tammikuu09

Meillä oli ihan taksikeskuksesta soitettu kyyti, eli autoamme ajoi taksikuski

Ei oltu sormusostoksilla, mutta sain joulukuun lopulla aivan luokattoman huonoa palvelua Tarkiaisella Helsingissä. Ok, en ollut ostamassa mitään kymppitonnin korua (ilmeisesti heidän asiakkaidensa tulisi kuulua ko. kohderyhmään) - mutta sellaista kelloa, jota menin hakemaan, en saanut, ja myyjä vielä katsoi asiakseen tuhahtaa, että kun mulla on "tällaiset ranteet", niin eihän "niihin mikään käy". Mitään malleja myyjä ei esitellyt (itse piti vitriinistä osoitella kiinnostuksen kohteita) - eikä vahingossakaan ehdottanut mitään vaihtoehtoja, saati sitten esim. erikokoisena tilaamista, jotta olisin saanut haluamani mallin itselleni sopivana. Väittikin vielä, ettei rannekkeita voi muokata, mutta sittemmin bongasin netistä jopa verkkokauppoja, jotka sen tekevät ihan ranteenympärysmitan antamalla. Nice.

^Samoin hautavihkoissa olen vuosien varrella nähnyt ylen määrin liljoja ja neilikoita mutta en juuri koskaan kalloja (kalloja mulla sen sijaan oli hääkimpussa ).

^Juu, Suomessa ei ole olemassakaan mitään virallista vihkitodistusta, vaan tarvittaessa avioliitto, niin kuin moni muukin asia, todistetaan virkatodistuksella. Tarvittaessa toki voi pyytää "vihkitodistuksen", jos sellaista sattuu tarvitsemaan vaikkapa häämatkalla vain hääpareille kuuluvien etujen saamiseksi.

^Uutta ajokorttia / henkilökorttia / passia voi hakea vasta sitten, kun uusi nimi näkyy väestörekisterissä - ja ainakin itse sain pitää vanhan ajokortin ja vanhan henkilökortin siihen saakka, kunnes uudet olivat noudettavissa

^Lääkkeistä sen verran, että Buranan ja rakkolaastareiden lisäksi ainoa, mitä tarvittiin kahteen viikkoon, oli Pantyson (ehdoton hyttysenpistojen hoitaja) - sekä auringonpolttamien lievittämiseen tarkoitettu after sun lotion Mukana oli kyllä varalta Imodiumia, mutta avaamatta jäi (hotellin ruoka oli ihan "länsimaisten" standardien mukaista). Niin ja hyönteiskarkotteen nimeä en enää muista, mutta se oli jokin apteekin suosittelema tuote nimenomaan trooppisille hyttysille (ei kuulemma tepsi samat aineet kuin kotimaisille) - joskin sekin jäi melkein tarpeettomaksi (päivällä ei ollut hyttysiä lainkaan ja illallakin vähemmän kuin missä tahansa suomalaisella mökkirannalla).

^Jep, mä ainakin sain uudet pankki- ja luottokortit kauan ennen uutta ajokorttia ja henkilökorttia. Ja erinimisyyden varalta pidin tosiaan virkatodistusta mukana kaiken varalta, mutta en kyllä sitä kertaakaan missään tarvinnut.

^Se sormusosio luetaan vain siltä osin, kun sormuksia annetaan Eli kun meidän häissämme vain minulle tuli vihkisormus, ei todellakaan mitään kihlasormuksia annettu uudelleen, vaan tuomari vain jätti sen miehen sormusta koskevan osan pois kaavasta.

