strawberry87

Meillä kuvaajana elokuun häissä toimi Helena Kujala, mutta nyt näemmä nettisivujen mukaan on lopettanut yritystoimintansa. Harmi sinäänsä, sillä kuvat onnistuivat yli odotusten ja kuvia tuli reilusti (yhteensä yli 600, potretit ja vihkimisestä iltaan) toiveiden mukaan.

Me saatiin kaikilta paikalla olleila vierailta vähintään kortti. Myös suurin osa estyneistä laittoi kortin tulemaan muiden mukana ja muistipa yksi häihin kutsumaton ystäväkin meitä ihan kortilla postin kautta. Mutta sisareni kummitäti ei laittanut edes korttia tulemaan, vaikkei häihin päässyt. Niinpä emme hänelle siis lähetä kiitoskorttiakaan, kun emme ole häneltä saaneet mitään onnittelua häiden johdosta.

Meidän häissä lapsia oli yhteensä vajaa parikymmentä, ikähaitari vuoden vanhasta aina 12 vuotiaisiin. Ja hyvin homma toimi. Lapset leikkivät pihalla innoissaan ja lasten omat vanhemmat ja muut tutut sukulaiset vahtivat sivusilmällä lasten touhuja. Hyvin pienin lapsikin, bestmanin 1v poika jaksoi juhlissa. Välillä nukkui rattaissa pihalla tai ruokailusalissa, mutta mitään ongelmaa ei lasten kanssa ollut. Oli erittäin mukava seurata lasten aitoa riemua ja iloa juhlissa, lapset kun ovat niin spontaaneja eivätkä jaksa ajatella mitä muut heistä miettivät. Meilläkin kuitenkin häät alkoi vasta kolmelta, mutta nuorimpia lapsia oli paikalla vielä illalla kymmenen aikoihinkin ja hyvin pirteinä.

Mulle ei tuottanut mitään ongelmaa luopua tyttönimestäni. Pienestä asti tiesin, että haluani mieheni sukunimen (jos nyt ei ole ihan mahdoton nimi). Ja onhan tuo uusi nimi paljon parempi kuin vanha, jota kukaan ei koskaan osannut kirjoittaa oikein saati sitte lausua oikein, vaikka ihan perinteinen ruotsinkielinen sana olikin.

Periaatteessa hää on maksettu, periaatteessa ei. Häitä varten kun otettiin 2000 laina niin sitä maksetaan vielä pois. Mutta häämatka saatiin maksettua kokonaan lahjarahoilla, joten jos ei oltais menty matkalle, olisi häät jo maksettu. Ja häistä tosiaan nelisen viikkoa.

Pakko kyllä kehua näin jälkikäteen Marjaana Hautalahden kauneushoitolaa. Sanna teki mulle siellä meikin ja oli täydellinen ja kesti koko päivän. Vain huulipunaa piti lisätä, muuten ei mitään. Ja Sanna oli niin ihana ihminen, puhua höpötti koko ajan ja sai minut hääaamunakin rentoutumaan kummasti.

Meillä meni koristeluun puolisen tuntia. Tosin aika riippuu siitä, onko paikalla jo pöydät valmiiksi laitettu vai ei. Meillä pöydät oli valmiina katettuina ja laitettiin pöytiin vain kukat ja terälehdet yms. lappuset.

Muutama pieni moka sattui meidänkin hääpäivään. -Kävelin alttarille aivan liian nopeasti. Isän kanssa kävely vielä oli suht hidasta, mutta sulhon käispuolessa meno oli kuin kävelykisoista konsanaan. - Seremoniamestarin viehe hävisi! Kukka oli vielä tallella kun matkasimme hääpaikalta kirkolle, mutta sitä ei sitten löytynytkään. Eikä ole muuten vielä tähänkään päivään mennessä löytynyt. - Kuvaajamme otti muutamia outoja kuvasarjoja häissä serkuistani. Yhdestäkin serkusta on pelkäästään 6 kuvaa. Kyseinen serkku oli itse käynyt pyytämässä valokuvaaja kuvaamaan häntä yksinään. - Kirkossa meinasimme sulhon kanssa lähteä kävelemään liian aikaisin. Poistumismarssissa olikin pidempi alkusoitto kuin muistin ja oltiin jo menossa kun äkkiä stoppasin ja mutisin ettei vielä lähdetäkään. - Onnistuin kirkossa urkuparven portaille piiloon mennessä astumaan alushameeni päälle. Kuului kamala rusahdus, mutta mitään näkyvää isoa repeämään en kyllä hameesta löytänyt.

Ensimmäinen uudella nimellä tullut posti oli Kela-kortti pariviikkoa häiden jälkeen.

Me kutsuttiin yhteensä 144 henkeä, joista 98 ilmoitti pääsevänsä paikalle. Tähän tietysti lisäksi me kaksi. Itse juhliin tuli lopulta reilu 80 ihmistä sairastumisien vuoksi. Ylimääräisiäkin tuli, mutta ei tässä tapauksessa ollut niin vakavaa kun oli kuitenkin jäänyt porukkaa pois, joista oltiin jo maksettu. Silloin olisi haitannut, jos kaikki ilmoittautuneet olisivat tulleet paikalle ja lisäksi nuo ylimääräiset.

Huulipunan ostin meikkaajalta, mutta muuta en tarvinnut hääpäivänä. Puuteria en käytä muutenkaan, eikä iho ruvennut kyllä kiiltämäänkän illan aikana.

Pappi ohjeisti meitä jo etukäteen, että suudelman saa vaihtaa sitten kun sormukset on pujotettu. Ja minä ainakin muistin ja muiskautin kunnon suukon miehelle alttarilla.

Me avattiin heti hääiltana. Avustajat vei lahjat autoomme ja saatiin ne innolla avata illalla.

Seuraavana aamuna käytiin keräämässä tiekyltit pois, siirrettiin ja peitettiin huonekalut ikkunaremontin alta ja suunnattiin sitten kissojen kanssa anopin luokse, jossa vietettiin seuraava yö ja jätettiin kissat hoitoon häämatkan ajaksi.

Pakko vielä Juurikkasaarta hehkuttaa. Meillä oli siis häät kyseisessä paikassa 1.8.09 ja kaikki oli suunniteltu juhlapaikan osalta täydellisesti. Perjantaina pääsimme kolmen jälkeen koristelemaan tilaa, jolloin pöydät oli jo katettu valmiiksi ja pitopöytä sekä lahjapöytä paikoillaan liinoitettuna. Tanssisalissa oli myös juhlapaikan toimesta pöydät ja oiket pöytäkukat laitettuna paikoilleen. Lauantaina kaikki toimi loistavasti: Pasi oli itse paikalla koko päivän varmistamassa, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Pasi ohjeisti vieraita osittain paikan päällä ja esim. kahvin aikan tarjoili lisää kahvia vieraille suoraan pöytiin. Hän myös kierteli ruokailun aikana varmistamassa, että kaikilla on asiat hyvin jne. Vuokra tälle kesälle paikalla oli 700 pe-su eli hoitivat loppusiivouksenkin. Omat tavaramme saimme heti lauantai-iltana mukaan, sillä pöydät ehdittiin hyvin siivota tanssien aikana, jolloin vieraat olivat siirretty tanssilavan puolelle. Ensi kesäksihän paikalle on tulossa ilmeisesti mökkejä yöpymistä varten. Ja paikka tosiaan on järven rannalla. Mainittakoon, että valokuvat ulkona olivat todella upeita juhlapaikan suoman maiseman ansioita.