Asparagus

Ostin Martta Wendelinin osoitekirjan sekä soittorasian, joka soittaa Love me tender. Yhteisestä osoitekirjasta ja kummankin osoitekirjojen yhdistämisestä yhdeksi on ollut puhetta jo aiemmin. Minusta se symboloi kivasti yhteistä tulevaisuutta. (Olemme kyllä jo asuneet yhdessä pitkään, joten taitaa tuo osoitekirja olla ainoa, joka ei vielä ole ollut yhteinen - ja siihen on törmätty joka joulu, kun kortteja lähetetään.) Itse sain jalkahoitolahjakortin. Mies oli yrittänyt saada mulle sunnuntaiaamuksi hotelliin hieronnan, mutta ei ollut löytynyt ketään, joka suostuisi sunnuntaina tulemaan...

Vähän nyrpeää naamaa näytin minäkin tänään, kun kuulin, että hinta-arvio kimpulleni on 90-110 €. Siihen tulee liljoja, eustomaa, pähkinäpuun oksa sekä isoja peikonlehtityylisiä lehtiä, pitkät varret. Siis vähän sellaista itämaista, minimalistista vaikutelmaa. Kaiken kaikkiaan kukat maksavat 350 €: morsiuskimppu, heittokimppu, viehe, 12 pientä kukka-asetelmaa, yksi iso asetelma, kukka hiuksiini. Ihan budjetissa ollaan, paitsi morsiuskimpun osalta olin varautunut 40-50 euroon...

Kamalaa luettavaa, en varmaan saa nukutuksi ensi yönä... :-/ Tähän mennessä tapahtunut: - Kutsuun kirjoitin väärin SEKÄ bestmanin ETTÄ kaason sähköpostiosoitteen. Onneksi laitoin katselmoitavaksi kummallekin ennen lähetystä. Printtausjobi piti siis tehdä uudestaan, lisäkustannus ehkä parikymmentä erkkiä. - Pahaa mieltä aiheuttaa meille miehen isä ja hänen uusi vaimonsa... Periaatteessa ihan ok ihmisiä molemmat, mutta loukkaantuivat siitä, kun esitimme vienon toiveen, että vain isä tulisi maistraattiin. Nyt eivät tule kumpikaan. SEN SIJAAN itse hääjuhlaan tuputtivat mukaan tämän uuden vaimon aikuisen pojan ja tämän tyttöystävän!!!! Aivan uskomattoman tökeröä käytöstä - pystyn kyllä antamaan tämän heille anteeksi, mutta EN IKINÄ unohda tuota mautonta käytöstä. Ne ihmiset ovat siis loppuelämäkseni menettäneet maineensa silmissäni... Syy miksi maistraattiin toivoimme vain appeni tulevan, on, että ero on erityisesti mieheni äidille ottanut koville. Ajattelimme, että vihkiminen ja sen jälkeinen ravintolalounas olisivat edes pikkaisen helpommat kaikille osapuolille, kun uusi vaimo ei ole paikalla. Täytyy vielä lisätä, että tämä uusi vaimo on aina ollut minulle mieleinen ihminen ja ajattelin, että HÄN NYT AINAKIN ymmärtää tämän asian. Aina sitä vaan yllättyy ihmisten reaktioista. Olen varma, että tulee vielä lisää kommelluksia, joten tulen varmaan tätä viestiä vielä päivittämään...