Viittaamatta nyt kehenkään tässä ketjussa kirjoittaneeseen, musta on jotenkin jännä se joissakin yhteyksissä esiin tuleva ajatus, ettei kehtaisi laittaa "liian pientä" summaa tilille vaan ennemmin kehtaisi ostaa lahjalistalta, todennäköisesti sillä samalla summalla - kun kuitenkin hääpari tietää, mitä mikäkin esine siellä listalla maksaa, ts. samalla tavalla tietää, miten paljon rahaa kukakin lahjaan käyttää. Eikä mun mielestäni ole mitenkään hävettävää laittaa "liian pientä" summaa (kukin varojensa mukaan ) - varsinkin kun yleensä hääpari kai tuntee vieraansa sen verran hyvin, ettei kai jonkun vieraan työttömyys tai opiskelu tai hoitovapaa salaisuus ole.

Haluaako miehesi välttämättä polttarit, jos hänellä ei ole sellaisia kavereita, joiden kanssa niitä haluaisi viettää? Nimittäin mun miehelläni ei ole ainuttakaan sellaista oikein paita-ja-peppu-ystävää, joten hän ei sitten halunnut myöskään bestmania eikä polttareita. Ja hänet tuntien, aivan kaikkein vähiten hän olisi halunnut vain tavan vuoksi väkisin kasaan väännettyjä polttareita joidenkin sieltä täältä raapaistujen puolituttujen seurassa. Ja tässä yhteydessä "puolituttu" siis tarkoittaa myös esim. mun ystävieni tai hänen omien siskojensa miehiä, jotka hän kyllä tuntee mutta joiden kanssa hän on tekemisissä vain mun tai just siskojensa kautta. Niin ja mulla kyllä oli polttarit (ei itse nähty tässä kuviossa mitään ongelmaa) - ja paras ystäväni oli käytännössä mun kaasoni, vaikka hänet kyllä hääjuhlaa varten ristittiin seremoniamestariksi, jotta ei tarvinnut spekuloiville sukulaisille sun muille selitellä, mitä ja miksi ja häh.

Meillä oli koko siviilivihkiseremonia suomeksi, vaikka meillä oli myös sellaisia vieraita, jotka eivät suomea osaa. Tämä siksi, että olemme itse suomalaisia/suomenkielisiä ja meistä olisi ollut hassua tulla vihityksi kielellä, joka ei olisi ollut kummankaan äidinkieli. Kuitenkin myös ne ei suomea osaavat vieraat kuulemma hoksasivat kielimuurista huolimatta, missä kohdassa "tahdottiin" Asiaa saattoi toki auttaa sekin, että tein jo hääkutsujen mukaan ekstrainfolappusen ulkomaisille vieraille heidän äidinkielellään, selostaen seremonian kulkua ja ylipäätään suomalaisia häätapoja. Hääjuhlassa sitten pöytiin jaetut ohjelmalehtiset olivat molemmilla kielillä, ja seremoniamestarit puolestaan selostivat tapahtumia sekä suomeksi että englanniksi, jotta kaikki pysyivät juonessa mukana.

^Eivät voi, jos kyse on lapsettomasta avoparista (verotuksessa avoliitossa asuvat rinnastetaan aviopariin, jos heillä on yhteinen lapsi tai he ovat aiemmin olleet naimisissa keskenään).

^Kyllä meillä piti baari huolen siitä, ettei meidän piikkiimme juonut kukaan muu kuin meidän vieraamme (ilman mitään drinkkilippuja) - ja kun oli annettu rahasumma piikin maksimiksi, niin ei sitten voinut tulla sitäkään kautta mitään yllätystä (tosin antamamme raja ei tullut lähimainkaan täyteen). Ja meillä oli Talvipuutarhassa 50 henkeä, joiden kanssa tila oli oikein sopiva (lisäksi saatiin määrätä pöytien jakauma eri vierasryhmien mukaan). Kyllähän Palatsilta luvattiin, että 70 henkeä olisi mahtunut, mutta kyllä ainakin mun makuuni olisi sitten ollut vähän ahdasta (nytkin sain jo ison morsiuspuvun kanssa vähän pujotella pöytien välissä).

