tammikuu09

^Jep, ei ihme, että suomen kielessäkin on sellaisia sanoja kuin "kakkukahvit" ja "pullakahvit" Osittain siksi ei ole edes harkittu mitään aveceja (emme tosin mitään konjakki-ihmisiä ole muutenkaan)... Kun on ruuan kanssa viiniä ja sitten koko illan baari auki, niin eivät ne bileet kai niin yhdestä paukusta voi olla kiinni (itseäni ainakaan ei ole käymissäni häissä haitannut pätkääkään juoda kahvia juuri kakun eikä alkoholin kanssa)!

En ole ikinä ollut häissä, joissa olisi ollut yhteislaulua (ellei pakollisia virsiä kirkossa lasketa) - eikä lauleta meidänkään häissämme, mitä nyt ehkä hoilotetaan tuttujen biisien mukana tanssilattialla

Ei kai kukaan kaikkia korujaan aina käytä, vaikkeivät kalliita olisikaan? Ja en usko että tässä on kyse siitä, etteikö sormuksia voisi käyttää, vaan siitä, että halutaan käyttää niitä varoen ja säästellen. Ymmärrän sen hyvin, sillä kihla ja vihki ovat tunnearvoltaan varmasti rakkaimmat korut, ja kukapa tahtoisi niitä kohdella kaltoin/ naarmuunnuttaa tms. Itse en pidä kihlaa leipoessa, suihkussa, käsiä rasvatessa/ hiuksia laittaessa, likaisissa töissä tai töissä ylipäätään. "Perusoleillessa" se yleensä sormessa on. En tahdo, että kivien alle menee hirveästi törkyä tai että pinta suotta naarmuuntuu. Komppaan! Olen nimenomaan valinnut sellaiset sormukset, että voin niitä huoletta käyttää seuraavat 60 vuotta (kalleus tai halpuus tässä sivuseikka) - mutta en siitä huolimatta todellakaan halua vaurioittaa niitä tahallani, joten kyllä ne saavat luvan levätä piirongin reunalla, jos kaivelen kukkapenkkejä tai vaivaan pullataikinaa tai korjaan polkupyörää... Eikä varmasti ole kyse siitä, etteikö sormuksillani olisi tunnearvoa tai sitä ylempänä mainittua symbolista merkitystä

Nykyään 40% suomalaisista valitsee siviilivihkimisen, mutta tavat istuvat kumman tiukassa... Jopa oma tyystin ei-uskonnollinen veljeni alkoi sujuvasti puhua papista, kun minä puhuin vihkijän metsästämisestä! Mutta olen myös huomannut, mm. juuri veljeni tapauksen johdosta, että kaikki nuo "möläytykset" eivät suinkaan ole ilkeyttä vaan useimmiten pelkästään sitä, ettei suvussa tai ystäväpiirissä kerta kaikkiaan ole koskaan ollut mitään muita kuin kirkkohäitä - niin kuin ei minullakaan ennen omiani

Kuulostaa tutulta. Tosin meillä asia meni niin, että sulhanen ei kuulunut alun perinkään kirkkoon ja jouduin "pakosta" suunnittelemaan kirkottomia häitä, joista olin yhtä autuaan tietämätön/ymmärtämätön kuin näissä keskusteluissakin usein käy ilmi. Vaan Miun sanoin "elämänarvojen syynääminen" johti siihen, että erosin itsekin kirkosta, kun tajusin siihen kuulumisen olleen vain lapsuudesta periytynyt tapa, jolla ei ollut itselleni mitään sen syvempää merkitystä.

Tapasimme vihkijän hänen omasta pyynnöstään, koska hän ilmoitti haluavansa keskustella meidän kanssamme laatiakseen puheensa vihkitilaisuuteen. Tapaaminen oli todella lämminhenkinen, ja tuskin maltamme odottaa, miten liikuttavan/ihastuttavan/persoonallisen tekstin hän laatiikaan.

Me kyllä astelemme sekä sisään että ulos ihan perinteisen häämarssin tahdissa - ja tuo onnitteluosa tapahtuu niin, että kun pääsemme vihkisalin ulkopuolelle, vieraat seuraavat meitä vanhemmat etunenässä + tulevat kättelemään + ottavat kuoharilasit onnitteluja seuraavaa maljannostoa varten.