Onkohan avioliitto alun alkaenkin vähän huonolla perustuksella, jos täytyy pelätä, että yksi tuttu juttu -leikki sen romahduttaa No, paha mun mennä sanomaan, me ollaan yleensä aina voitettu tuttu juttu -leikit, joissa ollaan oltu mukana. Meillä keskustellaan paljon... Minä en taida oikein ymmärtää tuota käsitettä "nolausleikki". Ei kai kukaan ilkeyttään järjestä mitään leikkiä : Eihän se ole edes "leikki", jos siitä tulee paha mieli. Hauskimmat leikit ovat häissä olleet sellaisia, joissa oikeasti on sanottu jotain rakkaudesta, parisuhteesta, perhe-elämästä, esitelty ventovieraita ihmisiä toisilleen tai jotenkin muuten tuotu esille elämän koko kirjo. Esim. se 12 kuukautta on minusta kiva, koska sitä voi soveltaa kullekin pariskunnalle ja onhan siinä jännitystä ja huumoriakin. Minusta ei kannata myöskään kauheasti pelätä sitä, että loukkaa jotakuta. Jos koko elämänsä haluaa vaan olla KILTTI toisille, ei ikinä ota sitä riskiä, että aidosti kohtaisi toisen ihmisen! Ällölälly "toisten huomioonottaminen" tappaa helposti kaiken hauskuuden. Omiin häihini toivoisin siis a) esittelyleikkejä, hääparin yhteistä taivalta ja elämää kuvaavia leikkejä.

Meidän ohjelma on näin (nimet muutettu): Morsian & Sulhanen x.x.xxxx ~~~ Avioliiton siunaus Oulun tuomiokirkko Preludi Johann Pachelbel: Kaanon D Hääpari saapuu Jeremy Clarke: Tanskan prinssin marssi Avioliiton siunaus Laulu Siinä on rakkaus (1. Joh. 4:10-11) Laila Laulaja, Viivi Veisaaja ja Liisa Lurittaja Virsi 342 Niin ihanaa on ylistää Hääpari poistuu Erkki Melartin: Juhlamarssi näytelmästä Prinsessa Ruusunen ~~~ Pastori Pipsa Pappinen Kanttori Uolevi Urkumies

Tätä virsiasiaa kun olen tänään tuuminut... Monienkin virsien SANAT ovat kauniita, sopisivat vaikka rakkausrunoiksi, mutta jos eivät ole niitä tutumpia, en minä ainakaan uskalla valita. Esim. virsikirjan avioliitto-osiossa on luonnollisestikin monta vihkiäisiin/siunaukseen sopivaa virttä, mutta minä en tunnistanut niistä yhtäkään! Haluan, että vieraat saavat NAUTTIA laulamisesta ja siksi aion valita jonkun sellaisen kiitosvirren, jota voivat laulaa ns. kurkku suorana ;D Sillä tätä nyt vaan "paasaan", kun esim. tuo Soi kunniaksi Luojan taitaa olla aika yleinen ja siksi kulunut, mutta eipä se haittaa - kunhan vaan ihmiset pääsevät laulamaan. Nimim. erinäisissä häissä kovaa ja korkealta hoilannut entinen kuorolainen 8)

Keräsin listan omista ja muiden suosikeista: 326: "Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan" 329: "Kiitos nyt Herran! Hän korkein on kuninkahamme..." 338: "Päivä vain ja hetki kerrallansa" 342: "Niin ihanaa on ylistää sinua Jumalamme..." 462: "Soi kunniaksi luojan" 517: "Herra kädelläsi asua mä saan" 548: "Tule kanssani Herra Jeesus" 572: "Taas kukkasilla kukkulat, oi Herra kaikki vyötät..." Kaikkia mainittuja en laittanut - perusteena, jos en itse tunne tai ei sykähdytä Ja tosiaan tuolta kirkon sivuilta löytyvät pdf-muodossa myös virsien nuotit. En tiedä, mitä tekijänoikeudet sanovat, mutta minä ainakin haluaisin printata kirkko-ohjelman toiselle puolelle virren sanat ja nuotit.