No jos nyt ihan perinteistä puhutaan, niin ennen vanhaan Suomessa sulhaspojat ja morsiusneidot tai toiselta nimeltään kukkapojat ja kukkatytöt olivat nimenomaan sulhasen ja morsiamen naimattomia ikätovereita (yleensä siis nuoria aikuisia) - kun taas puhemies ja kaaso olivat vanhempia herroja ja rouvia, useimmiten arvostettuja sukulaisia. Nykyisenlaisia morsiustyttöjä, siis pikkulapsia, noissa vanhan ajan häissä ei ollut lainkaan. http://www.naimisiin.info/haaopas/avustajat.html

Jos jo 2012 alkuun suunnittelette häitä, niin todellakin kannattaa kysellä jo nyt! Me olimme liikkeellä juuri vuosi etukäteen, ja meni tosi täpärälle, vaikka ei ollut kyse mistään suositusta kesälauantaista vaan tammikuun alkupuolesta...

^En tiedä, onko aiheesta jotakin virallista etikettisääntöä, mutta kyllä mun mielestäni kaikille paikalla olleille lähetetään kiitoskortti, ts. kiitetään siitä, että he ovat olleet mukana juhlistamassa teidän suurta päiväänne. Ja totta kai kimppalahjaan osallistuneille menee aina omat kiitoskortit, jos ko. osallistujat asuvat eri osoitteissa ja ovat kukin saaneet myös omat kutsunsa.

Täällä jo ennestään keskusteltu niistä syistä, miksi naiset ottavat miehensä nimen: Täällä lisäksi keskustelua nimienvalintaprosessista: Ja vielä tilastollistakin lähestymistapaa: Niin ja ainakin mä koen asian niin, että mulla ei ole muuttunut identiteetti vaan ainoastaan nimi, sekin ihan omasta tahdosta eikä miehen pakottamana

Meidän häissämme soitettiin pianolla Leijonakuningas-leffan Can you feel the love tonight

^Oletko kysynyt Tampereen käräjäoikeudesta? Sieltä on perinteisesti saanut yhden tietyn tuomarin myös lauantaivihkimisiin, ja vaikka hän onkin lähivuosina jäämässä eläkkeelle, hän on lupaillut, että työlle yritetään saada jatkaja

^OT: allekirjoituksessa pitää käyttää "BB-koodia" tai mikä se nyt onkaan nimeltään (ei siis tuota nyt laittamaasi html-koodia) - joka sekin löytyy sieltä tickerintekosivulta

Meillä oli tällainen itse ostettu rasia, jonka sulhanen H-hetkellä kaivoi frakin taskusta:

Helsingin siviilivihkimisistä on jo ketju; kannattaa selata se ensin

^Tuo vihreä kukka on nappikrysanteemi

^^Tai pitäisikö sitä kaiken varalta vain odotella vuosikausia, että hullaantuisi toiseen, ihan vain siksi, että tietäisi, rakastaako omaansa tarpeeksi? Vähän niin kuin vastaisi kosintaan "hei sori kulta, en mä voi mennä sun kanssasi naimisiin, kun en ole koskaan hullaantunut toiseen enkä siis tiedä, rakastanko sua tarpeeksi"

^Kaksi vuotta sitten hinta oli 27 euroa per pullo, ja kyllä, juuri sen verran niistä maksettiin (aterialla kolme kaatoa ja baarissa koko illan --> lisäksi baarissa avoin piikki oluelle/siiderille/lonkerolle) - mutta kokonaisuutena tämä juhlintamuoto ei tullut meille yhtään sen kalliimmaksi kuin oma paikka-omat viinat-pitopalvelu (Palatsilla ruuan jo sinällään kohtuulliseen hintaan sisältyy myös mm. tila, henkilökunta, astiat, pöytäliinat, paikkojen laittaminen kattausta myöten ja vielä siivouskin, jotka "omatoimijuhlissa" useimmiten maksavat kaikki erikseen, ellei halua itse tehdä --> me emme todellakaan halunneet). Riippuu tietysti, millaisia loppasuita omissa vieraissa on, mutta me ihmettelemme vieläkin, miten edullisesti 50 henkeä juhli ravintolataksoilla