java sparrow

Veikkaisin, että kaikilla pariskunnilla alkoholin nauttiminen ei ole luvanvaraista, vaan aikuiset ihmiset tekevät itsenäisiä päätöksiä juomisensa suhteen.

Ne on ostettu viime joulun jälkeen joulukoristeiden poistomyynnistä, ja koristeltu sitten nauhoin vähemmän jouluisiksi. Hintaa tuli n. 1€/kpl kun olivat -75% alessa.

Tässä kuva meidän tienvarsikylttien rungoista (ja vessakoreista, kun ei ollut erilliskuvia). Keskelle tulee vielä meidän nimikirjaimet tai jotain opastetta, mutta tyyli on vielä vähän avoin.

Laitan sulle yksärin aiheesta.

Mulla on sama suunnitelma. Teetin kultasepällä miehelle kalvosinnapit, kun en löytänyt valmismallistoista mieleisiä. Mies on pitkään haaveillut valkokultaisista kalvosimista, mutta kaikki ne perusmallistoissa tarjolla olevat olivat joko rihkaman näköistä halpaa kultapeltiä tai sitten yli 2000 euron hintaisia ökykoruja. Teetetyt kalvosimet ovat paksua valkokultaa, ja niihin hitsataan päälle keltakultainen sydänkäyrä-kuvio (mies on siis lääkäri). Taustalle kaiverretaan miehen nimikirjaimet (tai mun, kun ovat samat ). Ovat varmasti mieluisat, en malta odottaa miehen reaktiota kun näkee lahjansa!

Meille ei tule siunausta, koska mies ei usko Jumalaan. Meillä meni keskustelu itseasiassa niin päin, että kirkkoon kuulumaton mies toivoi kirkollista siunausta hienojen puitteiden vuoksi, kun taas minä kirkkoon kuuluvana ja uskovana koin siunaamatta jäämisen pienempänä pahana kuin siunauksen hakemisen "vääristä" syistä. Minulle avioliitto on pyhä ilman siunaustakin. Olen myös harkinnut siunauksen pyytämistä jälkikäteen kahden kesken. Sukumme eivät ole erityisen uskovia ja suurin osa perhe/lähipiiristä on eronnut kirkosta.

Meille ei tule - huumorihääkoristeita (esim. kakun koriste jossa morsian nöyryyttää sulhasta) - sarjakuvahääkoristeita (ei mikkihiiriä tai viiviä ja wagneria) - sarjakuva/fantasiakirjateemaa - mitään nalleja, kissanpentuja tai söpöjä lapsia kutsukortteihin - mitään rahankerjuuta esim. morsiammen ryöstön yhteydessä - maksullista baaria - kaasoille samanlaisia/minun valitsemiani pukuja - tarkkaa pukukoodia muutenkaan - pappia - huomenlahjanakukuvia - kenenkään kiusaamista tai nöyryyttämistä hää"leikkien" varjolla (jotain kivoja kisailuja voi kyllä olla) - Bändille on annettu ohjeeksi, että ei saa soittaa Finlandersin Oikeesti- biisiä, mitään Essi Wuorelaa tai Mambaa.

Meillä varmistui vihkijä viime viikolla, eli tuomari vihkii meidän meidän juhlapaikalla. Tarkoitus olisi rakentaa paikan päälle jonkinlainen vihkipaikka (esim. kukkakaari ja matto + lyhtyjä tms. ), joka on sitten purettavissa h-hetken jälkeen.

Mä tulen varmasti itkemään, oon niin herkkis. Pitää toivoa sellainen meikki, joka kestää kyynelehtimisen. En mä pidä sitä edes mitenkään erityisen ahdistavana tai nolona, sellainen mä oon ja eiköhän tuo koko lähipiiri ole siitä jo vahvasti tietoinen.

Mä en osaa ajatella seksiä maksullisen naisen kanssa pettämisenä samassa mielessä, kun jonkun muista syistä peuhaavan kanssa. Ensinäkin kyse on 100% varmasti pelkästä aktista/suorituksesta, kun useimmiten jonkun baaripokan kanssa juttuun liittyy myös ainakin jonkin asteista pikaihastusta tai kiintymystä. Ja toisekseen en koe maksullista mitenkään kilpailijana omalle statukselleni, koska mieheni tuskin edes haluaisi jakaa arkeaan hänen kanssaan. Jokainen tietysti pohtii ja neuvottelee oman parisuhteensa pelisäännöt omien tuntemustensa mukaisesti, ja ymmärrän hyvin, että moinen voisi jotain toista loukata ja satuttaa pahasti. Mä olen kans huomannut, että jotkut miehet käyttäytyvät polttareissaan kuin olisivat sinkkuja jälleen. Ehkä se on sitten jotain loppupaniikkia, joka iskee jätkälauman kannustaessa alkoholin vaikutuksen alaisena pintaan?