Minä olen suunnitellut näin: - Kaaso kirjoittaa ja pitää puheen. On fiksu ja sivistynyt nuori nainen, joka kirjoittaa työkseen, joten luotan tässä häneen täysin. - Vihkikaava - tämä luonnollisesti vihkijältä viran puolesta. - Ennen tahtomisia & sormusta meiltä muutaman lauseen "rakkaudentunnustukset", jotka siis kirjoitamme itse ja lausumme toisillemme. (Ei siis sormusvala, vaan lyhyt kuvaus siitä, mitä tunnemme toisiamme kohtaan.) - Tahtomiset ja sormus (osa vihkikaavaa). - Jommankumman äiti tai isä lukee esimerkiksi tämän: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." (Raamatusta Korintolaiskirjeestä) tai tämän: "Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, paina sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan." tai jonkun muun rakkausaiheisen runon, tekstin yms. - Lopuksi ehkä onnittelut, mahdollisesti maljat. - Lisäksi aion muokata virallisen vihkikaavan niin, että siinä ei teititellä ja mahdollisesti puhutellaan meitä vain etunimillä. Sinällään pidän tuosta vihkikaavasta paljon, koska siinä korostetaan perheen merkitystä ja puolisoiden vastuuta perheen hyvinvoinnista. Meillä kun on jo yhteinen lapsi, koen tuon asian aika oleellisena tässä naimisiinmenemisessä. Suunnitelmien edistymisestä voi lukea päiväkirjani sivulta 11, jonne muokkaan aina uusimman tilanteen!

Tuirassa on ilmeisesti poikkeuksellisen tiukkapipoista väkeä > Minä en kuulu kirkkoon ja jouduin Tuiran seurakunnan kanssa sotajalalle jo aikaisemmin sellaisessa asiassa, kun olisin halunnut papin siunaamaan meidän vastasyntynyttä poikaa. Vaan ei sopinut, kun ei sellaiselle ole KAAVAA! Poikaa ei siis kastettu ja siitäkös papit vetivät herneen nenään. Nyt sitten näyttää tulevan ongelmia myös avioliiton siunauksen kanssa. Tuirassa oli sellainen vastaanotto, kun mieheni sinne tänään soitti, että onkohan se nyt YLIPÄÄTÄÄN mahdollista, kun toinen ei kuulu kirkkoon!!! Hölmöä, kun tuo on ihan standard procedure, että maistraatissa solmittuja avioliittojakin siunataan.

Olin ajatellut jotain selittämättömän tyylikästä, mutta rennon seksikästä kiharapilveä, johon tiara. Mulla on paljon tukkaa ja se on luonnonkiharaa, joten kiharat pysyy tosi hyvin ja olen aikaisemminkin käynyt joihinkin juhliin omalla kampaajallani laitattamassa kampauksen ja ne ovat olleet oikein "hääkelpoisia" nekin. Pikkuisen olen kasvattanut nyt tukkaa, joten sellaisen korvan alareunaan ulottuvat kiharapaljouden siitä saisi. Mutta mutta... Kuulin nyt myös, että hiustenpidennyksillä saa tosi helposti aikaiseksi hienot hiukset (siis ihan arkielämäänkin). Joten olen alkanut miettiä, josko sittenkin jotain nutturaa ja silleen...

Vaikka meillä on Rauhala jo varattu ja varausmaksukin jo maksettu, tiedustan vielä, onko kukaan ollut Ravintola Dupontissa häitä tai muita yksityisjuhlia viettämässä? En käsitä, miten en itse ollut tullut aikaisemmin tuota ajatelleeksi, sehän olisi juuri sitä tyyliä, jota me kaivattaisiin. Jaksaiskohan alkaa vielä paikkaa vaihtaa?

