvin arvella, paljonko juomia kuluisi - minkä lisäksi ei myöskään ollut yhtään ongelmakäyttäjää päänvaivaa aiheuttamassa. Niin ja jos piikki olisi tullut täyteen, olisimme todennäköisesti korottaneet summaa jonkin verran - ja sen jälkeen henkilökunta olisi lopettanut alkoholitarjoilun. Kuten sanottua, jos vieraat olisivat käyttäneet kaiken, he olisivat olleet jo niin humalassa, että heille ei olisi enää tarvinnutkaan tarjoilla - ja kun juhlat loppuivat jo puoliltaöin, kukaan ei siellä ollut alun perinkään mitään tappolärvejä vetämässä. Niin kuin ei meidän ystäväpiirimme muutenkaan Edit1: ei saatu mitään alennusta = annettiin siis könttäsumma, josta henkilökunta vähensi jokaisen tilatun juoman, ihan paikan normaalin hinnaston mukaan (tosin talon viinit ostettiin kokonaisina pulloina eikä laseina). Edit2: nuo 5 juomaa per naama oli muuten laskettu ruokaviinien lisäksi, jolloin jokaiselle vieraalle oli varattu enemmän kuin kokonaisen viinipullon verran alkoholia = vaikea kuvitella loppuvan kesken

Ei siitä tule sentinkään yllätyslaskua, kun sopii juhlapaikan kanssa a/ mitä juomia hääparin piikkiin saa tilata (meillä olut - siideri - lonkero - talon punaviini - talon valkoviini - virvoitusjuomat) b/ miten muiden juomien kanssa menetellään (meillä vieraat saivat ostaa esim. konjakkia / viskiä / likööreitä itse suoraan baarista) c/ mikä on ehdoton yläraja, jonka edestä vieraat saavat juomia kumota (meillä könttäsumman perustaksi arvioitiin viisi juomaa per naama eikä taidettu päästä edes puoleen siitä)

Miehellä tumma puku tottakai, mutta kun pukukoodi tumma puku pitää sisällään sen, että naisella on oltava yhtä juhlava asu. Kommentissani tarkoitin, että on naurettavaa vaatia naiselta juhlavaa pitkää pukua. Suomessa kuitenkin myös jakkupuku tai mekko / kotelomekko on naiselle juhlava vaatetus. Nimenomaan jakkupuku tai mekko käyvät ihan etiketinkin mukaan miehen tumman puvun pariksi Eli jos häät alkavat ennen kello 18, niin kuin useimmiten alkavat, pukukoodi "tumma puku" tarkoittaa naisella vierailupukua (eikä suinkaan kello 18 jälkeen alkaviin juhliin vaadittavaa iltapukua): "Naisen vierailupuku vastaa miehen tummaa pukua ennen kello 18 alkavissa tilaisuuksissa. Vierailupuku voi olla hienostunut leninki, kevyt jakkupuku, yhtenäinen takin ja leningin yhdistelmä tai elegantti housuasu." Lähde: http://www.teja.fi/pukeutuminen/48.html

Me emme ilmoittaneet mitenkään vaan kutsuimme simppelisti vihkimiseemme, toki ajan ja paikan kera, mikä ainakin osoitti kirkon olevan pois laskuista. Mielestäni ei ole mitään tarvetta erikseen "selitellä" asiaa kutsussa, sillä vieraat tulevat vihkitilaisuuteen, piste. Tarkoitan siis sitä, että ellei ole kyse todella syvästi uskonnollisista henkilöistä, ei vieraille pitäisi olla mitään merkitystä, onko kyse kirkollisesta vai siviilivihkimisestä, koska tilaisuus on joka tapauksessa avioliittoon vihkiminen. Riippuu varmaan vähän vihkijästä, mutta me sovimme oman tuomarimme kanssa suullisesti etukäteen, mitä tehdään ja missä järjestyksessä (tapasimme henkilökohtaisesti noin kuukautta ennen häitä) - minkä lisäksi minä ja sulhanen harjoittelimme kävelyä yms. kahdestaan kotona

Vaikka kimpunheitto on tarkoitettu kaikille ei-naimisissa-oleville, se voi joissakin olosuhteissa olla nöyryyttävää nimenomaan sinkuille, jotka ovat yksin ja joilla ei ensi hätään ole ketään naimisiin mennäkseen, toisin kuin seurustelevilla. Ja meidän häissämme oli joka tapauksessa vain joko naimisissa olevia tai sinkkuja, ei siis seurustelevia.

No ei todellakaan heitetty, osittain siksi, etten ole vieraanakaan kyseisestä tavasta oikein pitänyt (oli juuri sitä nöyryyttävää päälle 30-vuotiaana vanhanapiikana ennen mieheni tapaamista) - ja koska emme halunneet alleviivata yhden käden sormissa laskettavien naimattomien vieraidemme asemaa.