Mun äidillä on neljä sisarusta, josta kaikki on tuollaisia ihme töksäyttelijöitä. Sisarussarja on rikkonut välinsä keskenään lähes täysin toisiaan tölviessään, ja koko lähipiiri on saanut tuta siinä samalla. Mun äiti tuntuu ainoalta oikeasti järkevältä koko porukassa, mutta saatan toki olla puolueellinen tässä kohtaa. Kun muutettiin miehen kanssa yhteen, niin lupasin lahjoittaa tädille alle vuoden käytössä olleen tarpeettomaksi jääneen sänkyni heidän kakkosasunnolleen huonokuntoisen rotiskon tilalle. Koska meillä oli muuttoa varten jo peräkärry valmiina, kuljetimme sängyn perille saakka ja kannoimme sen kerrostalon ylimpään kerrokseen. "Kiitokseksi" täti huikkasi lähteissä, että "Sitten kun eroatte niin voit hakea sen pois, ettei tarvitse ostaa uutta!" Toinen täti taas kihlauksestaan "onnitellessaan" kääntyi miehen puoleen ja kysyi: "Onko sun vanhemmat sanoneet, että aivan liian nuorina menette naimisiin ja jää kyllä koko elämä elämättä?" Mies on siis mua kolme vuotta nuorempi.. No ei olleet sanoneet, mutta tädin kanta tuli hyvin selväksi. Hää- ja seurusteluasiat eivät toki ole ainoa kyseenalaisia kommentteja kirvoittava tilanne. Täti on myös mm. soittanut ja kysynyt miten juhlin isänpäivää tietäen varsin hyvin, että isäni oli kuollut 15 vuotta aikaisemmin, ja molemmat papat yli 20 vuotta takaperin. Kun hyvin hämmentyneenä ja hieman itkuisena vastasin käyneeni hautausmaalla, täti halusi vielä tehdä olenko leiponut kakun isänpäivän kunniaksi. Siis mitä helkuttia? Äidin siskot on ajattelemattomista kommenteistaan huolimatta olleet mulle aina tärkeitä, joten heidät haluan kutsua vieraiksi häihini. Huomaan kuitenkin jo nyt jännittäväni heidän kommentteja itse häätilaisuudesta. Enot jätän suosiolla kutsumatta, eivät ole kovin läheisiä minulle ja heidän tunnelmanlatistustaitonsa ovat niin ilmiömäiset, että pelkästään heidän läsnäolonsa tuntuisi pahalta.

Minulla on kaksi kaasoa, molemmat rakkaita ystäviä. Tai toinen on miespuolinen, mutta kaason roolissa nyt kuitenkin Ovat hyviä ystäviä myös keskenään, enkä pitänyt valintaa heidän väliltään reiluna tai edes mahdollisena. Ihan huippu parivaljakko, johon uskallan nojata kyllä ihan kaikessa!

Heti kosinnan jälkeen, eli reilu vuosi ennen häitä. Kaasoina toimivat kaksi parasta ystävääni, joten kaasoksi pyytäminen tuli luontevasti siinä kihlahehkutusten lomassa.

Meillä ei ole aiheesta käyty vielä kaasojen keskusteluja, mutta pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että jos haluan vaikuttaa kaasojen asuihin, tulee minun osallistua myös niiden hankintaan. Jos ei koko osuudella niin ainakin kuluja kohtuullistaen.

Mä pistän sormuksen sormeen yleensä, kun poistun kotoa. Urheillessa en pidä, ja aika harvoin kotonakaan. Mies pitää omaansa arkena kaulassa koulun/työn vuoksi, joskus muistaa siirtää ketjusta sormeen päivän päätteeksi.

Mä oon käynyt itsekseni samanlaista kamppailua. Tuolit on rumat ja muihin somistussuunnitelmiin täysin sopimattomat, mutta useamman satasen sijoittaminen siihen, että lopputulos olisi himpun verran parempi, ei houkuttele. Toistaiseksi olen tyytynyt ajatukseen, että jos asiasta on hissukseen, niin ehkä kukaan ei huomaa.. Itsepetosta parhaimmillaan!

Mä ajattelin jotain juustokakkutyyppistä, johon tulisi vihreä kiille ja päälle esim. suklaasta jotain koristusta tai kiekuraa. Tai sitten valkoiset kermakakut, joihin tulisi limenvihreää sokerimassaa jollain suklaasomisteilla. Alla olevassa kakussa on sellaiset massapäälliset kuin ajattelin (tosin tuo voi olla myös marsipaania tai vaahtokarkkimassaa) Kiwi-juustokakku (taitaa olla leivoskoossa, tosin):

Mä luulen, että meille tilataan kans valmiskutsut jostain. Sen verran olen jo korttisivustoja selaillut, että olen todennut valmiskorttien olevan tyylikkäämpiä ja paremmin omaan tyyliin istuvia kuin mitkään askartelulehtien väkerrykset. Samoin hinnat vaikuttavat kohtuullisilta, varsinkin kun samalla säästyy se väkertämisen vaiva. Itse inhoan askartelua, samoin mies, eikä kaasoillakaan kehtaisi kaikkea teettää, joten siltäkin kannalta valmiskutsut tuntuvat parhaalta vaihtoehdolta. Ehtii stressata sit enemmän kaikesta muusta pöljästä, kuten serveteistä ja pöytäkukista!

Meillä on suunnitteella myös yhdistelmä valkoinen-tummahko ruskea - lime/omenan vihreä. Tarkoituksena olisi saada ainakin kukat, pöytäkoristeet, servetit ym. somisteet noissa väreissä, mahdollisesti myös esim. kakku. Niin ja kutsut ja kiitoskortit kans.

Me sovittiin heti aluksi, että tulee vaan yhdet sormukset. Alunperin piti hankkia sormukset vasta naimisiin mennessä, mutta sitten iski kärsimättömyys, ja päätettiinkin hommata rinkulat sormeen jo kihlausajaksi. Mitään varsinaisia kihlajaisia meillä ei kuitenkaan juhlittu, ja sormuksiin kaiverretaan sitten varsinainen hääpäivä lähempänä h-hetkeä. Mä olen muutenkin huono pitämään koruja, joten useampi rinkula samassa sormessa tuntuu lähinnä rasitteelta. Ja kun naimisiin ollaan menossa kuitenkin jo ensi kesänä, niin tuskin tässä omat mieltymyksetkään ehtivät niin kamalasti muuttua, etteikö tuo jumalaisen kaunis sormus, joka mies mulle juuri osti, kelpaisi.