Meille vihkijä puhui vihkitilaisuutta suunnitellessa ihan ilman muuta "siitä ensimmäisestä suudelmasta avioparina" - joka siis tulee kaavaan sormuksen antamisen jälkeen

Ei tule siunausta, koska emme ole lainkaan uskonnollisia. Ja se ainoa oikea vihkitilaisuus, joka meille tulee, ei todellakaan tarvitse mitään keinotekoista kirkkokäyntiä jatkokseen. Tämä päätettiin jo silloin, kun häitä alettiin suunnitella, vaikka vielä kuuluinkin kirkkoon - ja matkan varrella jopa erosin siitä, koska tajusin sen olevan vain lapsuudesta periytynyt itselleni turha tapa.

^Itse laitan vyötärömittaisen viitan lisäksi olkavarteen asti ylettyvät satiinikäsineet juuri siksi, että käsivarret ja kädet eivät jäisi kokonaan paljaaksi. Eiväthän nuokaan mikään pakkasvaruste varsinaisesti ole, mutta kun ulkona ei ole tarkoitus notkua tuntikausia, niin uskon sen riittävän ihan hyvin.

Sanopa muuta: oma kaasoni on matkan varrella tarjoutunut tekemään paljon sellaisiakin juttuja, joita en olisi koskaan kehdannut edes pyytää, saati sitten itsevaltiaasti nakittaa! Eikä kyllä todellakaan ymmärretä, miten kaasona ja morsiamena oleminen voisi mitenkään pilata 15 vuotta kestäneen ystävyytemme...

Kyllä etiketin mukaiseen juhlapukeutumiseen kuuluu sukat tai sukkahousut myös kesällä. Ja itse en ainakaan voi pitää mitään muita kuin kangastossuja paljaissa jaloissa ilman järkyttäviä rakkoja, joten sukkahousut ovat käytössä kesät talvet. --> Sitten varsinaisena vastauksena laitan sukkahousut ja vieläpä sellaiset mikrokuituiset vähän paksummat/lämpimämmät. Mulla on jalat aina kuin jääkalikat, joten menen mukavuus edellä, kun sulhanenkin tuumasi katselevansa mun sääriäni sitten sviitissä joka tapauksessa ihan ilman mitään asusteita. Ja nenänpuuterointireissulla nuo ovat siitä kivat, ettei tule silmänjuoksuja tai reikiä, vaikka kuinka nykisi.

Mä pidän mieluummin joulun jouluna ja häät häinä

Ei se nimen harvinaisuus ole mikään itseisarvo, mutta kyllä mua on pohdituttanut, koska vaihdan oman käytännössä vain saman suvun jäsenten käytössä olevan nimen sellaiseen, joita on Suomessa pilvin pimein (melkein se Virtanen ) - varsinkin siksi, että etunimeni oli syntymävuonnani juuri se kaikkein suosituin (koulussa oli parhaimmillaan kolme etunimikaimaa samalla luokalla ). Eli kun jo nykyisellä nimellä on täydellisiä kokonimikaimoja, niin uuden sukunimen myötä ne varmaan kymmenkertaistuvat. Mutta siitä huolimatta otan mieheni sukunimen, koska minulle harvinaisuutta tärkeämpää on, että me ja mahdolliset tulevat lapsemme olemme keskenämme samannimisiä.

Miksi sateenvarjo on "nou-nou"? Minusta sateenvarjojen kanssa tulee fantastisen hienoja kuvia ihmisistä. Tietysti sateenvarjot kannattaa valita niin, että ne sopivat asusteisiin. Juu ja sateenvarjojakin on monenlaisia - eikä niistä ole pakko valita sitä perusmustaa tai jotain mainoslahjana saatua mallia

Kommentoinkin nyt itse, koska tapasimme ko. tuomarin hiljattain, suunnitellaksemme yhdessä vihkimistilaisuutta... Ja jäi kyllä ihana vaikutelma, koska hän oli todella herttainen ja vilpittömästi asialleen omistautunut! Kärsimättöminä odottelemmekin, millaisen puheen hän meille kokoaa, koska hän kuunteli meitä todella tarkkaan ja teki muistiinpanoja kynä savuten