Me ajateltiin ilmoittautua Stockmannin hääpalvelun asiakkaiksi eli sinne laitetaan sitten lahjalistakin. Päättelimme, että lähes kaikki kutsuttavat tulevat joko Oulusta, Tampereelta tai Helsingistä, joissa kaikissa on Stockman, se on helpointa. Hassuihin ja kaoottisiin äiteihimme en tässä asiassa luottaisi ja ystävättäreni, jota aion pyytää kaasoksi, asuu Pariisissa, joten ei ole oikein ketään paikan päällä lahjarumbaa kaitsemassa Kahden ystäväpariskunnan kutsuissa on tyylikkäästi ilmoitettua tarve, johon pariskunta säästää rahaa (häämatka) ja kerrottu tilinumero. Järkevä homma pitempään yhdessä asuneille! Me taas ollaan siitä hassuja, että halutaan nimenomaan lahjoja - lahjalistalta tai ihan mitä vaan! Esim.: siihen sopivasta Hackman Tools -sarjastaKyllähän sitä kodista aina jotain puuttuu!

JULES: Arkkitehtikillan talo on aika pieni. Muistelisin, että jotain 40 hlöä mahtuu ruokailemaan. Muuta en tiedäkään, koska karsittiin tuo vaihtoehdoista heti alkuunsa tilan pienuuden vuoksi.

JULES: Soitapa Ramadaan ja pyydä päästä tutustumaan. Tämmöistä tuli vielä mieleen: Tarjoilut tulevat Ramadan ravintolasta ja tietysti ravintolalla on myös A-oikeudet. Tilavuokraa ei ole erikseen, mutta menuiden hintaan lisätään muistaakseni 5 €/ hlö, kun menu tulee ravintolan ulkopuolella syötäväksi kabinettitarjoiluna. Menut näyttivät minusta todella lupaavilta ja oli mahdollista valita myös pöytiintarjoilu. Olen tosin joskus itsekin ollut palaverissa Ramadassa ja syönyt ravintolassa, eikä ruoka nyt mitenkään järisyttävän gourmet-tasoa ollut, mutta ihan makoisaa perusruokaa. Tanssiin on tilaa - riippuen tietysti vähän vierasmäärästä. Koko tila ei ole yhtenäistä salia, vaan se jakautuu pariin isoon ja pariin pieneen huoneeseen. Tanssithan voi järjestää vaikka pikkuhuoneessa, jos kaikki vieraat mahtuvat isoihin saleihin. Minä tykkäsin tuosta Ramadan tilasta ihan mahdottoman paljon, mutta todettiin, että se on meille liian ahdas. Kaikki sellaiset yksityiskohdat oli kohdallaan, että kyntteliköt olivat kauniita, lattia oli leveää lautaa, tuolit olivat tyylikkäät jne. Toivottavasti tästä oli apua! Kerropa sitten, mitä mieltä olit siitä, jos käyt katsomassa. tv. Asparagus

Kas VILNA, meillä onkin sama hääpäivä!

Me varattiin nyt sitten Rauhala (3.7.04). Pitkään emmittiin Ramadan kuvernöörinsalin ja Rauhalan välillä, mutta tilojen koko ratkaisi. Saadaan paremmin tanssitila järjestettyä Rauhalassa. Tässä vielä kommenttejani muista paikoista jos jollekulle on apua: Kävin tutustumassa Maikkulaan, Salmenrantaan, Ramadan kuvernöörisaliin, Lasarettiin, Salmenrantaan... Oletteko tietoisia tuosta Ramadan salista? Hotelli Ramadan vieressä on sellainen vanha kaunis keltainen puurakennus, jonka alakerrassa oli ennen joku pubi. Yläkerrassa on todella ihanan romanttiset tilat pitkine verhoineen ja lankkulattioineen. Sopii parhaiten ehkä jos vieraita jotain 60-70. Lasaretissa ihana on Merikoski-sali, mutta häille se on pieni paikka. Mutta jos me olis pidetty tosiaan pikkuiset häät (20-30) ihmistä, niin tää olisi ollut meidän paikka. Yrjö-sali on kalsea, moderni, henkilöstöruokailutilan näköinen. Plussana Yrjö-salissa on, että siellä EI OLE A-oikeuksia eli sinne saa tuoda omat juomat!!! Hilikussa olen ollut häissä ja ruoka oli TODELLA vaatimaton - jälleen sellaista lounasruokapaikan tasoa. Kattaus ei ollut kovin kaunis ja tarjoilusta ei jäänyt kyllä yhtään mitään mieleen. Vähän sen tyylistä, että kiinankaalta salaatissa jne...

