Meillä oli häälehti. Toinen kaasoista on lähes valmis tiedottaja (opiskelee viestintää yliopistossa) ja itsekin on tullut toimitettua lehtiä mm. oppilasyhdistysaikoina. : Lisäksi, kun serkkupoika lupautui auttamaan lehden painamisessa (on töissä kirjapainossa), niin eikai sitä auttanut kieltäytyä... Teimme ensin Häälehden nettiin (sivujen osoite lähetettiin kutsujen mukana) ja niistä mukaellen lopullisen paperiversion. Paperilehteen tuli paljon uutta asiaa, mutta myös jotain samaa mitä löytyi nettisivuiltakin (kaikilla vierailla kun ei ollut mahdollisuutta päästä nettiin). A5 -kokoisesta paperilehdestä tulikin oikein kiva. Siinä oli mm. tarinaa sulhon ja minun lapsuudesta (kuvia), tapaamisesta ja seurustelun alkuajoista. Lisäksi mukana oli tarinaa hääperinteistä, kaasojen ja bestmanin esittely ynnä monenmoista muuta. Sivuja taisi tulla kaiken kaikkiaan parikymmentä. Lehti jaettiin vasta juhlapaikalla ja häävieraat lukivat lehteä kun tuli jotain taukoa, ruokajonottamista tms. Monet veivät lehden kotiin ja lukivat sen vasta siellä. (Juhlapaikalla oli erikseen illan ohjelma jokaisessa pöydässä. Kirkossa oli jaettu vieraille taitettu A4 (->A5), jossa oli kirkko-ohjelma, papin, kanttorin ja huilistin tiedot, virren sanat ja häämarssien tiedot.) Tämä kaikki saattaa jonkun mielestä tuntua turhalta työltä ja rasittavalta hommalta, mutta minulla ainakin oli hauskaa lehteä tehdessäni. ;D Ja varsinkin kun sai jälkikäteen kuulla, että siitä oli pidetty.