No nyt löytyi - se ihan oma pitkä ketjunsa tästä lasten rajaamisesta: http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=21295

^Mulla on 15,5-kokoiset sormukset, ja ainakin Kalevala Korulla kyllä pääsin sovittelemaan sekä Kampissa että tehtaanmyymälässä. Ok, vihkiksi ajattelemaani Oodia oli muistaakseni täsmälleen oikeaa kokoa vain yhdellä timantilla, kun haettiin kolmea, mutta kun ko. sormukset teetetään joka tapauksessa jokaiselle asiakkaalle erikseen, niin eipä niitä jokaisena mahdollisena erilaisena versiona ole saatavilla isommissakaan kokonumeroissa. Ai niin ja Myyrmannin Timanttiset ihan vasiten tilasi tehtaalta haluamani sormuksen sovitettavaksi (leveys + timanttien määrä + kokonumero). Ok, se ei tietenkään ollut samalla sekunnilla saatavilla, mutta seuraavalla viikolla pääsin jo kokeilemaan - eikä mun ollut edes pakko ostaa sitä (ei loppujen lopuksi sopinut kihlan pariksi).

Samoin, viikkoa ennen, nimenomaan koekampauksen yhteydessä. Ja kampaaja sanoi sen olevan ihan minimi, jotta väri ehtii tasaantua. Uskon hyvin, koska nykyinen värinikin oli parhaimmillaan vasta parin viikon jälkeen.

Meille on tulossa jokin tämäntyyppinen järjestely, koska vietämme myös noin 50 hengen häät ja nekin ravintolassa, josta pitää poistua ennen puoltayötä - mistä huolimatta vieraissamme on paljon sellaisia, jotka mielellään lähtevät pidemmälle viihteelle (monet saaneet lapset hoitoon ja varanneet hotellin hääpaikkakunnalta). Ja vaikka samoille jatkoille lähtee koko bilehaluinen hääväki, emme kuitenkaan varaa mitään yksityistilaisuuden tapaista ja paikkakin on vasta suunnittelussa (hääpari joka tapauksessa poistuu hääyön viettoon eikä siis toimi isäntänä/emäntänä siinä vaiheessa).

^Olin ihan vakuuttunut, että tästä aiheesta oli jo jossakin keskustelu, mutta en sittenkään löytänyt kuin tämän, joka ei ihan kyllä vastaa kysymykseen http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=18780

Juu, kyllä minustakin ilo ja onni häissä ovat ihan eri asia kuin arvokkaan ja ainutlaatuisen vihkitoimituksen pilkkaaminen, oli se sitten kirkollinen tai ei! Sulhanen järkyttyi henkihieveriin ajatuksestakin, että heittäisi H-hetkellä jotakin tuollaista "en tahdo" -tyyppistä, ja taitaisi se minunkin tahtomiseni siinä kohdassa olla kovalla koetuksella...

^Se loukkaantuminen liittyy enemmän "ohjesäännön" tyyliin ja/tai sisältöön Eli kukaan ei varmastikaan suutu, jos siinä kerrotaan oleellista informaatiota esim. hääpaikasta tai lahjatoiveista. Sen sijaan joku voi pahastua, jos siinä neuvotaan, vaikka kuinka huumorimielisesti, että esim. hääpari ottaa kakkua ennen muita, koska tämän nyt olettaa kuuluvan yleissivistykseen.

Saisiko kokemuksia jakoon? Nimimerkillä utelias jolla myös tapaaminen vielä joulukuussa

^Käsittämätöntä käytöstä Vaan omapa on häpeänsä, jos jättää veljensä häät väliin joidenkin messujen takia! No, mitä enemmän tätä ketjua lukee, niin sitä enemmän ihmettelee ja kiittelee, miten valistuneita ja helppoja ystäviä ja sukulaisia meillä on, kun joitakin lähinnä tietämättömyydestä johtuvia lipsahduksia lukuun ottamatta ei ole jouduttu kuulemaan mitään kommentteja eikä varsinkaan niin järkyttäviä kuin esim. a_paradise_79, Isolde tai leppis83... Jaksamista kaikille asian kanssa taisteleville