Moni menee kirkossa naimisiin ihan vain siksi, koska "kirkkohäät ovat ainoat oikeat häät", viisveisaten siitä, uskooko vai ei. Kirkko on kuitenkin pyhä paikka, ja siellä jumalan kasvojen edessä vihittävillä soisi olevan jonkinlaista uskoa, eikä pelkästään halua prameisiin puitteisiin. On aika tekopyhää ottaa vastaan jumalan siunausta, jos koko puhe tuntuu yhdentekevältä ja itselle merkityksettömältä. Mun mielestä toisten uskontoja tulee kunnioittaa, eikä käyttää kirkkoa pelkkänä "juhlatilaisuuspaikkana". Luulisin, että monelle tapauskovalle tärkeintä on se vihkimisen toteutuminen, ei niinkään se itse toimituksen uskonnollinen sisältö. Käsittämättömän moni luulee kirkkovihkimisen vastakohtana olevan maistraatti, ja se jos mikä on kapeakatseista. Olisiko vihkiminen juhlapaikalla "itselle täysin vieras asia", kun kuitenkin siinä se itse vihkiminen toteutuu? Mun mielestä asioita kannattaa ja pitääkin kyseenalaistaa, sehän osoittaa vain sitä, että pohtii ja ajattelee asioita oikeasti. Jos kaiken pähkäilyn jälkeen päätyy siihen, että kirkkovihkiminen on sisältönsä takia sitä mitä haluaa, niin ok. Sitä en vain käsitä, miten joku kehtaa mennä naimisiin kirkossa vain urkumusiikin ja komean rakennuksen takia. Aamen! Eikä meille ainakaan ollut mitään "väkisin harkintaa" tai "ihan vain kyseenalaistamisen iloa" mennä naimisiin muualla kuin kirkossa: halusimme todellakin hienot ja perinteiset häät - mutta ilman jumalaa, johon emme usko ja jonka edessä olisi sen vuoksi ollut absurdia lupailla yhtään mitään, avioliiton solmimisesta puhumattakaan...

Meillä olisi tullut serkuista puolisoineen ja lapsineen helposti sata henkeä, joten todellakin kutsuttiin vain ne, joiden kanssa ollaan tekemisissä Toisaalta katsoisin, että on jotenkin korrektimpaa kutsua vain yksi pieni osa isommasta kokonaisuudesta kuin koko iso kokonaisuus ilman yhtä pientä osaa.

Niin kuin tuolla ylempänä kirjoitin, mulla ja monella muulla ei ole kesälomaa, jolloin juhannus on koko kesän ainoa pidempi viikonloppu, jolloin ehtii kerrankin lähteä vähän kauemmaksi kuin naapuripitäjään Edit: huomasin juuri, että avaudun täällä ihan työkseni Johtuu ehkä siitä, ettei ole ollut kolmeen vuoteen minkäänlaista kesälomaa... Ja niinpä tulee pidettyä melkein hysteerisesti kiinni niistä vähistäkin juhlapyhistä, joina vähän pääsee muuallekin kuin sadan kilometrin säteelle!

Miten niin helppo? Jos varataan tammikuussa matka, jota ei voi perua, ja sitten joku läheinen ihminen kutsuu meidät huhtikuussa juhannushäihinsä, niin ei siinä ole mitään vaihtoehtoja, joista voisi valita, ja ihan varmasti olisin pahoilla mielin... Ja vaikka matkan voisikin perua, niin ei kyse ole siitä, ettenkö haluaisi ennemmin mennä häihin, vaan siitä, että olisi kurja joutua luopumaan vuoden ainoasta matkasta, kun kesässä olisi kaksikymmentä muuta vapaata normaalia viikonloppua niille häille!

Monille juhannus on myös koko kesän ainoa tilaisuus päästä edes pienelle matkalle (kaikillahan ei ole palkallisia kesälomia ) - ja harvalla nyt ainakaan ylempänä mainittu "mökillä kännääminen" on se, mikä painaa vaakakupissa häitä vastaan (randomilla festarit, perinteinen suku-/kaveritapaaminen, harvinainen tilaisuus vierailla 700 kilometrin päässä asuvien vanhempien luona ).

Hääpäivän aamuna, juhlapaikalla kokoontuessamme.

Täsmälleen samat sanat. Kokeilin myös olkaimettomien liivien kanssa, mutta ne tuntuivat heti ylimääräisiltä niin tukevuuden kuin mukavuudenkin suhteen. Sitä paitsi koko ylävartalo muotoutui paljon nätimmin pelkällä puvun korsetilla. Lisäys: edes letkajenkan hyppiminen ei ollut liikaa