Mieheni on ollut Suomessa reilun kaksi vuotta. Kävi heti alkuun työkkärin järjestämän maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen. Taso vaan ei ollut päätä huimaava loppuvaiheessa, opettajien aika meni motivoidessa sellaisia oppilaita, joita kieli ei kiinnostanut pätkääkään. Mieheni sai silloin toimia apuopettajana Hienosti hän oppi ja nopeasti myös. Hän sai yleisestä kielitiedon testistä kolmosen, eli saa hakea sillä kansalaisuutta, jos joku päivä siihen innostuu. Miehen kielenoppimiseen on varmasti vaikuttanut se, että hän sai heti monia kavereita omien ystävieni miehistä ja toteaakin usein heille "puhu vaan suomea mulle, mä ymmärrän sen paremmin kuin ton sun englannin". Mies hoksaa tosi paljon sanoja esim. telkkarista, kysyy multa mitä ne tarkottaa ja ottaa ne sitten heti käyttöönsä. Mutta kitenkin edelleen purkka ja burana menee sekaisin, se on varmaan sama juttu, kun mun pitää aina englannissa miettiä et "june, july" että muistan kumpi on kumpi. Paljolti puhutaan suomea kotona, joskus englantia kun on semmonen asia, että miehen on se ymmärrettävä. Mutta kielipäätä näyttää olevan, niin äkkiä on kielen oppinut! Ja hoitaa kaikki puhelut esim. pankkiin, lääkäriin, jne. ihan itse ja oma-aloitteisesti. Aina on asiat lutviintunut, joten eiköhän mies ihan ymmärrettävästi puhu. Eikä kovasti edes millään omalla murteella, vaan sillai että kaikki ymmärtävät Itse en hänen kieltään (hindiä) ihan helposti oppisikaan. Kuulostaa semmoselta "mongerrukselta" mun korvaan, että huh huh En erota edes sanoja toisistaan...