Zenkka: Miten sunkin mies on voinut olla kolmantena jonossa??? ;D No aika lähekkäin kai mun miehen kanssa siis, koska munkin mies meni tuntia ennen!

Sama täällä! Saatiin kirkko sille päivälle ja kellonajalle, joka oli haaveissa. Mies oli jonottamassa jo tuntia ennen ovien aukaisemista ja oli KOLMANTENA JONOSSA. Meillä siis vahvistettu nyt 3.7.04 Tuomiokirkossa ja hääpaikkana Rauhala.

Tietääkö kukaan Aleksinkulmasta mitään? Minkä tyylinen paikka? Kuka kumma sitä vuokraa? Ollaan kai kallistumassa Rauhalan kannalle. Sikakallis, mutta kaasoni oli sitä mieltä, että ei kannata välittää rahasta, vaan järjestää kerralla sellaiset häät, ettei jää mitään hampaankoloon

Mä olen varannut alustavasti Rauhalan, Maikkulan ja Villa Salmenrannan - joista siis ainakin kaksi vapautuu kunhan saadaan päätettyä mitä tehdään juhlapaikan kanssa. Mua alkoi arveluttaa nuo Maikkula ja Rauhala, kun ne ovat todellisuudessa tilausravintoloita, joissa siis juomista joutuu pulittamaan ravintolahinnan eikä ole mitään mahdollisuutta tuoda omia viinaksia. Meillä kun oli tarkoitus järjestää koko repertuaari eli alkumaljoiksi shampanjaa, ruuan kanssa viinit, jälkiruuan kanssa konjakki/likööri ja illaksi booli. Mä en tykkää ajatuksesta, että mun häissä ihmiset joutuisi itse hakemaan ja maksamaan juomansa baarissa. Ei meillä koskaan kotonakaan pidetä bileitä niin, että vieraat tois juomia. Laskin, että Rauhala tulisi meille maksamaan kaiken kaikkiaan 4000-5000 euroa (hinta sisältää siis tilavuokran, ruuat, kattaukset, tarjoiluhenkilökunnan, siivouksen, kynttilät jne.) Maikkula on samaa luokkaa (menut kalliimpia, ei tilavuokraa). Ihan hyvin noista paikoista löytyi valinnanvaraa (no, siis heinäkuu oli aika täynnä), mutta me päätetään hääpäivä sen perusteella, mikä paikka saadaan. Ja kaikkein ikävin juttu: Taidemuseo, jonne ensisijaisesti halusimme, ei anna enää näyttelytilojaan vuokralle. Se olisi ollut aivan ihanan tyylikäs paikka, sinne olisi voinut rakentaa Mitä Vain! Olen aika epätoivoinen tämän asian kanssa. Oulussa kaikilla kartanoilla on oma ravintola eli alkoholijuomat nostaa niiden hintaa aivan järkyttävästi. On tämä kallista lystiä... Ja ärsyttää, jos tosiaan kaupunki ei vuokraa yleisiä tilojaan. Salmenranta on meille varmaan liian ahdas. Pitää tuumia vielä.

Moi! Kirjoittelen tänne ensimmäistä kertaa enkä ole vielä ihan selvillä juuri tämän palstan "etiketistä" (ehkä pitää ensin esittäytyä jossain?), mutta tähän aiheeseen oli ihan pakko muitta mutkitta laittaa lusikkani soppaan. Onko kukaan ollut häissä Oulun taidemuseossa? Luin jostain, että niitäkin tiloja vuokrataan ja kiinnostuin. Meillä on mietinnän alla vasta, että milloin ylipäätään mennään naimisiin - ehkä vuoden päästä kesällä! Aion kuitenkin jo kartottaa mahdollisuuksia.